Rotha Lintorn-Orman (7. helmikuuta 1895 – 10. maaliskuuta 1935) oli brittiläinen poliittinen aktivisti ja ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka perusti British Fascists -liikkeen, ensimmäisen avoimesti fasistisen järjestön Britannian politiikassa.
Elämä ja ura
Lintorn-Orman syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Bournemouthin rannikkokaupungissa. Molemmat vanhemmat tulivat sotilassuvuista. Hänen äitinsä Blanche Lintorn-Orman kuului tyttöpartioliikkeen perustajiin, ja Rothasta tuli partiojohtaja neljäntoista vuoden iässä. Partiolaisten järjestelmä ja kuri kiehtoivat häntä, samoin kuin sen suosima energinen elämäntapa, johon tuon ajan naisia ei yleensä kannustettu. Rotha aikuistui ambulanssinkuljettajana ensimmäisessä maailmansodassa. Hän kertoi voittaneensa lukuisia mitaleja rohkeudestaan ja ahkeruudestaan ennen kuin palasi kotiin malarian vuoksi vuonna 1917. Hän löysi toisen keinon palvella maataan Punaisen Ristin päämajassa Piccadillyssä.
Lintorn-Orman palasi rintamalta isänmaallisena, mutta traumatisoituneena. On epäselvää, mitä Lintorn-Orman tarkalleen ottaen koki, mutta se vaivasi häntä koko loppuelämän. Sodan loppu merkitsi hänen asepalveluksensa päättymistä, miehet palasivat juoksuhaudoista ja naisten alistetun aseman oletettiin palaavan ennalleen. Hän ajautui vaille suurempaa suuntaa, alkoi juoda paljon ja alkoi käyttää huumeita. Lopulta hän muutti maitotilalle Somersetiin, pukeutui miesmäisesti, kantoi mitaleitaan takkinsa rintapiielessä ja leikkasi hiuksensa lyhyeksi. Aikalaiset pitivät hänen androgyynisyyttään hyvin outona. Hänestä siviilielämä tuntui tuskallisen tylsältä.
Benito Mussolinin nousu valtaan Italiassa inspiroi Lintorn-Ormanin perustamaan seitsemän kuukautta myöhemmin oman fasistisen liikkeensä British Fascisti -järjestön, joka oli äärikonservatiivinen puolisotilaallinen järjestö. Hän vakuuttui, että Britanniaa olivat tuhoamassa ulkomaalaiset ja kommunistit, jotka voitaisiin pysäyttää vain rohkeiden patrioottien päättäväisillä toimilla. Lintorn-Ormanille ei näytä tulleen mieleen ristiriitaa siinä, että matkitaan italialaista poliittista liikettä Britannian suojelemiseksi muilta kuin brittiläisiltä vaikutuksilta, ainakaan ennen vuotta 1924, jolloin hän muutti ryhmän nimen British Fascistsiksi, mikä oli aavistuksen sopivampaa. Vaikka Lintorn-Orman saattoi olla äärimmäisen muukalaisvihamielinen, hän ei mennyt puheissaankaan samanlaisiin äärimmäisyyksiin kuin Arthur Leese, joka kirjaimellisesti kannatti myrkkykaasun käyttöä jokaisen planeetan juutalaisen murhaamiseen useita vuosia ennen kuin natsit yrittivät sitä. Heihin verrattuina Oswald Mosleyn johtamat mustapaidat olivat vässyköitä.
Lintorn-Orman pyrki edistämään naisten osallistumista hänen perustamansa ja rahoittamansa organisaation johtoon. BF:llä oli vain naisille tarkoitettuja puolisotilaallisia yksiköitä, ja äitien osallistumisen kannustamiseksi se perusti Fascist Children’s Clubin. BF:n johtokunnassa oli myös useita naisia, jotka varmistivat heidän äänensä kuuluviin tulemisen. Vuoden 1926 yleislakon aikoihin esitettiin ehdotus BF:n yhdistämisestä toiseen äärioikeistolaiseen ryhmään resurssien yhdistämiseksi ja ammattiliittoja vastaan tehokkaamman toiminnan aikaan. Mutta Lintorn-Orman ja muut BF:n johdossa olevat naiset äänestivät ehdotusta vastaan. He olivat päättäneet olla menettämättä BF:n itsenäisyyttä ja sen myötä naisten näkyvää asemaa maan orastavassa fasistisessa liikkeessä.
Lintorn-Orman oli ilmeisen huono johtaja, ja liikkeeltä puuttuivat selvät tavoitteet vasemmistolaisten ja ulkomaalaisten vastustamisen lisäksi. Kun Mosleyn johtamat mustapaidat peustivat oman fasistisen puolueensa British Union of Fascists Mussolinin siunauksella, syntyi väkivaltaisia yhteenottoja. Keskusteltiin BF:n liittämisestä uuteen organisaatioon, mutta Lintorn-Orman koki menettäneensä elämänsä tarkoituksen.
Näiden tapahtumien aiheuttama stressi todennäköisesti vaikutti hänen terveydentilansa dramaattiseen heikkenemiseen. Hän sai sydänkohtauksen vuonna 1932, käytti liikaa alkoholia ja huumeita ja maaliskuussa 1935 hän kuoli Santa Brigida -hotellissa Kanariansaarilla vain 39-vuotiaana.
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Brittiläiset ensimmäisen maailmansodan sotilaat Luokka:Brittiläiset poliitikot Luokka:Vuonna 1895 syntyneet Luokka:Vuonna 1935 kuolleet