Luterilainen etiikka on kristillisen etiikan haara, joka juontaa juurensa Martti Lutherin opetuksiin ja luterilaiseen perinteeseen. Se korostaa uskon, armon ja Raamatun auktoriteetin merkitystä moraalisessa päätöksenteossa. Se tarkastelee Jumalan lain ja evankeliumin, yksilön omantunnon ja yhteiskunnallisen vastuun välistä suhdetta teologisessa viitekehyksessä. Lutherin opetuksen mukaan myös pelastetut pysyvät syntisinä eikä teoilla voi ansaita anteeksiantoa, joka on ilmainen lahja Jumalalta. Eettinen elämä ja hyvät teot ovat luterilaisessa opetuksessa kiitollinen vastaus Jumalan pelastukseen. Vaikka teoilla ei ole pelastuksen kannalta merkitystä Jumalan edessä (), pidetään niitä kuitenkin lähimmäisen edessä () välttämättöminä.
Vaikka pelastus ei ole riippuvaista hyvistä teoista, ovat luterilaiset olleet läpi historian moraalisesti aktiivisia. Luterilaisen etiikan ihanteena on pyrkiä Kristuksen kaltaisuuteen. Muiden kristillisten ryhmien tapaan, luterilaisten keskuudessa ei ole yksimielisyyttä siitä, mitä Jumalan laki vaatii ja mitä Jeesuksen esimerkki vaatii. Jännitteet ovat kiristyneet erityisesti 1900-luvun modernististen kiistojen jälkeen, jolloin historiallinen kritiikki johti lukuisten kristillisten kirkkokuntien jakautaumiseen.
Suomalaisessa luterilaisuudessa Suomen evankelis-luterilainen kirkko korostaa luonnollista moraalilakia. Kirkko pitää perusnorminaan kultaista sääntöä.
Katso myös Puhe hyvistä teoista Sabbataareja vastaan
Lähteet
Luokka:Kristillinen etiikka Luokka:Luterilainen usko ja oppi