Rakkauspuhe (; ) on Demostheneen nimiin laitettu mutta epäperäisenä pidetty puhe, joka korostaa moraalisen kasvatuksen ja filosofian harjoittamisen merkitystä nuorille, ja painottaa hyveen ja luonteen kehittämistä. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 61.

Historia

Rakkauspuhe on pantu säilyneissä käsikirjoituksissa Demostheneen nimiin, mutta sekä antiikin ajan että nykyajan kriitikot ovat pitäneet sitä epäperäisenä.De Witt, N. W. & De Witt, N. J.: ”Erotic Essay: Introduction”. Teoksessa Dionysios Halikarnassoslainen: Demostheneen puheista 44 ; Libanios s. 6; Julius Pollux: Onomastikon 3.144; Fotios: Bibliotheke l.c. Se liittyy erääseen antiikin aikaiseen kirjalliseen ryhmään, rakkautta puolustaviin kirjoituksiin. Klassisen kauden Kreikassa nykyaikaisessa länsimaisessa mielessä ymmärrettyä romanttista rakkautta kuvataan esiintyneeksi vain vähän. Romanttiset tunteet yhdistettiin tavallisemmin samaa sukupuolta olevien välisiin suhteisiin, mitä on pidetty seurauksena miesten ja naisten sosiaalisen elämän ja kasvatuksen erottamisesta.

Tällaisiin suhteisiin liittyvät vaarat hyväksyttiin vastahakoisesti tosiasioina, mutta vastuulliset kansalaiset eivät täysin hyväksyneet niitä. Jotkut ajattelijat pyrkivät puolustamaan rakkautta moraalisen ja älyllisen kohoamisen välineenä. Platon käsitteli sitä erityisesti Lysiksessä, Pidot-dialogin puheissa ja Faidroksessa, jossa yksi rakkauspuheista esitetään Lysiaan kirjoittamaksi. Myös Ksenofonilla oli samanniminen Pidot-teos, ja paljon myöhemmin Plutarkhos kirjoitti rakkausaiheisen tutkielman, Rakkaudesta.

Demostheneen nimiin pantu Rakkauspuhe kuuluu samaan kirjalliseen ryhmään. Sen tyyli muistuttaa samoin Demostheneen nimiin pantua mutta epäaitona pidettyä Hautajaispuhetta, mutta eroaa Demostheneen varmasti aidoista teoksista; siinä on nähty myös yhteyksiä Platonin Faidrokseen ja Isokrateen kirjoituksiin. Tutkijoiden mukaan nämä yhtäläisyydet eivät ole tarkemmin katsottuna kuitenkaan ratkaisevia, mutta voivat silti osoittaa, että kirjoitus on peräisin Demostheneen ajalta.

Sisältö

Puhuja aloittaa esittelemällä kirjoitetun puheensa, jonka tarkoituksena on ylistää Epikratesta ja samalla osoittaa, että oikeamielinen rakastaja ei tee eikä vaadi mitään häpeällistä. Puhe ei ole pelkkä rakkauspuhe, vaan myös nuorukaiselle osoitettu kiitos ja neuvo kasvatukseen sekä elämänvalintoihin liittyen.Pseudo-Demosthenes: Rakkauspuhe 1–2.

Puheessa arvostellaan niitä kauniita nuorukaisia, jotka käyttävät ulkonäköään ja asemaansa väärin ja suhtautuvat torjuvasti myös hillittyihin ihailijoihin. Epikrateen kaltaiselle ihmiselle tällainen epäluulo ei sovi, sillä hän on elänyt varovaisesti ja kunniallisesti. Puhuja sanoo kirjoittavansa sekä osoittaakseen Epikrateen ansiot että antaakseen tälle hyödyllisiä neuvoja.Pseudo-Demosthenes: Rakkauspuhe 3–7.

Epikratesta ylistetään kauneuden, kohtuuden, rohkeuden ja puheen viehätyksen vuoksi. Hänen ulkonäkönsä esitetään niin erinomaisena, ettei sille löydy sopivaa vertauskuvaa; erityisesti silmien sanotaan paljastavan hänen luonteensa parhaat puolet: lempeyden, ihmisystävällisyyden, arvokkuuden, rohkeuden ja kohtuuden. Hänen kauneutensa ylittää myös taideteokset, koska ruumiillista kauneutta lisää hänen sielunsa luonne.Pseudo-Demosthenes: Rakkauspuhe 8–16. Epikrateen kohtuullisuus näkyy hänen tavassaan seurustella ihmisten ja ihailijoiden kanssa. Hän osaa miellyttää erilaisia ihmisiä ilman että herättää epäilyä sopimattomasta käytöksestä, ja hänen puheessaan on sekä vakavuudessa että leikissä vakuuttavuutta ja viehätystä.Pseudo-Demosthenes: Rakkauspuhe 17–21.

Myös hänen rohkeuttaan ylistetään. Hän valitsi kilpailulajin, joka sopi kansalaiselle ja muistutti sotaan kuuluvia ponnistuksia; harjoituksissa ja kilpailuissa hän osoitti sekä ruumiin että sielun voimaa. Erityisesti yhdessä kilpailussa hän voitti, vaikka vastustajien vaunut aiheuttivat vaaran: hän ei pelästynyt, vaan rohkeudella ja nopeudella voitti tilanteen ja sai katsojat huolestumaan turvallisuudestaan.Pseudo-Demosthenes: Rakkauspuhe 22–29.

Puhujan mukaan yksittäiset hyveet ovat tehneet toiset jumalten rakastamiksi, mutta Epikrateessa yhdistyvät kauneus, kohtuullisuus ja rohkeus. Siksi hänen vanhempiaan ja läheisiään on syytä pitää onnellisina, ja hänen ystävänsä ovat erityisen kadehdittavia. Ylistystä kuitenkin hillitään, jotta se ei näyttäisi ylittävän ihmisluonnon rajoja.Pseudo-Demosthenes: Rakkauspuhe 30–33.

Tämän jälkeen puhuja neuvoo Epikratesta tekemään elämästään entistä kunniallisemman. Koska näkyvässä asemassa olevalle pienikin laiminlyönti tuo häpeää, hänen tulee huolehtia ennen kaikkea mielestään. Filosofia kasvattaa ja harjoittaa järkeä, joka johtaa kaikkea ihmiselämää; sen avulla opitaan puhumaan ja neuvottelemaan. Tätä tukevat esimerkit Perikleestä, Alkibiadeesta, Timotheoksesta, Arkhytaasta ja Solonista.Pseudo-Demosthenes: Rakkauspuhe 34–50. Puhuja kehottaa Epikratesta filosofian harjoittamiseen, jotta tämä ei tyytyisi jo saamiinsa lahjoihin vaan tavoittelisi etevyyttä kaikessa.Pseudo-Demosthenes: Rakkauspuhe 51–57.

Puhuja ei väitä itse opettavansa kaikkea, vaan tahtoo antaa hyvän neuvon ystävyyden osoituksena. Myös Epikrateen lähipiirin tulee auttaa häntä loistavaan elämään; hänen tulee suhtautua ystävällisesti kaikkiin mutta totella viisaimpia.

Arviointia

Puheen kieliasussa ei ole nähty moitittavaa, mikä mahdollistaisi senkin, että puhe olisi sittenkin aito. Tyyliltään teksti on epideiktinen eli ylistykseen ja ihailun herättämiseen tähtäävä. Sen tarkoitus ei ole ensisijaisesti vakuuttaa vaan vaikuttaa esteettisesti. Kirjoittaja voi siksi käyttää kuvakieltä, joka ei sopisi oikeus- tai neuvottelupuheeseen.

Lähteet

Kirjallisuutta

Demosthenes: Erotic Essay. Teoksessa

Aiheesta muualla

Δημοσθένης: Ἐρωτικὸς. Wikiaineisto. Demosthenes: Erotic Essay. Perseus. Demosthenes: Erotic Essay. Perseus. Demosthenes: Erotic Essay. ToposText.

Luokka:Demostheneen puheet