Kotojärvi on Uudellamaalla Mäntsälän kirkonkylän ja Sälinkään välissä Soukkiolla sijainnut järvi, jonka vedenpinta laskettiin joskus vuosina 1916–1932. Järvestä jäi jäljelle viisi pientä suolampea, joista suurimmat ovat pohjoisin, eteläisin ja itäisin lampi.

Yleistä Laskettu Kotojärvi sijaitsee Kirkkosuon ja Isosuon välissä liittäen nämä toisiinsa yhtenäiseksi kosteikkoalueeksi. Kirkkosuon pohjoispuolella sijaitsee Lukon kulmakunta sekä Kotojärven ja Isosuon luoteispuolella Soukkion kylä. Mäntsälän kirkonkylä sijaitsee suoalueen kaakkoispuolella noin puolentoista kilometrin etäisyydellä suosta. Kirkonkylästä tulee tie Sälinkäälle Kirkkosuon ja Kotojärven välistä. Kotojärven suoalueen sisäosassa on jäljellä viisi suolampea ja suon itäreunassa kaivettu kanava. Kotojärven veden laskevat Luhtaanojaa myöten länteen, jossa Luhtaanoja yhtyy Mustijokeen.

Natura 2000- alue Kotojärvi sisältyy Kotojärvi-Isosuon Natura-alueeseen (FI0100058, 365 ha, SAC/SPA). Isosuo on valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa ja Kotojärvi on valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelmassa. Natura-alueesta on keidassuota 125 hehtaaria (ha), vaihettumissoita ja rantasuota 78 ha, lähteitä ja lähdesuota, 0,02 ha, boreaalisia lehtoja 0,7 ha, metsäluhtia 83 ha ja puustoista suota 58 ha.

Kotojärven pinta-ala on 1,2 neliökilometriä, mutta avoveden pinta-ala on vain 0,05 neliökilometriä. Entisen järven rantoja kiertää leveä järviruokovyöhyke. Pohjoispuolen harjulta virtaa järvenpohjaan vettä useista lähteistä. Koljansaari, joka sijaitsee Kotojärven kaakkoisreunalla, on hyönteis- ja lintulajistoltaan mielenkiintoinen lehtosaareke. Järvi kuuluu valtakunnalliseen lintujensuojeluohjelmaan erityisesti muuttoaikaisena levähdysalueena. Tämän lisäksi on Kotojärvi poikkeuksellisen laaja luhtasuo. Viereinen Isosuo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan.

Alueella viihtyy liito-orava sekä seuraavat lintudirektiivin ykköslajit: mustakurkku-uikku, heinätavi, jänkäkurppa, kaulushaikara, luhtahuitti, ruisrääkkä, kurki, laulujoutsen, liro, kalatiira, pyy, viirupöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, palokärki, pikkulepinkäinen, pikkulokki ja ruskosuohaukka. Näiden lisäksi tulisi mainita keltavästäräkki, pyrstötiainen, nuolihaukka, teeri, haavanjalosoukko, lehtopirkko, jumiloisikka, viitosaatukainen, luumittari, hoikkavilla ja tulvamittari.

Suojelualueella Kotojärven eteläranalla sijaitsee Metsähallituksen luonnonsuojelualueella laavu, joka on yleisölle avoin. Laavulle tulee paikoitusalueelta tie ja laavulta alkaa Matosaarelle johtava polku.

Historiaa pienoiskuva|Pyöreän muotoinen Kotojärvi näkyy karttalehden keskellä ja kartan laatimisvuosi on 1873. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on ”Kotojärvi” kuvattu pyöreäksi järveksi, joka sijaitsi suon sisällä. Järven pohjoispäässä sijaitsi ”Soukkis by”, jossa oli 14 maatilaa ja niiden yhteinen manttaali oli 39. Vain pieni osa kylän pelloista ylettyi rantaan asti, mutta järven laskuojan varresta oli raivattu niittymaita. Rannassa sijaitsi kolme maatilaa ja yksinäinen torppa. Etelärannassa toimi tuulimylly. Kylien väliset tiet kiertävät järven pohjoispuolelta. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa löytyy Kotojärvi Mäntsälän karttalehdeltä (vuodelta 1873, katso oikealla). Tämä kartta on huomattavasti tarkempi ja kartan mukaan oli järvessä kolme saarta itärannikolla. Suurimman saaren nimi on ollut Koljansaari . Järven pohjois- ja länsirannikoilla sekä itä- ja kaakkoisrannikolla on nyt pelto- ja niittymaita. Laskuojan nimi on mainittu ja se on ”Luhta-oja”. Järven rannoille on piirretty runsaasti vesikasvillisuutta merkitsevää karttamerkkiä. Vertaamalla rannassa oleva korkeusmerkintää (35,7 venäjän syltä eli saženia, ) Kilpijärven vastaavaan 36,4 saženiin, voidaan Kotojärven vedenpinnan korkeudeksi arvioida noin 76,2 metriä mpy. Tämä vastaa melko hyvin karttapaikan nykyisiä korkeuskäyriä (75,0–77,5 metriä mpy.). Vuonna 1916 julkaistussa Riihimäen seudun taloudellisessa kartassa on järvi vielä laskematta. Järven vedenpinnan korkeudeksi on ilmoitettu 76 metriä ja siihen on piirretty kaksi saarta. Muutamat sen rannoista ja laskuojan varsi on niittymaana. Rannikolla on kolme aktiivisesti toimivaa maatilaa. Vuoden 1932 taloudellisessa kartassa on koko järvi merkitty vesijättömaan karttamerkillä. Kotojärvelle on sen mukaan toimitettu järvenlasku jossakin vaiheessa vuosien 1916–1932 aikana.

Vuonna 1955 julkaistussa ensimmäisissä peruskartoissa jakautuu entinen järvi kahdelle karttalehdelle. Siinä on vesijättömaata ehditty palstoittamaan järvenlaskuhankkeen toimeenpanijoiden kesken. Kosteikkoalueelle on jäänyt jäljelle kuusi suolampea, joiden vedenpinnan korkeus on 74,8 metriä mpy. (+N43). Laskuojaa on jatkettu kaivamalla sen alkukohta lähes suon keskikohtaan asti. Vuoden 1974 kartassa on suoalueen pohjoisreunaan merkitty seitsemäskin suolampi. Lampien vedenpinnan korkeudeksi on nyt merkitty 74,9 metriä mpy. Vuoden 1989 kartassa on pohjoisrannan suolammen kasvamassa umpeen ja yksi onkin kartasta kadonnut. Tiilimäen kohdalla on karttaan merkitty lintutorni.

Katso myös Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista

Lähteet

Aiheesta muualla Kotojärvi-Isosuon luonnonsuojelualue, Suomen luonnonsuojeluliitto Kotojärvi-Isosuo, Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Savolainen, Timo: Kotojärvi Isosuo Mäntsälä, YouTube

Luokka:Mäntsälän luonto Luokka:Mäntsälän suot