Kapsäkkijuttu oli vuonna 1929 tapahtunut tietovuoto, jossa kielletyn Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) salaisia asiakirjoja sisältänyt puheenjohtaja Kullervo Mannerin kapsäkki eli matkalaukku päätyi Ruotsin viranomaisten käsiin. Papereissa mainittiin lukuisia maanalaisessa puoluetoiminnassa mukana olleita suomalaiskommunisteja, joista lähes 30 tuomittiin vankeuteen keväällä 1930. Vuoden 1928 kommunistioikeudenkäyntien jatkoksi tehdyt pidätykset lamauttivat SKP:n toiminnan Suomessa lähes kokonaan.
Taustaa
Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 Neuvosto-Venäjällä perustettu SKP oli alusta lähtien kielletty Suomessa. Moskovassa toimineen puoluejohdon ja maanalaisten suomalaiskommunistien välinen yhteydenpito hoidettiin pääosin SKP:n Tukholman toimiston kautta. Sen merkitys kasvoi entisestään, kun pohjoismainen passivapaus astui voimaan.
SKP:n toiminta Suomessa oli lamaantunut lähes kokonaan keväällä 1928 tapahtuneiden laajojen kommunistipidätysten seurauksena. Kesällä 1929 politbyroo lähetti Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin Ruotsiin johtamaan puoluetyön uudelleenorganisointia. Heidän tehtävänään oli myös ohjata omapäisiä suomalaisia takaisin Kominternin linjalle sekä valvoa puolueen äänenkannattajan Proletaarin toimitustyötä ja salakuljetusta Suomen markkinoille. Salanimillä ”Anders” ja ”Margit” esiintynyt pariskunta saapui heinäkuun lopussa väärällä passilla Saksan kautta Tukholmaan, jossa he majoittuivat SKP:n toimistoa johtaneen Herman Hurmevaaran hankkimaan asuntoon.
Manner järjesti Tukholmassa muun muassa SKP:n puoluekonferenssin, johon osallistui iso joukko Suomesta saapuneita puolue- ja ammattiyhdistysaktiiveja. Elokuussa kaupungissa pidettiin myös Suomen Kommunistisen Nuorisoliiton (SKNL) ensimmäinen edustajakokous, jossa Manner ja Malm toimivat SKP:n keskuskomitean edustajina.Saarela 2008, s. 144. Manner kävi matkansa aikana myös Pohjois-Ruotsissa Luulajassa ja Bodenissa tapaamassa sikäläisiä kommunisteja.
Tapahtumat Kapsäkki löytyy Tapahtumat käynnistyivät 27. syyskuuta, jolloin Ruotsin poliisi pidätti Leon Ronowits -nimellä esiintyneen Kominternin puolalaisen asiamiehen Leon Purmanin ruotsalaisen kommunistin Oskar Samuelssonin omistamasta huoneistosta. Sattumalta asunnosta löydettiin myös Kullervo Mannerille kuulunut suurikokoinen matkalaukku, joka sisälsi muun muassa SKP:n politbyroolle lähetettyjen kirjeiden kaksoiskappaleita, eri kokouksista laadittuja muistiinpanoja, valokuvia sekä kirjallisuutta ja muita painotuotteita.Saarela 2008, s. 747–748. Purmanilla ei ollut mitään tekemistä kapsäkin tai sen sisällön kanssa. Tarkemmissa tutkimuksissa löydettiin vielä Herman Hurmevaaran laatimiksi väitettyjä kirjeiden luonnoksia sekä SKP:n organisaattorien Ville Honkasen ja Betty Peltosen Suomesta lähettämiä kirjeitä. Matkalaukun sisältö paljasti myös SKP:n salakuljetusreitin Pietarsaaren ja Uumajan välillä.
Kohu
Matkalaukun joutuminen poliisin haltuun tuli julkisuuteen parin viikon kuluttua Ruotsin poliisin tiedotettua asiasta. Manner ja Malm onnistuivat pakenemaan Ruotsista, eivätkä viranomaiset tavoittaneet heitä. Suomen lehdistö pähkäili koko syksyn ajan Mannerin tekemisiä ja pohti oliko hän edelleen Ruotsissa vai ei. Mannerin lopulta palattua Neuvostoliittoon kapsäkin katoamista ei käsitelty Moskovassa pidetyssä puoluekonferenssissa, koska hän väitti käyttäneensä kirjeissään peitenimiä, joista oikeita henkilöllisyyksiä ei voinut tunnistaa. Kun Etsivä keskuspoliisi pidätti vuodenvaihteessa useita SKP:n toimihenkilöitä oli lehdistön kuitenkin helppo yhdistää pidätykset Mannerin kapsäkkiin.
Kommunistisen Folkens Dagblad Politiken -lehden selvittäessä tapausta kävi ilmi, että Purman oli Kominternin toimeenpanevan komitean edustaja, joka oli majaillut asunnossa vajaan viikon. Käpsäkistä löydetty aineisto sisälsi lehden mukaan nimien ohella tietoja SKP:n toiminnasta Suomessa, katsauksen Suomen yleisestä poliittisesta tilanteesta sekä ohjeita salaisista reiteistä rajan yli Neuvostoliittoon. Lehden päätoimittaja Ture Nerman piti syyllisinä Hugo Sillénin johtamaa Ruotsin kommunistisen puolueen vähemmistösiipeä, joka amatöörimäisesti oli jättänyt kapsäkin poliisin mielenkiinnon kohteena olleen Kominternin asiamiehen majapaikkaan. Hän ihmetteli miten sillenläiset olivat antaneet Purmanin majailla lähes viikon samassa asunnossa, jossa säilytettiin salaisia asiakirjoja. Nermanin mukaan syyllinen oli tehnyt niin suurta tyhmyyttä, että hänet pitäisi erottaa puolueesta. Lehti vihjaisi jopa, että vähemmistöläisten joukossa olisi ollut vasikka, koska Nermanin mukaan ainoastaan Sillén ja kolme muuta vähemmistöläistä tiesi, missä Purman majaili. Sillénin tapaaman Mannerin kerrottiin "täydellisesti masentuneen" aineiston jouduttua poliisin käsiin.
Pidätykset ja oikeudenkäynnit
EK:n päällikön Esko Riekin matkustettua Ruotsiin hoputtamaan aineiston luovuttamista Suomeen vangitsemiset alkoivat lokakuussa, jolloin Ville Honkanen ja Betty Peltonen päätyivät poliisin suojiin. Marraskuussa EK pidätti Suomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liiton puheenjohtajan Kalle Lindholmin. Varsinaiset massapidätyksent käynnistyivät joulukuun lopussa, niin että vuodenvaihteeseen mennessä poliisin haaviin oli jäänyt yhteensä 28 SKP:n jäsentä. Vuoden 1928 illegaalien toimitsijoiden pidätyksistä poiketen nyt vangitut vaikuttivat maanalaisen puoluetyönsä ohella myös kommunistien laillisissa järjestöissä. Keväällä 1930 Turun hovioikeudessa pidettiin kolme erillistä oikeudenkäyntiä, joissa syytetyille vaadittiin rangaistusta valtiopetoksen valmistelusta. Todistusaineisto koostui lähes kokonaan Mannerin kapsäkin sisällöstä. Pohjanmaalle ulottunutta haaraa käsiteltiin Vaasan hovioikeudessa niin sanotussa Pietarsaaren etappijutussa.
Hovioikeus langetti pisimmän rangaistuksen Ville Honkaselle, joka sai seitsemän vuotta kuritushuonetta. Entinen kansanedustaja Toivo Hj. Långström ja STPV:n eduskuntaryhmän sihteeri Jalmari Kuusela tuomittiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Lindholm ja Peltonen sekä kansanedustaja Mauritz Rosenberg, SKNL:n keskuskomitean jäsen Tatu Väätäinen ja Työväenjärjestöjen Tiedonantajan toimittaja August Niemistö saivat kolme vuotta kuritushuonetta. Muita tuomittuja olivat muun muassa entiset kansanedustajat Yrjö Lehtinen (2 v. 6 kk.), Ida Hämäläinen (2 v.) ja Sandra Lehtinen (2 v.), ammattiyhdistystoimitsijat K. J. Pihlman (2 v. 6 kk.) ja August Raatikainen (2 v. 6 kk.), SKNL:n keskuskomitean jäsenet Toivo Karvonen (2 v.) ja Eino Johteinen (1 v. 6 kk.) sekä Työväen Urheiluliiton kommunistioppositiossa vaikuttaneet Toivo Sillanpää (1 v. 6 kk.) ja Oskari Lamminen (1 v. 3 kk).
Keväällä 1931 poliisin haaviin jäi Mannerin papereissa esiintynyt mystinen "Amerikan poika" eli SKP:n Helsingin piiriorganisaattori Heino Helenius joka sai viisi vuotta kuritushuonetta. SKNL:n kokoukseen Tukholmassa osallistunut Aili Mäkinen painui tovereidensa pidätyksistä kuultuaan maan alle ja pakeni Neuvostoliittoon. Hän jäi kiinni palattuaan Suomeen kesällä 1931 ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Jälkipyykki Matkalaukun sisältö johti Ruotsissa jo sisällissodasta lähtien poliittisena pakolaisena olleen Herman Hurmevaaran karkotukseen Neuvostoliittoon. Syksyllä 1930 pidetyssä SKP:n konferenssissa Malm ja Hurmevaara kinastelivat kuka oli vastuussa kömmähdyksestä. Malm yritti vierittää syytä Hurmevaaran niskoille, vaikka myönsikin tehneensä ohjeiden vastaisesti nimiä sisältäneet muistiinpanot. Lopulta Manner ilmoitti itsensä pääsyylliseksi. Mannerille ja Malmille annettiin "vakava muistutus" ja Hurmevaara siirrettiin pois puoluetehtävistä Kansainvälisen punaisen avun leipiin. Tapaus johti Mannerin arvovallan kyseenalaistamiseen. Erityisen tuohtunut oli Niilo Wälläri, joka totesi Tammisaaren pakkotyölaitoksen pian täyttyvän poliittisista vangeista, mikäli Mannerin keskuskomitea jatkaisi puolueen ohjissa.
Lähteet
Luokka:Suomen kommunistinen puolue Luokka:Suomi 1920-luvulla Luokka:1920-luvun oikeustapaukset Luokka:1929 Luokka:Tietovuodot