An Intelligent Person’s Guide to Atheism on Daniel Harbourin vuonna 2001 ilmestynyt kirja ateismista. Teoksen julkaisi brittiläinen Duckworth-kustantamo sarjassa, jonka kaikkien osien nimenä on ”Älykkään ihmisen opas” johonkin asiaan. Harbour on opiskellut matematiikkaa ja filosofiaa ja oli teoksen kirjoittamisen aikoihin kielitieteen väitöskirjan tekijänä.
Teoksessa Harbour jakaa maailmankuvat kahteen ryhmään. Toinen maailmankäsitys pohjautuu tieteeseen ja johtaa todellisuutta koskevan tiedon lisääntymiseen, toinen pohjautuu uskontoon eikä johda tiedon kannalta mihinkään. Harbourin mukaan ateismi on kiinteä osa ensiksi mainittua maailmankuvaa.
Sisältö
Harbour kutsuu tieteellistä maailmankuvaa spartalaiseksi meritokratiaksi ja sille vastakkaista ajattelua barokkiseksi monarkiaksi. Jälkimmäiset eroavat meritokratiasta sisältämällä ylimääräisiä koristeita. Tieteellistä maailmankuvaa voidaan kutsua spartalaiseksi, koska siinä tehdään mahdollisimman vähän ennakko-oletuksia. Tieteellinen maailmankuva on edistyvä ja itseään korjaava.
”Asian ydin on siinä, että on olemassa kaksi tapaa katsoa maailmaa. Toinen alkaa pienimmällä mahdollisella määrällä oletuksia ja myöntää, että ne voivat olla vääriä ja kenties vaativat tarkistusta. Toinen alkaa rönsyävällä käsityksellä siitä, millainen maailma on, ja kieltäytyy hyväksymästä oletustensa mahdollista tarkistamista myöhemmin.”
Sparta viittaa maailmankuvan oletusten yksinkertaisuuteen ja meritokratia siihen, että oletukset on perusteltava kokemuksella ja päättelyllä. Oletusten on ansaittava paikkansa ja ne on voitava tarvittaessa kumota. Barokkinen yksinvaltias taas hallitsee ympäristöstään riippumatta. Barokkimonarkioita ovat myös sellaiset spekulatiiviset opit kuin hegelismi tai platonismi. Myös marxilais-leniniläinen oppi oli Harbourin mukaan olennaisilta osiltaan uskonnollinen, etenkin stalinismin muodossa.
Harbourin mukaan ateismi ja teismi eli jumalien olettaminen eivät ole edes loogisilta lähtöasetelmiltaan samanarvoiset. Niitä voidaan pitää samanarvoisina vain virheellisellä kysymyksenasettelulla. Harbourin mukaan jumalat eivät voi esiintyä todellisuuden syinä, koska jumalat eivät ole tapahtumia. Olemassaolosta puhuminen on lyhennysmerkintä, ei voida esimerkiksi sanoa, että imaginaariluvuilla on olemassaolon ominaisuus.
Harbourin mukaan demokratia voi toteutua aidosti vain, kun uskonnolliset maailmankuvat väistyvät. Yhteiskunnallisen muutoksen edessä uskontojen kannattajat jakautuvat usein ryhmiin, joista toiset vastustavat jyrkästi muutosta ja toiset pyrkivät perustelemaan muutokset uskonnollisesti. Siksi uskonnot eivät tyypillisesti auta yhteiskunnallista edistystä.
Lähteet
Luokka:Kirjat ateismista Luokka:Brittiläiset tietokirjat Luokka:Vuoden 2001 kirjat