thumb|right|Proliinimolekyylin muovinen pallotikkumalli Pallotikkumalli on kemiassa käytetty tapa esittää molekyylien rakennetta tavalla, josta ilmenevät sekä atomien sijainti toistensa suhteen kolmiulotteisessa tilassa että niiden väliset kemialliset sidokset. Mallissa atomeja vastaavat eri väriset pallot, niiden välisiä sidoksia taas palloja toisiinsa yhdistävät tikut tai tangot. Kaksois- ja kolmoissidoksia kuvataan tavallisesti kahdella tai kolmella kaarevalla tangolla tai vaihtoehtoisesti oikein asetetuilla tikuilla, jotka vastaavat sigma- ja piisidoksia. Hyvässä mallissa tankojen välisten kulmien tulisi olla samat kuin sidosten väliset sidoskulmat ja pallojen keskipisteiden välisten etäisyyksien suoraan verrannollinen atomien ytimien välisiin etäisyyksiin. Eri alkuaineiden atomeja esittävät eri väriset pallot, yleensä CPK-värikäytännön mukaisesti. Esimerkiksi vetyatomeja esittävät valkoiset, hiiliatomeja mustat ja happiatomeja punaiset pallot.
Pallotikkumallissa pallojen säteet ovat yleensä paljon pienempiä kuin tankojen pituudet, jotta saataisiin selkeämpi kuva atomien sijainnista ja niiden välisistä sidoksista. Toisaalta samasta syystä se ei anna selkeää kuvaa atomien viemästä tilasta. Tässä suhteessa pallotikkumallit eroavat kalottimalleista, joissa pallojen säteiden suhde niiden välisiin etäisyyksiin on sama kuin atomien van der Waalsin säteiden suhde niiden välisiin etäisyyksiin. Tämän vuoksi kalottimalli kuvaa atomien viemää tilaa mutta ei sidoksia.
thumb|Vesimolekyylien liikettä ja niiden välisiä vuorovaikutuksia esittävä animaatio, jossa molekyylit on kuvattu pallotikkumalleilla Pallotikkumallit voivat olla fyysisiä esineitä, niiden kuvia tai tietokoneen näytöllä esitettyjä malleja. Fyysisissä malleissa atomeja kuvaavat tavallisimmin puiset tai muoviset pallot, joissa on koloja tikkujen kiinnittämistä varten. Kolojen lukumäärä eri atomeja kuvaavissa palloissa vastaa kunkin atomin valenssia. Esimerkiksi hiiliatomia kuvaavassa pallossa on neljä koloa sijoitettuna pallon sisään piirretyn tetraedrin kärkiä. Kun eri molekyyleissä atomien väliset sidoskulmat kuitenkin ovat eri suuria, on sidoksia kuvaavat tikut korvattu aikaisemmin kierrejousilla, nykyisin tavallisimmin muovisilla tangoilla.
Historia thumb|left|Hofmannin rakentama metaanin (CH4) pallotikkumalli vuodelta 1865. Tämä rakenne on myöhemmin osoittautunut vääräksi. Vuonna 1865 saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofmann käytti ensimmäisenä pallotikkumalleja molekyylien rakenteiden havainnollistamiseen eräällä Royal Institution of Great Britainissa, Lontoossa pitämällään luennolla.
Valmistajia Muutamat yritykset valmistavat pallotikkumallissa tarvittavia osia tilaustyönä. Yksi varhaisimmista valmistajista oli Bottishamissa, Englannissa toimiva Woosters. Sen palloissa kolot saattoivat sijaita pallon sisään piirretyn kolmion, tetraedrin tai oktaedrin kärjissä, mutta yritys valmisti myös yleiskäyttöisiä palloja, joissa oli 24 koloa. Tämä mahdollisti mallin osien pyörittämisen yksinkertaisen sidoksen ympäri, mitä kuvasi molekyylien joustavuutta mutta teki samalla mallit herkästi rikkoutuviksi. Mallin mittakaava ei ollut johdonmukaisesti sama kaikkien alkuaineiden atomeille, mutta yleisesti ottaen se oli suuruusluokkaa 500 000 000, toisin sanoen viisi senttimetriä mallissa vastasi yhtä ångströmiä eli kymmenesosaa nanometriä todellisessa molekyylissä.
Vuonna 1961 Arnold Beevers alkoi Edinburghissa valmistaa pallotikkumallien kokoamiseen tarvittavia osasia. Niissä pallot ovat muovia, ja sidoksia kuvaavien tankojen sijasta käytetään ohuita lankoja. Täten niiden avulla voidaan havainnollistaa myös suuria kiderakenteita. Valmistusta on jatkanut eräs Edinburghin yliopistossa toimiva yksikkö.
Pallotikkumalleissa tarvittavia osasia valmistaa myös Indigo Instruments.
Katso myös Rakennekaava Newman-projektio Kalottimalli
Lähteet
Luokka:Kemialliset kaavat