Suomen evankelis-luterilainen kirkko kutsuu uskonnollisten yhteisöjen sisällä harjoitettavaa uskonnollista väkivaltaa ”hengelliseksi väkivallaksi”. Kirkon yhteiskunnallisen työn väkivaltatyöryhmä määritteli hengellisen väkivallan käsitteen ensimmäisen kerran 1980-luvulla. Sen mukaan hengellinen väkivalta on uskonnollissävytteistä käyttäytymistä, jolla pyritään murtamaan tai nujertamaan uskonnollisin uhkauksin, vaatimuksin tai pakottein toisen ihmisen elämänkatsomus, elämäntapa tai mielipide.https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/19225/gradu2007kukkula.pdf?sequence=1&isAllowed=y Määritelmä ei anna täyttä kuvaa uskonnollisen väkivallan ongelman monimuotoisuudesta, sillä siihen liittyy paljon piiloon jääviä menetelmiä. Niitä ei aina osata tunnistaa. Väkivaltaa käyttävään ja siten haitalliseen uskonnolliseen ryhmään kuuluva ei lisäksi itse aina ymmärrä olevansa sellaisen jäsen.
Usein hengellisen väkivallan riskejä nähdään ensi sijassa valtakirkkojen ulkopuolella toimivissa niin sanotuissa vapaissa suunnissa ja karismaattisissa liikkeissä sekä uusissa uskonnollisissa liikkeissä. Päähuomio on lisäksi varsinkin viranomaistaholla usein kiinnitetty ensi sijassa maahanmuuttajien uskontojen väkivaltaisiin piirteisiin, mutta ennestään Suomessa tuttujen lahkojen ja liikkeiden piirissä tapahtuva väkivalta on jäänyt tunnistamatta.
Sokeus uskontoja koskevien kysymysten käsittelyssä on ilmennyt myös mediassa, jossa uskontoja kohdellaan usein silkkihansikkain. Esimerkiksi päätoimittaja Mikael Pentikäinen ja toimittaja Johanna Korhonen ovatkin vaatineet medialta asiantuntevampaa ja kriittisempää otetta uskontojen käsittelyyn.
Uskonnollisen väkivallan tutkijat ja ihmisoikeuskysymysten asiantuntijat ovat tunnistaneet väkivaltaa myös evankelis-luterilaisen kirkon hengellisessä työssä, seurakunnissa työyhteisöinä sekä kirkon sisällä toimivissa herätysliikkeissä.Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Helsingin yliopisto 2010.https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/62969/paastame.pdf?sequence=1
Uskonnollinen väkivalta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkisesti ilmoittanut, että se ei hyväksy minkäänlaista hengellistä painostusta eikä väkivaltaa kirkon piirissä. Kirkko teetti vuonna 1991 selvityksen hengellisen väkivallan yleisyydestä. Vuonna 1995 Suomen mielenterveysseura ja Kirkon tutkimuskeskus julkaisivat yhteistyönä laatimansa tutkimuksen Uskonnon kahdet kasvot – Mielenterveyden tuki vai taakka.
Uskonnollista väkivaltaa on tunnistettu evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoidollisessa työssä sekä varsinkin joissakin kirkon sisäisissä ryhmittymissä. Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen johto pyysi joitakin vuosia sitten julkisesti anteeksi yhteisön piirissä harjoitettua hengellistä väkivaltaa. Erityisen paljon väkivaltaa on Tanja Kukkulan Turun yliopistossa tekemän haastattelututkimuksen mukaan koettu toisaalta Jehovan todistajien piirissä ja toiseksi eniten kirkon suurimman herätysliikkeen vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.Tanja Kukkula: Mikä tekee uskonnosta painostavan? Turun yliopisto 2007. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/19225/gradu2007kukkula.pdf?sequence=1 Samansuuntaisia tuloksia sai myös Aila Ruoho pro gradu -tutkimuksessaan Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitoksella.
Uskonnollinen väkivalta vanhoillislestadiolaisuudessa
Vanhoillislestadiolaisuuden väkivalta on konkretisoitunut erityisesti kahteen kysymykseen: liikkeen sielunhoidollisena menetelmänä soveltamaan hoitokokousmenettelyyn sekä ehkäisykieltoon. Hoitokokouskäytäntöä on pidetty alistavana kollektiivisena väkivaltana,Arkkipiispa Mikko Juva vanhoillislestadiolaisista: Kirkon puututtava painostukseen. Helsingin Sanomat, 1979, s. 28. 2.12.1979.Jorma Kurvinen: Raportti lestadiolaisuudesta, s.136 ja ehkäisykiellon on katsottu rajoittavan perustuslain takaamia itsemääräämisoikeuksia. Hoitokokouskäytäntöä ovat kritisoineet sekä liikkeeseen kuuluvat että ulkopuoliset tahot.<name="Kaleva">
Vuonna 2009 Ihmisoikeusliitto käynnisti selvityksen vanhoillislestadiolaisuuden ihmisoikeusloukkauksista, erityisesti ehkäisykiellosta. Liitto julkisti 4. maaliskuuta 2009 taustamuistion, jossa ihmisoikeusjuristit totesivat liikkeen ehkäisykiellon loukkaavan ihmisoikeuksia.Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. 4.3.2009. http://www.ihmisoikeusliitto.fi/images/pdf_files/ehkaisykielto.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) huomautti lausunnossaan 2009, että laissa turvattu uskonnonvapaus ei anna uskonnolliselle yhteisölle oikeutta rajoittaa jäsentensä ihmisoikeuksia. TANEn mukaan uskonnollisten johtajien auktoriteetti ja yhteisön paine eivät jätä lestadiolaiselle naiselle tosiasiallista mahdollisuutta päättää omasta kehostaan ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan.http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=48287&name=DLFE-10664.pdf
Vuonna 2009 silloinen arkkipiispa Jukka Paarma kehotti vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, joka toimii Suomen luterilaisen kirkon sisällä, tekemään selvityksen hoitokokouksiin liittyvästä mahdollisesta painostuksesta. Tutkimustiedon tarve oli todettu myös tutkijoiden ja kirkollisen median taholla.Jussi Rytkönen: Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon tabu. Kotimaa 17.7.2008. http://verkkolehti.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=5666&Itemid=41Hoitokokoustutkimus puhdistaisi ilmaa. Pääkirjoitus, Kaleva 27.7.2008. Paarma korosti kirkon kantana: ”On tärkeää, ettei hengellistä painostusta tai väkivaltaa hyväksytä. Tällöin luottamusta lisää se, että menneisyyden ongelmat käsitellään rehellisesti ja avoimesti. Erityinen suoja on annettava niille, jotka ovat kokeneet joutuneensa hengellisen painostuksen kohteeksi.” Vanhoillislestadiolaisuuden johto ei ole pitänyt selvitystä tarpeellisena.SRK:n puhujakokous: "Vaikeita vuosia" ei oteta erityistarkasteluun. Kaleva 31.12.2008.
Vuonna 2010 Lapin yliopisto käynnisti tutkimushankkeen, jonka yhtenä osana laadittiin perinpohjainen tutkimus hoitokokouksista.Aini Linjakumpu: Tiedonkeruuta vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksista http://laestadian-ism.blogspot.com/2010/05/tiedonkeruuta-vanhoillislestadiolaisten.html YTT Aini Linjakummun tutkimus Haavoittunut yhteisö ilmestyi vuonna 2012.
Syksyllä 2011 SRK:n johtokunta julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se ilmoitti pahoittelevansa hoitokokousten yhteydessä esiintyneitä opillisia harhoja ja väärinkäytöksiä. SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen ilmoitti, että hoitokokouksia ei ole syytä pahoitella ja että liikkeen sielunhoitokäytäntöjä on edelleen tarkoitus jatkaa. ”Liike ei voi jatkossakaan välttyä siltä, että jotkut voivat kokea tällaisen sielunhoidon negatiivisesti”, totesi Voittonen Kotimaa24:n haastattelussa.
Vuonna 2009 arkkipiispa Paarma kehotti vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtoa kiinnittämään huomiota myös molempien sukupuolten osallisuuteen ja oikeuksiin herätysliikkeessä. Kirkon tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta KIONhttp://www.evl.fi/kkh/to/KION/kion.html ovat kumpikin käsitelleet vanhoillislestadiolaisuuden ihmisoikeusongelmia ja laatineet kysymyksestä lausunnon arkkipiispalle vuonna 2009 (KION:in sihteerin lausunto Turun yliopiston seminaarissa 9. maaliskuuta 2010). Lausuntoa ei ole kuitenkaan julkistettu. KIONin puheenjohtaja, Tampereen hiippakuntadekaani Ari Hukari on haastattelussaan Kotimaa24:ssä ilmoittanut, että KION katsoo, että lestadiolaisten ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. Ari Hukarin mukaan KION on neuvottelukunta, jolla ei ole asemaa lausua julkisuuteen kirkon kantaa. Sen tehtävä on valmistella asioita kirkkohallitukselle, joka lausuu asiasta kirkon virallisen kannan. Enempää Kirkkohallitus kuin piispatkaan eivät kuitenkaan ole ottaneet kantaa asiaan.
Hengellistä väkivaltaa kokeneen auttaminen Suomessa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimi vuoteen 2011 saakka Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta (KION), joka on pyrkinyt edistämään hengellisen väkivallan tunnistamista ja siitä tiedottamista sekä antanut lausuntoja.http://www.evl.fi/kkh/to/KION/kion.html Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta KION
KIONin toiminta päätettiin lakkauttaa jäsenten omasta aloitteesta vuoden lopussa 2011. Tähän lienee ollut ilmeisimpänä syynä resurssien puute. Kun kirkon ihmisoikeus- ja rauhantyön sihteerin työ oli päättynyt, ei tarvittavia valmisteluresursseja KION:in käyttöön olisi ollut enää käytettävissä. Lisäksi asiantuntijajäsenet eivät kokeneet työtä mielekkääksi. Samalla he totesivat, että vaativin KION:ilta kesken jäänyt tehtävä on kirkon omien sisäisten ihmisoikeuskysymysten käsittely. Niiden tarkasteluun tulisi löytää kirkon ulkopuolinen yhteistyötaho. http://takapenkki.blogspot.fi/2012_11_01_archive.html
Uskonnollista väkivaltaa kokeneiden tukiyhdistyksenä toimii Uskontojen uhrien tuki ry.http://www.uskontojenuhrientuki.fi/Uskontojen Uhrien Tuki ry. Katso myös
Pirkko Jalovaara
Lähteet
Kirjallisuutta
Tositapahtumiin perustuva romaani vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokouksista 1970-luvulla.
Linjakumpu, Aini: Uskonnon varjot: Hengellinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä. Vastapaino, 2015.
Aiheesta muualla
Kaarina Heiskanen: Kun pelko ja paine pitävät porukassa Henki ja Elämä, Jyväskylän seurakuntalehti, 16.5.2013. Kristiina Kouros & Sara Villa (toim.): Iloisen talon kellareissa. Into Kustannus 2011. Tanja Kukkula: Mikä tekee uskonnosta painostavan? Pro gradu -tutkielma. (PDF) Topi Linjama: Nyt vapaa olen – Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia Hai 2014. Rossi, Leena: Kristillisten yhteisöjen pimeää puolta. Kirja-arvostelu teoksesta Linjakumpu, Aini: Uskonnon varjot: Hengellinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä. Vastapaino, 2015. Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Pro gradu -tutkielma. (PDF) Aila Ruoho ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus - vanhoillislestadiolaista perhe-elämää Atena 2014. Janne Villa: Hengellinen väkivalta Kirjapaja 2013. Laura Vähäsarja: Elämää uskonnon varjossa . Vantaan Lauri 6.3.2008. Hengellinen väkivalta -aiheiset artikkelit Etnisten vanhoillislestadiolaisten Omat Polut -blogissa (2009-).
Suomi Luokka:Uskonto Suomessa