Aricia

Aricia (lat.; , ) oli antiikin aikainen kaupunki Latiumissa Italiassa. Se on kehittynyt nykyiseksi Ariccian kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.

Aricia oli yksi tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista latinalaisista kaupungeista, ja johti niitä varhaisina aikoina sotaan Roomaa vastaan. Roomalaiset alistivat sen valtaansa latinalaissodassa vuonna 338 eaa. Kaupunki tunnettiin erityisesti Diana Nemorensikselle omistetusta pyhäköstä.

Maantiede

Arician kaupunki sijaitsi Latiumissa Albanovuorten korkeimman huipun Albanus (Albanus mons, nyk. Monte Cavo) -vuoren juurella, Albanus (Albanus lacus, nyk. Lago d'Albano) -järven ja Nemorensis (Nemorensis lacus. nyk. Lago di Nemi) -järven kraatterien ulkorinteiden yhtymäkohdassa, suunnaten lounaaseen Arician laakson (Aricina vallis, nyk. Valle Ariccia) ylle. Kaupunki oli Via Appian varrella 16 roomalaisen mailin päässä Roomasta.

Nykyinen Ariccian kaupunki sijaitsee antiikin aikaisen kaupungin arxin eli linnoituksen ja todennäköisesti myös muun kaupungin paikalla, jyrkällä kukkulalla, joka kohoaa maljamaisen Arician laakson yläpuolelle. On ilmeistä, että laakso on ollut alun perin järven allas, kuten nykyiset Albano- ja Nemijärvetkin, ja vielä varhaisemmalla ajalla tulivuoren kraatteri. Näyttää siltä, että joitakin tämän järven jäänteitä oli olemassa vielä Plinius vanhemman aikana; mutta suurin osa laaksosta kuivattiin jo hyvin varhaisina aikoina.Plinius vanhempi: Naturalis historia 19.8 s. 41. Laakson kuvaillaan olleen antiikin aikana yhtä hedelmällinen kuin nykyään: se soveltui erityisesti vihannesten viljelyyn.Plinius vanhempi: Naturalis historia 19.6 s. 33, 19.8. s. 41; Columella: Res rustica 10.139; Martialis: Epigrammit 13.19.

pienoiskuva|vasen|pysty|Cereelle tai Proserpinalle omistettu votiiviveistos Ariciasta, 300–200-luku eaa. Diocletianuksen kylpylän museo (Museo delle Terme di Diocleziano), Rooma. Strabonin aikoina Arician kaupunki ulottui alas tähän laaksoon,Strabon: Geografika 5.239–240. luultavasti lähestyäkseen Via Appiaa, joka kulki suoraan laakson poikki. Tämä osa muinaista tietä, joka lepää massiivisten perustusten päällä, on edelleen erittäin hyvin säilynyt. Kukkulalta alas laaksoon johtava osuus – joka, huolimatta edellä mainitusta suuresta rakennustyöstä, on yhä varsin jyrkkä – oli Aricinus clivus, johon roomalaiset kirjailijat viittaavat usein kerjäläisten suosimana paikkana.Juvenalis: Satiirit 4.117; Martialis: Epigrammit 12.32, 10; Persius: Satiirit 6.56.

Laaksossa olleella järvellä ei ole näkyvää lasku-uomaa, mutta sen vedet johdettiin pois keinotekoista poistokanavaa pitkin, jonka arvellaan olleen hyvin vanhaa alkuperää. Yksi sen täyttäneistä lähteistä oli Egerialle pyhitetty lähde; tämän palvonta näyttää olleen vakiintunut Ariciaan ainakin yhtä aikaisin kuin Roomaan.Vergilius: Aeneis 7.763; Ovidius: Fasti 3.261, Muodonmuutoksia (Metamorphoses) 15.488, 15.547; Valerius Flaccus: Argonautica 2.304.

pienoiskuva|vasen|pysty|Tyria Quintilian hautakivi Ariciasta, 100-luku jaa. Palman historian museo (Museu d'Història de la Ciutat), Palma. Monet nykyaikaiset kirjoittajat ovat käyttäneet nimeä ”Artemisius-vuori” (Artemisius mons) Albanovuorten huipusta, joka kohoaa välittömästi Nemijärven yläpuolelle ja tunnetaan nykyisin nimellä Monte Ariano; mutta tällaisen nimen käytölle antiikin aikana ei ole lähteitä. Strabon käyttää termiä Artemision () itse Arician Dianan pyhäköstä, ja sana ”vuori” () siihen liittyen on myöhempi interpolaatio.

Historia

Arician perusti Cassius Heminan mukaan sikulilainen päällikkö nimeltä Archilochus.Solinus: De mirabilibus mundi 2.10. Kaupungin alkuperästä ei ole tämän parempaa tietoa, mutta se esiintyy Rooman varhaisessa historiassa eräänä latinalaisliiton mahtavimmista ja tärkeimmistä kaupungeista. Ensimmäinen maininta siitä löytyy kuningas Tarquinius Superbuksen hallitusajalta, jolloin sen johtaja, Turnus Herdonius, asettui johtamaan vastarintaa Tarquinusta vastaan tämän vaatiessa Latiumin yliherruutta; tämä tapahtui tavalla, joka selvästi osoittaa Arician olleen kyllin voimakas tavoitellakseen tätä ylivaltaa itselleen.Livius: Rooman synty 1.50, 1.52.

Tästä syystä Aricia oli myös Lars Porsennan sotatoimien pääkohde Rooman nöyryyttämisen jälkeen; mutta aricialaiset saavuttivat voiton saatuaan apua Latiumin muilta kaupungeilta sekä Kymen eli Cumaen joukoilta. Aruns, Porsennan poika ja etruskien armeijan komentaja, kaatui taistelussa, ja hänen joukkonsa tuhottiin täysin.Livius: Rooman synty 2.14; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 5.36. Roomalaisten kukistetuille etruskeille antaman suojan ja tuen sanotaan johtaneen siihen, että aricialaiset osallistuivat näkyvästi latinalaisten sotaan Roomaa vastaan, mikä päättyi heidän tappioonsa Regillusjärven taistelussa vuonna 498 eaa.Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 5.51, 5.61–62. Aricialaiset liittyivät kiistatta myös Spurius Cassiuksen vuonna 493 eaa. solmimaan rauhansopimukseen, ja sen jälkeen kaupungin nimi esiintyy historiassa vain harvoin erillisenä muista latinalaisista.

Vuonna 495 eaa. käytiin suuri taistelu Arician lähellä roomalaisten ja aurunkien välillä, jossa viimeksi mainitut voitettiin täydellisesti.Livius: Rooman synty 2.26; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 6.32. Vuonna 446 ab urbe condita eli 308 eaa. aricialaiset kävivät sotaa naapureidensa ardealaisten kanssa Coriolille kuuluneen alueen hallinnasta; kiista kuitenkin siirrettiin roomalaisten ratkaistavaksi, jotka ottivat kiistanalaiset maat itselleen.Livius: Rooman synty 3.71, 72; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 11.52. Tämän jälkeen Ariciaa ei mainita ennen suurta latinalaissotaa vuonna 340 eaa.; tuolloin aricialaiset kuitenkin liittyivät asein liittoutuneisiin, ja heidät sekä Antiumin, Lanuviumin ja Velitraen joukot lyötiin Astura-joella.

Sotaa vuonna 338 eaa. seuranneessa Latiumin asioiden yleisessä järjestelyssä aricialaiset olivat niin onnekkaita, että heille myönnettiin Rooman kansalaisoikeudet.Livius: Rooman synty 8.13–14. Festus esittää heidän saaneen tuolloin vain civitas sine suffragio -oikeudet.Festus, Sextus Pompeius: De verborum significatione, ”municipium”, s. 127, M. Myöhemmin aricialaiset saivat täydet kansalaisoikeudet ja heidät merkittiin Horatian tribukseen.

Näin Aricia muuttui tavalliseksi roomalaiseksi municipiumiksi, mutta näyttää pysyneen vauraana kaupunkina. Vuonna 100 eaa. Marius valtasi ja ryösti sen, mutta Sulla palautti sen ja linnoitti kaupungin pian uudelleen.Livius: Epitome 80; Liber coloniarum s. 230. Cicero mainitsee Arician omana aikanaan vauraana ja kukoistavana municipiumina.Cicero: Philippicae 3.6.Asconius: Kommentaari Ciceron Pro Miloneen s. 32. Sen sijainti Via Appian varrella, vain lyhyen matkan päässä Roomasta,Horatius: Satiirit 1.5.1; Itinerarium Antonini Augusti s. 107. vaikutti epäilemättä paljon sen hyvinvointiin, joka näyttää jatkuneen myös keisarikaudella; sama seikka altisti kaupungin kuitenkin myöhempinä aikoina barbaarien hyökkäyksille, joista se ilmeisesti kärsi kovasti, ja se rappeutui jo varhaiskeskiajalla.

Augustuksen äiti Atia ja hänen isänsä Atius Balbus olivat aricialaisia, samoin kuin Publius Clodius Pulcher ja monet roomalaiset virkamiehet. Myös Voconiusten suku juonsi juurensa Ariciaan. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Aricīnus, kreikaksi Arikēnos () tai Arikīnos (). Kaupungin korkein virkamies tunnettiin nimellä dictator vielä keisariajallakin; lisäksi kaupungilla oli kaksi kvestoria, kaksi ediiliä ja ordo decurionum, jota kutsuttiin myös nimellä senatus.

Rakennukset ja löydökset Kaupungissa

Antiikin Arician jäänteet ulottuvat Via Appian molemmille puolille, kohoten koillisessa kolmionmuotoiselle harjalle, joka oli kaupungin arx eli linnavuori, ja levittäytyen laajalle rintamalle nykyisen Valle Ariccian reunalle.

Linnoitteet pienoiskuva|Arician antiikin aikaisia jäänteitä.

Antiikin Arician muuria on vielä jäljellä lähellä nykyisen kaupungin porttia, joka johtaa Albano Lazialen suuntaan. Kaupungin linnoitusten jäännöksissä on erotettu kolme rakennusvaihetta: varhaisin vaihe kattoi vain arxin; keskimmäinen vaihe laajensi tätä etelään matalammalle maalle; ja viimeinen vaihe laajensi aluetta edelleen niin, että se käsitti myös niin sanotun alakaupungin. Alakaupungissa Via Appia näyttää olleen pääkatu, ja tie kulki muurin läpi kaarellisesta portista.

Pyhäköt

Kaupungista on löydetty Vitruviuksen kuvaama temppeli, jossa oli alae, ja joka muistuttaa Gabiista löydettyä temppeliä, mutta on sitä pienempi. Temppeli oli rakennettu 1,75 metriä korkealle podiumille. Sen cellan koko oli noin 7,7 × 13,15 metriä. Sekä sen julkisivussa että kummallakin sivulla oli neljä pylvästä. Ei tiedetä, mille jumalalle temppeli oli omistettu; sitä kutsutaan yleensä nimillä Tempio dell'Orto di Mezzo tai Tempio di Diana.

Lisäksi on tehty votiiviesinelöytö, joka liittyy Cereen ja Proserpinan kulttiin. Siihen kuului muun muassa suuria terrakottapatsaita ja -rintakuvia.

Kaupungin ulkopuolella

Diana Nemorensiksen pyhäkkö pienoiskuva|Diana Nemorensiksen pyhäkön raunioita. pienoiskuva|Diana Nemorensiksen pyhäkön terassimuuria.

Aricia tunnettiin koko Italiassa Diana Nemorensikselle omistetusta pyhäköstä. Se sijaitsi Albanus-vuoren alempia rinteitä peittäneiden tiheiden metsien keskellä Nemorensis-järven koillispuolella, linnuntietä noin kolme kilometriä kaupungista itään.Diana Nemorensiksen pyhäkön arkeologisen kohteen sijainti: .

Diana Nemorensiksen pyhäkkö vaikuttaa olleen latinalaisen amfiktyonian pyhäkkö Ferentinan lehdon (katso alla) ja Albanus-vuorella olleen Juppiter Latiariksen pyhäkön ohella. Se tunnettiin yleisesti nimellä Dianae nemus,Vitruvius: Arkkitehtuurista (De architectura) 4.8.4; Statius: Silvae 3.1.55, ”Aricinum Triviae Nemus”, 4.4; Strabon: Geografika 5.239, ; Filotratos: Apollonios Tyanalaisen elämä (Vita Apollonii Tyanensis) 4.36, ., ja siihen liitettiin Dianan ohella myös Egeria ja Virbius. Järvi, nykyinen Nemijärvi, sai pyhäköstä nimensä Nemorensis lacus,Propertius: Elegiat (Elegiae) 3.22. kun taas Aricia sai lisänimen Nemoralis.Ovidius: Fasti 6.59; Lucanus: Pharsalia eli Bellum civile (Sisällissota) 6.74. Järveä kutsuttiin pyhäkön vuoksi usein myös nimellä Dianae speculum, ”Dianan peili”.Servius: Kommentaari Aeneikseen (Ad Aeneid) 7.516.

Jotkut antiikin kirjailijat pitivät täällä harjoitetun Dianan palvonnan lähtökohtana suoraan Taurista, kun taas toiset liittivät sen alkuperän Hippolytokseen, jonka kerrottiin asettuneen Italiaan nimellä Virbius sen jälkeen kun oli tullut Asklepioksen henkiinherättämäksi.Pausanias: Kreikan kuvaus 2.27.4.Vergilius: Aeneis 7.761–777; Servius: Kommentaari Aeneikseen (Ad Aeneid) samoille kohdille. Tätä kautta kulttiin liittyi eräänlainen ylösnousemusteema. Kultti tunnettiin erikoisesta ja barbaarisesta tavastaan, joka oli säilynyt Strabonin ja Pausaniaan aikoihin ja johon liittyy ihmisuhrauksen sävyjä: ylipappi, nimeltään Rex Nemorensis, oli karannut orja, joka oli saanut asemansa tappamalla edeltäjänsä. Tästä syystä papit olivat aina aseistettuja.Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Caligula 35. Samaan tapaan viittaavat myös OvidiusOvidius: Rakastamisen taito (Ars amatoria) 1.260. ja Statius.Statius: Silvae 3.1.55. Kuten useimmat kuuluisat pyhäköt, Diana Nemorensiksen pyhäkkö keräsi suurta rikkautta ja oli tästä syystä yksi niistä, joita Augustus verotti Lucius Antoniusta vastaan käydyn Perusian sodan aikana vuonna 41 eaa.Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 5.24.