pienoiskuva|Aero Oy:n Ilmailuopistosta liikennelentäjäksi valmistunut Antero Siirilä (vas) saa onnittelut isältään, Aeron pääohjaajalta Olavi Siirilältä. Kuva on heinäkuulta 1967. 'Yrjö Antero ”Asi” Siirilä (4. helmikuuta 1940 Tikkakoski – 11. huhtikuuta 2020 Helsinki) oli suomalainen sotilas- ja liikennelentäjä sekä lennonopettaja. Hän työskenteli Aerolla ja Finnairilla sekä taiwanilaisessa China Airlinesissa. Hänen isänsä oli Aeron pääohjaaja Olavi Siirilä.
Nuoruus ja sotilaslentäjän ura Siirilä syntyi Luonetjärven lentotukikohdassa Olavi ja Sirkka Siirilän esikoisena. Hän vietti nuoruuttaan Helsingin Töölössä, kävi Ressun koulua ja oli vuonna 1957 vaihto-oppilaana Denverissä Yhdysvalloissa.
Siirilä aloitti lentämisen purjelennosta ja kouluttautui sotilaslentäjäksi. Hän valmistui vuonna 1963 Ilmasotakoulun 48. kadettikurssin priimuksena. Hänet palkittiin myös kurssin parhaana lentäjänä ja lentoampujana. Valmistuttuaan hän palveli Hämeen lennostossa Luonetjärvellä ja lensi muun muassa Folland Gnat -hävittäjällä. Suomen Ilmailumuseon valokuvakokoelmassa hänen viimeiseksi lennokseen ilmavoimissa on merkitty Gnat-lento 21. elokuuta 1966.
Liikennelentäjän ura Siirilä siirtyi Aeron palvelukseen vuonna 1966. Hän valmistui yhtiön ilmailuopiston ohjaajalinjalta 7. heinäkuuta 1967. Kurssilta valmistui kaikkiaan 18 liikennelentäjää.
Siirilä työskenteli Finnairilla perämiehenä vuoteen 1973 ja sen jälkeen kapteenina. Vuonna 1979 hän esiintyi isänsä Olavi Siirilän kanssa yhtiön Isä ja poika -mainossarjan ensimmäisessä mainoksessa. Hänen liikennelentäjänuransa ulottui DC-3-potkurikoneista MD-11-suihkukoneisiin. Hän osallistui myös Suomen Liikennelentäjäliiton toimintaan.
Finnairin eläkeiän lähestyessä Siirilä siirtyi China Airlinesille, jossa hän saattoi jatkaa liikennelentämistä pidempään. Hän aloitti yhtiön palveluksessa 5. joulukuuta 1993 ja työskenteli siellä vuoteen 2000. Hänen liikennelentäjänuransa päättyi 60-vuotiaana.
Lennonopetus ja harrasteilmailu Siirilä toimi lentoyhtiötyönsä ohella lennonopettajana Malmin lentoasemalla. Liikennelentäjänuransa päätyttyä hän jatkoi lentämistä ystäviensä kanssa yhteisellä Cessnalla, jota käytettiin myös suksi- ja kellukekoneena. Suomen Ilmailumuseossa säilytettävät harrastelentäjän ja kouluttajan lentopäiväkirjat ulottuvat vuoteen 2013. Vuonna 2016 Siirilä esiintyi lentoaseman säilyttämistä tukeneen Mun skole -kampanjan videolla.
Antero ja Olavi Siirilän lentäjänurista kertoo Jaakko Taipaleen kirjoittama 39 000 tuntia (2014). Teoksen nimi viittaa heidän yhteenlaskettuihin lentotunteihinsa. Siirilä esitteli kirjaa veljensä Risto Siirilän kanssa Suomen Ilmailumuseon ilmailukirjallisuuspäivässä huhtikuussa 2015.
Yksityiselämä Siirilän puoliso oli Birgit ”Doosi” Krogius, ja heillä oli neljä lasta. Perheen kotikieli oli ruotsi. Siirilä harrasti myös purjehdusta: hän osallistui Gotland Runt -kilpailuihin navigaattorina ja toimi Purjelaivasäätiön purjehdusten päällikkönä.
Siirilä kuoli Helsingissä 11. huhtikuuta 2020 COVID-19-tautiin. Hän oli sairastunut Alpeille tekemänsä laskettelumatkan yhteydessä.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Antero Siirilä isänsä Olavi Siirilän kanssa valmistuttuaan Aeron ilmailuopistosta vuonna 1967. Suomen Ilmailumuseon valokuva Finnassa.
Luokka:Suomalaiset lentäjät Luokka:Ilmailun historia Luokka:Finnairin henkilöstö Luokka:Vuonna 1940 syntyneet Luokka:Vuonna 2020 kuolleet Luokka:Koronaviruspandemia Suomessa Luokka:Finnairin henkilöstö