Andrée Blouin (1921 – 9. huhtikuuta 1986 Pariisi) oli keskiafrikkalaissyntyinen kolonialismin vastustaja ja panafrikkalaista liikettä edustanut vaikuttaja.Wedaeli Chibelushi, The remarkable life of Andrée Blouin - Africa's overlooked independence heroine BBC 6.1.2025, viitattu 26.4.2026
Blouin syntyi 40-vuotiaalle ranskalaiselle isälle ja 14-vuotiaalle keskiafrikkalaiselle äidille. Hänet sijoitettiin 3-vuotiaana ranskalaisten nunnien luo Brazzavilleen. Hänen mukaansa sijoituspaikassa pahoinpideltiin, aliravittiin ja haukuttiin lapsia. Blouin kertoi paenneensa 15-vuotiaana nunnien yritettyä pakottaa hänet avioitumaan. Blouinin 2-vuotias poika René kuoli Keski-Afrikan tasavallassa malariaan 1940-luvulla. Omien sanojensa mukaan Blouin politisoitui, koska pojalta oli evätty lääkitys tämän etnisestä neljäsosa-afrikkalaisesta taustasta johtuen. Pojan kuoleman jälkeen Blouin muutti toisen miehensä kanssa Guineaan, jossa hän kampanjoi itsenäistymisen ja Ranskan vaikutusvallasta irtautumisen puolesta. Hänellä oli kolme pientä lasta. Kwame Nkrumahin rohkaisemana Blouin lähti vuonna 1960 yksin Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Hän aloitti yhteistyön muiden muassa Pierre Mulelen ja Antoine Gizengan kanssa. Patrice Lumumba valitsi hänet keskeiseksi neuvonantajakseen ja puheenkirjoittajakseen. Blouin antoi neuvoa myös Barthélemy Bogandalle. Kahembassa hän auttoi tukikohdan rakentamisessa maastaan paenneille angolalaisille itsenäisyystaistelijoille. Blouin pyrki mobilisoimaan Kongon demokraattisen tasavallan naisia kolonialismia vastaan ja kampanjoi samalla sukupuolten tasa-arvon puolesta. Kansainvälinen lehdistö ja siirtomaavallat pyrkivät leimaamaan hänet muun muassa Kwame Nkrumahin rakastajattareksi, Sékou Tourén agentiksi ja eri afrikkalaisten valtionpäämiesten kurtisaaniksi.
Blouin lähti Mobutu Sese Sekon aseman voimistuessa maanpakoon ja asui Pariisissa jo Patrice Lumumban murhan aikaan vuonna 1961. Viranomaiset eivät heti sallineet hänen perheenjäsentensä poistumista maasta, koska Blouinia pyrittiin kiristämään olemaan puhumatta kansainväliselle lehdistölle. Hänen äitinsä sai Kongon demokraattisessa tasavallassa pysyvän vaurion selkärankaan sotilaiden lyödessä häntä ampuma-aseella. Perheenjäsenet kuitenkin pääsivät sitten lähtemään Algeriaan ja sen kautta lopulta Pariisiin. Blouin alkoi kirjoittaa omaelämäkertaa 1970-luvulla. Hän suhtautui yhä myönteisesti esimerkiksi Sékou Touréen, vaikka tämä oli perustanut yksipuoluejärjestelmän ja tukahduttanut ilmaisunvapauden. Patrice Lumumbaa hän piti liian pehmeänä. Blouin oli kuitenkin pettynyt, koska ei pitänyt Afrikan maita kolonialismista vapautuneina. Sairastuttuaan syöpään hän kieltäytyi lääkehoidoista.
Blouinin omaelämäkerta julkaistiin uudelleen 2020-luvulla. Häntä käsiteltiin myös elokuvassa Soundtrack to a Coup d’Etat (2024). Kinshasassa toimii hänen mukaansa nimetty kulttuurikeskus. Yksi Blouinin lapsista on käsikirjoittaja Eve Blouin.
Lähteet
Luokka:Keskiafrikkalaiset henkilöt Luokka:Ranskalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1921 syntyneet Luokka:Vuonna 1986 kuolleet