Baikaljärven taistelu (, ) on 16. elokuuta 1918 käyty meritaistelu Neuvosto-Venäjän ja Tšekkoslovakian legioonan välillä, joka päättyi Tšekkoslovakian voittoon.
Tausta Tsaarin luovuttua vallasta Tšekkoslovakian legioona joutui vetäytymään maasta ja suuntasi kohti itää. Aluksi legioona pyrki neuvottelemaan bolševikkien kanssa rauhanomaisesta läpikulusta Vladivostokiin, mutta neuvottelut kariutuivat.
Nöyryyttävänä pidettyä Brest-Litovskin rauhansopimusta vastaan protestoitiin laajasti. Näihin joukkoihin liittyivät Venäjällä olevat noin 40 000 Tšekkoslovakian legioonaan kuuluvaa taistelijaa.
14. toukokuuta 1918 legioonalaiset ottivat yhteen Itävalta-Unkarille uskollisten sotilaiden kanssa Tšeljabinskissa, minkä vuoksi osa legioonalaisista joutui bolševikkien pidättämiksi. Edelleen vapaana olevat legioonalaiset murtautuivat kuitenkin vankilaan ja vapauttivat aseveljensä. Lev Trotski antoi tämän jälkeen määräyksen, jonka nojalla legioonalaiset ammuttaisiin heti tavattaessa. Legioonalaiset sen sijaan jatkoivat vetäytymistään kohti itää. Tšekkoslovakian legioonaa komensi kapteeni Radola Gajda.
Legioona kulki miehittämäänsä Siperian rautatietä pitkin, ja valloitti Irkutskin 11. heinäkuuta. Baikaljärven rannalle se pääsi 16. elokuuta. Valtavan järven kiertäminen ratateitse osoittautui mahdottomaksi, koska tiedustelun mukaan bolševikit olivat asentaneet räjähteitä radan varrelle tarkoituksenaan saartaa tšekkoslovakialaiset järven länsirannalle.
Tapahtumien kulku Järven rannalla legioonalaiset ottivat haltuunsa kolme höyrylaivaa (Sibirjak, Feodosia ja Burjat), jotka he aseistivat mukanaan tuomilla tykeillä. Bolševikeilla oli meritaistelussa kaksi jäänmurtajaa: Baikal ja Angara, jotka oltiin myös aseistettu ja tšekkoslovakialaisiin verrattuna vieläpä paremmin.
Taistelun alkaessa Baikal oli ankkuroituneena satamassa. Aluksi bolševikit luulivat lähestyvien Sibirjakin ja Burjatin olevan huoltoaluksia, minkä vuoksi ne pääsivät neljän kilometrin päähän satamasta. Kun bolšvikit lopulta tunnistivat aluksessa olevat tšekkoslovakialaisiksi, he tekivät hälytyksen. Osapuolet avasivat tulen ja noin puoli tuntia myöhemmin Baikal sai kohtalokkaan osuman ja upposi. Bolševikkien asemat satamassa kokivat myös kovia ja puolustus romahti. Angara pääsi kiertämään legioonalaisten taakse, muttei avannut tulta nähtyään, millaista vahinkoa legioonalaiset olivat jo saaneet aikaan. Legioonalaiset vetäytyivät takaisin Baikaljärven länsirannalle.
Jälkipyykki ja merkitys Pari päivää taistelun jälkeen Angara antautui legioonalaisille, jotka ottivat sen haltuunsa. Kun legioonalaiset lopulta pääsivät Baikaljärjevn itärannalle, he miehittivät yhdessä Venäjän valkoisen armeijan kanssa Babuškinin kaupungin, jonka bolševikit olivat hylänneet ilman taistelua.
Meritaistelun jälkeen legioonalaiset pääsivät kiertämään Baikaljärven rautateitse rauhassa ja jatkoivat vetäytymistään. Vladivostokissa odottava Tšekkoslovakian legioonan osasto tuli vetäytyvää joukkoa vastaan ja he kohtasivat 1. syyskuuta. Samana päivänä yhdysvaltalainen kenraalimajuri William S. Graves rantautui Vladivostokiin tehtävänään pelastaa legioonalaiset.
Baikalinjärven taistelun myötä Tšekkoslovakia on voittanut kaikki meritaistelut, joihin se on osallistunut. Kyseessä oli myös ainoa kerta, kun Tšekkoslovakia osallistui meritaisteluun.
Lähteet
Luokka:Ensimmäisen maailmansodan meritaistelut Luokka:Neuvostoliiton sotahistoria Luokka:Tšekkoslovakian historia