Mytilenen hallitusmiehille (, ) on Isokrateen kirjoittama kirje, joka on osoitettu Mytileneä hallinneille oligarkeille. Kirjeen numero Isokrateen kirjeiden joukossa on 8.
Historia
Lesboksen Mytilenen kaupungin demokratia oli äskettäin syrjäytetty oligarkialla. Voittajat osoittivat kuitenkin nyt maltillisuuttaan kutsumalla takaisin monia demokraattisia maanpakolaisia. Tämä kirje anoo Mytilenen hallitusmiehiä hyväksymään takaisin myös mytileneläisen Agenorin, ansioituneen muusikon, yhdessä hänen isänsä ja veljiensä kanssa.
Monet niin kutsuttuun toiseen Ateenan liittoon kuuluneet kaupungit kapinoivat Ateenaa vastaan vuonna 357 eaa., mikä johti vuosien 357–355 eaa. liittolaissotaan. Sen päätyttyä monissa kaupungeissa tapahtui vallankumouksia. Oligarkioita syntyi Korkyraan, Khiokseen, Kosiin ja Rhodokseen sekä Lesboksen kaupunkeihin Antissaan, Methymnaan ja Mytileneen. Mytilenen hallinnon tiedetään olleen oligarkkinen vuonna 351 eaa. Lisäksi tässä kirjeessä sanotaan, että ”jos Konon ja Timotheos olisivat elossa ja jos Diofantos olisi palannut Aasiasta”, he puuttuisivat Agenorin asiaan.Isokrates: Mytilenen hallitusmiehille 8. Kononin poika Timotheos kuoli vuonna 354 eaa. Diodoros Sisilialainen puolestaan mainitsee ”ateenalaisen Diofantoksen” ja ”spartalaisen Lamioksen” palvelleen Egyptin kuningasta Nektanebo II:sta Artakserkses III:n vastaisella sotaretkellä, joka kesti talven 351–350 eaa. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tämä on sama sota, joka pidätteli Diofantosta idässä. Näin kirje ajoittuu Richard C. Jebbin mukaan todennäköisesti vuoteen 350 eaa.
Sisältö
Isokrates kirjoittaa, että hänen pojanpoikansa, Afareuksen pojat, ovat pyytäneet häntä kirjoittamaan vastaanottajille Agenorin puolesta. Agenor oli aiemmin heidän musiikinopettajansa, ja pojanpojat pyytävät, että kun vastaanottajat ovat jo sallineet muiden karkotettujen palata Mytileneen, he sallisivat paluun myös Agenorille sekä tämän isälle ja veljille. Isokrates kertoo vastustaneensa pyyntöä sillä perusteella, että hän on vastaanottajille vieras eikä siksi kohtuudella voisi anoa niin suurta suosiota; lopulta hän kuitenkin myöntyi pojanpoikiensa painostukseen.
Isokrates toteaa, että vastaanottajat ovat toimineet viisaasti sovitellessaan välinsä kansalaistensa kanssa ja pyrkiessään Ateenan tavoin pyyhkimään pois puolueriitojen muistot. Mutta vaikka yhtäkään muuta karkotettua ei olisi otettu takaisin, Agenor ja hänen perheensä ansaitsisivat silti armahduksen. Mytilene, kaupunki, joka on kuuluisa sivistyksen historiassa, ei hänen mukaansa saisi pitää karkotettuna miestä, joka ylittää kaikki aikalaisensa omassa taiteessaan (kohta 4). Muut kaupungit myöntävät kansalaisoikeuksia miehille, jotka ovat kunnostautuneet jalossa toiminnassa; vastaanottajien ei siksi tulisi sallia, että oma kansalainen joutuu elämään muukalaisena vieraiden keskuudessa. Tällaiset miehet tuottavat kaupungilleen pysyvämpää kunniaa kuin menestyneet urheilijat (3–6).
Isokrates jatkaa, että tämän pyynnön sanotaan ehkä olevan oikeudenmukainen, mutta että hänellä itsellään ei olisi oikeutta esittää sitä. Hän myöntää, ettei ole ollut valtiomies eikä kansanpuhuja, mutta muistuttaa olleensa neuvonantajana puhujille, jotka ovat olleet uskollisimpia vastaanottajille ja muille liittolaisille, ja että hän on itse kirjoittanut Kreikan vapauden puolustukseksi enemmän kuin kaikki toripuhujat yhteensä. Jos Konon ja Timotheos olisivat elossa tai jos Diofantos olisi palannut Aasiasta, he tukisivat hänen pyyntöään. Vastaanottajia kehotetaan siksi pohtimaan, kuka pyytää ja kenen puolesta pyyntö esitetään, ja jos he voivat myöntyä siihen, antamaan Agenorin ja hänen veljiensä ymmärtää, että he ovat tuolloin ainakin osittain velkaa Isokrateelle välittäjänä toimimisesta (7–10).
Lähteet
Kirjallisuutta
Isocrates: To the Rulers of Mytilenaeans. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ισοκράτης: Τοῖς Μυτιληναίων ἄρχουσιν. Wikiaineisto. Isocrates: Ad reges Mytilenaeos. Perseus. Isocrates: Ad reges Mytilenaeos. Perseus.
Luokka:Antiikin Lesbos Luokka:Isokrateen kirjeet