Paul Einar Koskinen (31. tammikuuta 1915 – 2002 Helsinki) oli suomalainen kunnallispoliitikko ja kommunistivaikuttaja. Talvisodan käynyt Koskinen toimi jatkosodan aikana kommunistien maanalaisessa vastarintaorganisaatiossa ja tuli myöhemmin sotavuosien jälkeen tunnetuksi hyvistä suhteistaan Neuvostoliittoon.
Elämä Koskinen varttui yksinhuoltajaäitinsä kasvattamana, eikä hänellä ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin. Koskinen väitti isänsä olleen Venäjän armeijan gruusialainen kasakkaupseeri, johon äiti oli tutustunut Hennalan kasarmilla työskennellessään.
Myllärinä Helsingissä työskennellyt Koskinen liittyi kielletyn SKP:n jäseneksi jo 1930-luvun lopussa. Talvisodassa hän taisteli Karjalan kannaksella helsinkiläisistä muodostetussa Ässärykmentissä. Välirauhan aikana Koskinen oli kommunististen talvisodan veteraanien perustaman työläisrintamamiesten Helsingin osaston johtokunnan jäsen. Jatkosodan sytyttyä Koskinen toimi kommunistien maanalaisessa organisaatiossa muun muassa viranomaisia piileskelleen SKP:n johtohahmon Yrjö Leinon avustajana ja yhdysmiehenä. Koskinen pidätettiin joulukuussa 1942 Olavi Heimanin ilmiannon perusteella yhdessä muun muassa Martta Koskisen ja Yrjö Ahomaan kanssa. Koskinen väitti myöhemmin saaneensa sotaoikeudelta kuolemantuomion, mutta tutkija Kimmo Rentolan mukaan hän oli merkittävistä pidätetyistä ainoa, joka onnistui pääsemaan vapaaksi. Syyte jäi näyttämättä toteen, mikä Rentolan mukaan johtui lähinnä Koskisen virtuoosimaisista valehtelijan kyvyistä. Sodan loppuvaiheessa Koskinen osallistui SKP:n edustajana Helsingin työväentalolla kokoontuneen rauhanopposition opintokerhon toimintaan, jossa olivat mukana muun muassa Ensio Hiitonen, Yrjö Kallinen, J. W. Keto, Yrjö Ruutu ja Niilo Wälläri.
Sotavuosien jälkeen Koskinen muutti Savonlinnaan, jossa hän työskenteli ammattientarkastajana ja vaikutti SKP:n piirijärjestön toiminnassa. Koskinen oli myös pitkäaikainen Savonlinnan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen SKDL:n edustajana. Kommunismin teorioiden sijaan Koskinen suosi käytännön työtä ja tuki uskollisesti Neuvostoliiton linjaa. Astmaa sairastanut Koskinen onnistui luomaan niin hyvät suhteet, että vietti pitkiä aikoja NKP:n sairaaloissa ja parantoloissa. Hän kertoi itsekin ihmetelleensä, miten politiikassa merkityksetön mies oli päätynyt näin suosittuun asemaan. 1960-luvulla Koskinen nousi valtakunnalliseen julkisuuteen hankittuaan suhteillaan suuria rakennusurakoita savonlinnalaisen Mikko Revon rakennusyhtiölle. Merkittävin hankkeista oli Tallinnaan rakennettu Viru-hotelli.
Koskisesta on tehty Arvo Ahlroosin ja Kalle Fröjdin toimittama Yleisradion televisiodokumentti Paul Koskinen – kommunisti (1981). Hänen omaelämäkertansä ilmestyi vuonna 1989. Helsingin Sanomien politiikantoimittaja Unto Hämäläinen epäili aikalaisarviossaan suuresti kirjassa kerrottujen tarinoiden todenperäisyyttä. Koskinen tunnettiin myös innokkaana keräilijänä ja bibliofiilinä. Hän kuoli syöpään Helsingin Oulunkylässä 87-vuotiaana vuonna 2002.
Perhe Paul Koskisen puoliso oli SKDL:n kansanedustaja Lyyli Koskinen.
Teokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:SKDL:ssä vaikuttaneet henkilöt Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Savonlinnan kaupunginvaltuutetut Luokka:Vuonna 1915 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet