Marguerite Bellanger, alkuperäiseltä nimeltään Julie Justine Marine Leboeuf (10. kesäkuuta 1838 – 23. marraskuuta 1886) oli ranskalainen näyttelijä ja akrobaatti. Historiaan hän on jäänyt Ranskan keisari Napoleon III:n rakastajattarena.
Elämänvaiheita Lähtökohdat Julie Leboeuf syntyi pieneen maalaiskylään kaukana Pariisista. Hänen vanhempansa olivat köyhiä ja tyttären piti jo nuorena työskennellä pyykkärinä. Tytön lähtökohdissa ei ollut mitään, josta olisi voinut päätellä hänen nousevan kuuluisuuteen ja ylhäisöpiireihin.
Leboeuf oli kuitenkin päättänyt päästä elämässä eteenpäin. Ensiksi hän opetteli lukemaan ja kirjoittamaan. Toinen mahdollisuus tuli, kun vuonna 1854 hänen kotipaikkakunnalleen sijoitettiin sotilaita. Sotilasosastoon kuulunut luutnantti ihastui nuoreen Leboeufiin. Luutnantti opetti Lebouefin ratsastamaan sekä naistensatulassa että miesten satulassa. Jälkimmäistä pidettiin sopimattomana. Luutnantti opetti myös erilaisia hevosen kanssa tehtäviä akrobaattitemppuja, mistä oli Lebouefille myöhemmin hyötyä. Vakavaa suhdetta palveluspaikkansa kaunottareen ei luutnantilla ollut aikomustakaan solmia.
Kun kiertelevä sirkus tuli Leboeufin kotikaupunkiin, hän lähti sen mukaan. Sirkuksessa hän esiintyi ratsastajana sekä akrobaattina. Sirkusaikana hän vaihtoi nimensä Marguerite Bellangeriksi. Sukunimensä hän otti enoltaan.
Sirkus saapui Pariisiin ja Bellanger sai kiinnityksen teatteriin. Teatteriura oli suuri epäonnistuminen.
Keisarin rakastajatar Epäonnistuneen teatteriuran jälkeen Bellangerista tuli varakkaiden miesten seuralainen, "cocette" eli kurtisaani. Tuon ajan ranskalaisen lainsäädännön mukaan häntä ei luokiteltu prostituoiduksi. Sirkuksesta opituilla taidoillaan hänen onnistui kiinnittää yläluokan huomio itseensä. Hän tuli juhliin kävelemällä käsillään tai valokuvautti itsensä miehenä. Jälkimmäiseen hän tarvitsi luvan poliisilaitokselta.
Bellangerin maine herätti huomiota myös taiteilijapiireissä. Hän oli kuvanveistäjä Albert-Ernest Carrier-Belleusen suosikkimalli ja kirjailija Ludovic Halévyn väitetään sanoneen, että Bellangerin jalat olivat Pariisin siroimmat. Kirjailija Émile Zola teki hänestä roomanihahmonsa Nanan ystävättären.
Kesäkuussa vuonna 1863 oli sattumus, jonka johdosta Bellangerin onnistui päästä keisari Napoleon III:n rakastajattareksi. Bellanger oli kävelyllä Saint-Cloudin puistossa kun sade yllätti. Bellanger meni puun alle suojaan sateelta ja vartija yllätti hänet. Samalla hetkellä keisarin vaunut saapuivat paikalle ja hallitsija käski pysäyttämään vaunut. Hän tarjosi kastuneelle nuorelle naiselle pyyhettä. 25-vuotias Bellanger tajusi heti kuka vaunuissa oli ja laittoi peliin koko viehätysvoimansa.
Tästä tapahtumasta alkoivat tapahtumat joiden johdosta Bellangerista tuli koko Ranskan puhutuin nainen. Keisarinna Eugénie oli vuonna 1856 kokenut vaikean ja vaarallisen synnytyksen ja oli tämän jälkeen tullut siihen tulokseen, että seksi on vastenmielistä. Hän tiesi ja hyväksyi miehensä syrjähypyt ja rakastajattaret. Bellangerin ja keisarin suhteesta tuli pitkä ja julkinen salaisuus hallituspiireissä. Bellanger synnytti helmikuussa vuonna 1864 pojan ja on todennäköistä, että keisari oli pojan isä. Pojan nimeksi tuli Charles Jules Auguste François Marie Lebouef.
Pojan synnyttyä keisari lahjoitti Margueritelle kaksi asuntoa. Toisen Pariisista ja toisen Château de Saint-Cloudista. Tämä oli liikaa jopa miehensä naissuhteisiin tottuneelle Eugénielle, joka tunsi itsensä nöyryytetksi ja uhkasi erolla. Keisari ryntäsi Margueriten luo ja kertoi, etttä heidän suhteensa on nyt loppu. Pariskunta syleili eikä suhteen lopettamisesta ollut enää puhetta. Pian tämän jälkeen Napoleon III sai sydänkohtauksen ja ilkeiden puheiden mukaan juuri tasapainoilusta kahden naisen välillä.
Napoleon III:n sairastellessa itse keisarinna otti yhteyttä Bellangeriin. Naisten välillä oli jäätävä kohtaaminen. Bellanger uhkasi menevänsä keisarin kanssa naimisiin, mutt keisarinna totesi, että jos tilanne jatkuu, keisarin heikentynyt sydän ei kertakaikkiaan kestä draamaa ja jännitystä.
Uusi elämä Suhde hallitsijan kanssa oli nyt ohi. Bellanger solmi nyt suhteen Pariisissa oleskelleen brittiupseerin kanssa. Upseeri kosi Bellangeria, mutta tämä kieltäytyi, sillä toivoi yhä pääsevänsä läheiseen suhteeseen Napoleon III:n kanssa.
Saksan-Ranskan sota alkoi heinäkuussa 1870. Sota oli Ranskalle tappiollinen. Napoleon III joutui Sedanissa saksalaisten sotavangiksi ja Ranska julistettiin tasavallaksi. Keisarin piti olla sotavankina aina rauhansopimuksen tekoon, vuoteen 1871 saakka. Bellanger, joka kutsui Napoleon III:ta ”rakkaaksi keisarikseen”, pääsi vierailemaan tämän luona Wilhelmshöhen linnassa, lähellä Kasselia.
Bellanger pakeni kaaokseen ajautuneesta Pariisista Isoon-Britanniaan ja tapasi uudelleen William Kulbachin, brittiupseerin, joka oli jo kerran kosinut häntä. Nyt Bellanger hyväksyi hänen kosintansa. Mistään suuresta rakkaudesta ei ollut kyse.
Kun Ranskan olosuhteet olivat rauhoittuneet, muutti pariskunta Britanniasta Pariisiin. Siellä he elivät yläluokan parissa. Vähitellen pariskunnan välit viilenivät ja he elivät erillään. Naiselle, joka oli elänyt kohauttamalla yläluokkaa, oli tavallinen elämä tylsää. Eroa he eivät kuitenkaan ottaneet.
Ranskasta karkoitettu keisaripari asettui asumaan Chislehurstiin, Isoon-Britanniaan. Kun keisari kuoli vuonna 1873, matkusti Bellanger hautajaisiin. Bellanger menehtyi vain 48-vuotiaana. Hänet haudattiin Montparnassen hautausmaalle.
Bellangerin poika, Charles, joka oli luultavimmin Napoleon III:n poika loi uraa upseerina. Hän kuoli vuonna 1941.
Lähteet
Aiheesta muualla http://cavafy.onassis.org/library-item/les-amours-de-napoleon-iii-memoires-de-marguerite-bellanger-sa-maitresse/
Luokka: Ranskalaiset näyttelijät Luokka: Rakastajattaret Luokka: Vuonna 1838 syntyneet Luokka: Vuonna 1886 kuolleet