Saarelan kartano oli alun perin Viipurin maalaiskunnan Saarelan kylässä. Alue liitettiin vuodesta 1933 Viipurin kaupunkiin, jolloin alue muodosti Tammisuon kaupunginosan. Kartano perustettiin vuonna 1820-luvulla. Kartanon suuruuden aikaa oli kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin ja tyttärensä aika 1800-luvun puolivälissä. Myöhemmin 1900-luvun alussa Tammisuon alue kehittyi kauppaneuvos Juho Hallenbergin ostettua kartanon ja luotua läheisestä Tammisuon alueesta merkittävän teollisuuspaikkakunnan. Kartanon päärakennus toimi Talvisodan aikana II Armeijakunnan komentopaikka, mutta tuhoutui Talvisodan loppuvaiheessa maaliskuun alussa 1940.
Kartanon historia pienoiskuva|Saarelan kartanon puistossa oli kaksikerroksinen punatiilinen rakennus, joka toimi kenraalikuvernööriksi valitun Fabian Steinheilin perheen kesäasuntona. Myöhemmin tytär-Helena teki rakennuksesta oman kirkkonsa.
Kreivi Steinheil ja kauppaneuvos Hallenberg näkyviä kartanon toimijoita Saarelan kylä oli kuulu kartanostaan eli hovistaan, jonka Venäjän keisarinna Katariina II oli lahjoittanut 1794 kreivi Fabian Steinheilille. Myöhemmin kenraalikuvernööriksi nimitetty Steinheil rakennutti uuden, Carl Ludvig Engelin vuonna 1812 suunnitteleman päärakennuksen 1820-luvulla, Kärstilänjärven rannalle. Kartanon läheisyydestä kulki Viipurista Imatralle menevä valtatie. Steinheilin aikana Saarelan kartano oli hyvin laaja; se käsitti 20 eri tilaa, yhteensä kahdeksan manttaalia ja sen alustalaisina 73 torppaa. Viipurin läänin alue, johon Saarelan kartanokin kuului, oli aiemmin Venäjän keisarikuntaan liitettyä Vanhaa Suomea, joka vuonna 1812 liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa. Fabian Steinheilin jälkeen kartanoa hallitsi hänen tyttärensä Helena ja puolisonsa Aleksander Stewen ja heidän jälkeensä heidän poikansa Nikolai Steinheil ja sen jälkeen pojanpoika Aleksander, joka myi kartanon venäläiselle tehtailija Terechoville. Terechovilta kartano joutui pakkohuutokaupan kautta vuonna 1898 kauppaneuvos Juho Hallenbergille. Saarelan kartanon maat käsittivät tällöin 1 188 hehtaarin alueen. Tähän kauppaan sisältyi myös Tammisuo. 1800-luvun lopulla Hallenberg perusti Tammisuolle tiilitehtaan, jota laajennettiin 1909-10.
Vuokrattuna koulutilana ja tuhoutuminen sotavuosina
Vuonna 1923 T:mi J.Hallenbergin omistama kartano vuokrattiin Etelä-Karjalan tietopuoliselle karjakkokoululle. Näissä tiloissa koulu oli vuoteen 1929 ennen muuttoaan Taliin. Kartanon alueen maille suunniteltiin 1930-luvulla Otto-Iivari Meurmanin johdolla siirtolapuutarha. Olihan alue vain kahdeksan kilometriä väestöltään kasvavan Viipurin ydinkeskusta-alueesta.
Saarelan kartano oli Talvisodan aikana II Armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Harald Öhquistin komentopaikka, kunnes se paloi vähän ennen sodan loppua ilmapommituksessa. Kartano oli Suomen sotahistorian polttopisteenä 14. helmikuuta 1940 vastaisena yönä, jolloin marsalkka Mannerheim saapui autolla päämajastaan Saarelan kartanoon. Siellä 35 kilometrin päässä Mannerheim-linjalta, jossa II Armeijakunnan vastuulla olevan suomalaisten puolustuslinja sijaitsi. Kartanoalueen päälle oli vedetty valkoisia naamioverkkoja. Korkeimman sotilasjohdon neuvottelu kesti koko yön. Neuvottelujen tuloksena todettiin, että Mannerheim-linjaa Keski-Kannaksella ei voitu enää pitää. Mannerheim teki lopullisen päätöksen päämajassaan 15. helmikuuta, jolloin suomalaisjoukot joutuivat jättämään Mannerheim-linjan ja vetäytymään taaksepäin. Talvisodan loppuvaiheessa ns. Taka-asema ja sen rintamalinja kulki Saarelan kartanon maiden kautta. Jatkosodan loppuvaiheessa heinäkuun lopulla 1944 rintamalinja oli ns. VKT-linja, joka kulki jälleen Saarelan kartanon alueen kautta. Alueen tuntumassa käytiin Talin–Ihantalan taistelu.
Kiviset leijonat säilyivät sodan melskeistä. Kivijalan päälle ovat paikalliset rakentaneet asumuksia.
Lähteet
Luokka:Suomen kartanot Luokka:Viipurin maalaiskunta Luokka:Viipurin entiset rakennukset ja rakennelmat