pienoiskuva|Arkkiherttuatar Elisabeth Marie noin vuonna 1911 Elisabeth Marie Henriette Stephanie Gisela von Österreich (2. syyskuuta 1883 Laxenburgin linna, Ala-Itävalta – 16. maaliskuuta 1963 Wien), ensimmäisessä avioliitossaan Elisabeth zu Windisch-Graetz, toisessa avioliitossaan Elisabeth Petznek, oli Itävallan arkkiherttuatar.

Hän oli Itävalta-Unkarin kruununperillisen, arkkiherttua Rudolfin tytär, sittemmin ”punaisena arkkiherttuattarena” (die rote Erzherzogin) tunnettu Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen aktivisti.

pienoiskuva|Elisabeth Marie äitinsä kruununprinsessa Stéphanien kanssa vuonna 1885. pienoiskuva|Itävallan arkkiherttuatar Elisabeth Marie noin vuonna 1900.

Suku ja nuoruus Elisabeth Marien, jota lapsena kutsuttiin unkarilaisittain lempinimellä Erzsi, vanhemmat olivat Itävallan kruununperillinen, arkkiherttua Rudolf ja Belgian prinsessa Stéphanie. Hän oli heidän ainoa lapsensa. Vanhempien avioliitto oli onneton, Rudolf petti puolisoaan jatkuvasti ja lopulta, rakastuttuaan toivottomasti nuoreen paronitar Mary von Vetseraan, teki tämän kanssa kaksoisitsemurhan vuonna 1889. Jäähyväiskirjeessään Rudolf pyysi vaimoaan olemaan ”hyvä pienelle tyttöraukalle, joka on ainoa, mitä minusta jää jäljelle”.

Leskeksi jäätyään Elisabethin äiti Stephanie, jonka suhde miehensä perheeseen oli aina ollut ongelmallinen, vetäytyi hovin elämästä ja vietti aikaansa matkailemalla. Vuonna 1900 hän meni uusiin naimisiin unkarilaisen kreivi Elemér Lónyayn kanssa, luopui arvonimistään ja asemastaan hovissa ja jätti 17-vuotiaan tyttärensä lopullisesti. Elisabeth sai virallisestikin holhoojakseen isoisänsä, keisari Frans Joosefin, joka jo pitkään oli kantanut päävastuun pojantyttärensä kasvatuksesta. pienoiskuva|Arkkiherttuatar Elisabeth Marie ja prinssi Otto zu Windisch-Graetz hääkuvassaan vuonna 1902.

Avioliitto ja lapset Elisabeth alkoi jo nuorena vastustaa hovin ahdistavaa ja kankeaa ilmapiiriä. Hän ei halunnut hänelle suunniteltua dynastista avioliittoa Belgian tulevan kuninkaan Albert I:n kanssa, vaan rakastui vuonna 1900 nuoreen upseeri-aristokraattiin, prinssi Otto zu Windisch-Graetziin (1873–1952). Keisari suostui lopulta vastahakoisesti Elisabethin ja tätä alempiaatelisen Oton avioliittoon, mutta Elisabethin oli luovuttava virallisesta asemastaan hallitsijahuoneen jäsenenä. Elisabeth ja Otto vihittiin 23. tammikuuta 1902 Hofburgin palatsissa Wienissä.

Heille syntyi neljä lasta, joista kaksi vanhinta syntyi Prahassa ja nuorimmat Ploschkowitz/Ploskovicessä:

Franz Josef Windisch-Graetz (1904–1981), avioitui 1934 kreivitär d’Arschot Schoonhoven Ghislaine Ixelles/Elsenen kanssa. Ernst Windisch-Graetz (1905–1952), avioitui 1927 Ellen Skinnerin kanssa; ero 1938, mitätöity 1940; avioitui 1947 paronitar Eva Isbaryn kanssa. Rudolf Johann Windisch-Graetz (1907–1939) Stephanie Eleonore zu Windisch-Graetz (1909–2005), avioitui 1933 kreivi Pierre d’Alcantara de Querrieun (1907–1944 Sachsenhausenin keskitysleiri) kanssa; avioitui 1945 Carl Axel Björklundin kanssa.

He elivät aineellisesti turvattua elämää vuodesta 1911 alkaen Schönaun linnassa. Avioparin välit kuitenkin huononivat, ja lopullisesti avioliitto hajosi ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Virallisesti avioero myönnettiin pitkän prosessin päätteeksi 26. maaliskuuta 1924.

Jo ennen virallista avioeroa Elisabeth ja Otto olivat joutuneet lasten huoltajuudesta riitaan, jota selviteltiin oikeudessa. Vuonna 1921 Otto sai oikeuden päätöksellä lasten huoltajuuden, ja kun lapset kieltäytyivät lähtemästä äitinsä luota, tuomari lähti santarmien saattamana noutamaan lapsia. Satakunta työläistä ilmestyi estämään heidän pääsynsä linnaan, ja kun santarmit kieltäytyivät käyttämästä väkivaltaa, lapset jäivät lopulta äitinsä hoiviin. Tapaus sai laajaa, jopa kansainvälistä julkisuutta. pienoiskuva|Schloss Schönau-an-der-Triestingin linna ennen vuotta 1906.

Poliittinen toiminta Työväen tuki Elisabethille johtui siitä, että hän oli aktiivisesti avustanut ympäristön köyhiä työläislapsia, avannut heille linnan puiston ja jakanut heille hedelmiä ja vihanneksia. Tässä toiminnassa hän tutustui sosiaalidemokraattisen puolueen lastensuojelutyöhön. Puolueen vaalitilaisuudessa Leobersdorfissa vuonna 1921 Elisabeth tapasi Leopold Petznekin (1881–1956), joka oli tilaisuudessa puhujana. Petznek, köyhä alaitävaltalainen maalaispoika oli lapsena jäänyt orvoksi mutta päässyt stipendien turvin kouluttautumaan opettajaksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli sosiaalidemokraattisen puolueen aktivisti, vuonna 1921 puolueen edustaja Ala-Itävallan maapäiville, vuonna 1929 maapäivien varapuhemies. pienoiskuva|Windisch Gratzin prinsessa Elisabeth Marie lastensa kanssa vuonna 1913. Leopoldin vaikutuksesta Elisabeth liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja toimi aktiivisesti etenkin sen lastensuojelutyössä. Vuonna 1929 hän myi Schönaun linnan ja osti komean huvilan, jossa asui yhdessä Petznekin kanssa. Oikeuden päätöksellä vuonna 1924 Elisabeth ja Otto Windisch-Graetz oli erotettu toistensa ”pöydästä ja vuoteesta”, mutta tuon aikaisen lainsäädännön mukaan kerran solmittu kirkollinen avioliitto esti yhä uudelleenavioitumisen. Vuonna 1934 Petznek pidätettiin muutamaksi kuukaudeksi, minkä jälkeen hän jäi vaille työtä. Anschlussin jälkeen natsiviranomaiset kuulustelivat häntä, ja lopulta vuonna 1944 hänet vietiin Dachaun keskitysleiriin.

Toisen maailmansodan jälkeen Leopold Petznekistä tuli Itävallan toisen tasavallan ensimmäinen valtion tilintarkastusviraston (Rechnungshof) johtaja. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle 66-vuotiaana vuonna 1947.

Toinen avioliitto ja viimeiset vuodet Vuonna 1948 Elisabeth ja Leopold Petznek (1881–1956) saattoivat lopultakin virallisesti solmia avioliiton. Molemmat olivat jo vanhoja ja sairaita. Sydänsairautta potenut Leopold kuoli vuonna 1956, Elisabeth vietti viimeiset vuotensa pyörätuolissa reumatismin invalidisoimana ja kuoli vuonna 1963. Hänet haudattiin Wienin Hütteldorfin hautausmaalle, toivomuksensa mukaan hiljaisuudessa.

Perintö pienoiskuva|Elisabeth Petznekin nimikkokatu Wienissä Elisabethin mukaan on nimetty katu (Elisabeth-Petznek-Gasse) Wienin 14. kaupunginosassa, lähellä hänen entistä huvilaansa.

Lähteet

Luokka:Vuonna 1883 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet Luokka:Itävallan kuninkaalliset