Gluhareff S.22 oli yksipaikkainen ja yksitasoinen purjelentokone, jonka venäläistaustaiset ilmailuinsinööriveljekset Mihail ja Sergei Gluhareff suunnittelivat ja rakensivat Suomessa 1920-luvulla ilmailuinsinööri Boris Adaridin avustuksella.
Historia Ilmailulle omistautuneet venäläissyntyiset Mihail ja Sergei Gluhareff pakenivat Venäjän sisällissotaa Suomeen muun perheensä luokse, kun valkoisten tilanne sodassa kävi toivottomaksi. Uudessa asutuksessaan he halusivat jatkaa uraa ilmailun parissa, ja kehittivät osaamistaan perehtymällä maailman ilmailupioneerien esittämiin teorioihin aerodynamiikasta ja suunnittelemalla itse liitokoneita näistä saamiensa oppien pohjalta.Sikorskyarchives.com Suomessa asuessaan he tapasivat ilmailuinsinööri Boris Adaridin, hän itsekin venäläistaustainen, ja he alkoivat yhdessä rakentaa suunnittelemiaan liitokoneita Perkjärvellä vuoden 1921 lopusta alkaen.Aero 1923, sivut 89 ja 90
Eräs näistä Gluhareffien suunnittelemista liitokoneista oli S.22:ksi nimetty lentolaite, joka suunniteltiin purjelentokoneen tavoin käyttämään mahdollisimman paljon tuulesta saatavaa nostovoimaa hyödyksi. Tämän mahdollistivat heidän kokeilunsa lukuisilla liitokoneiden pienoismalleilla sekä kokemukset sadoista alkuvuonna 1922 valmistuneella M.3-"koulukoneella" suoritetuista liitolennoista.
S.22:n rakentaminen aloitettiin lokakuussa 1922, ja se valmistui huhtikuussa 1923. Sillä lähdettiin heti suorittamaan koelentoja laskemalla se suksien varassa Kaukjärven rannalla ollutta 7–10 metriä korkeaa kukkulaa alas. Suunnittelijoilleen tämä purjelentokone oli miellyttävä menestys, sillä se kykeni kulkemaan ilmassa 200–300 metrin pituisen matkan vaikka tuulet eivät olleet lentojen kannalta suotuisat. Ennen talvikauden päättymistä oli koneella keretty suorittamaan muutamia kymmeniä lentoja.
Boris Adaridin Aero-lehdelle antaman haastattelun mukaan he kokivat yllättävän välikohtauksen pian S.22:n valmistumisen jälkeen, kun paikallinen poliisi saapui "lentoasemalle" aikeenaan takavarikoida kaikki lentokoneet valtiolle – liitokoneet oli ilmeisesti rakennettu viranomaisten tietämättä –, mutta saivat jatkaa toimintaansa selvitettyään kyseessä olleen vain moottoroimattomia liitokoneita.
Rakenne pienoiskuva|Gluhareff S.22 takaapäin kuvattuna. S.22 oli puurakenteinen, itsekantava yksitaso. Siitä pyrittiin saamaan mahdollisimman kevyt ja ohjattavissa oleva kokonaisuus. Sen runko oli puuverhoiltu, ja siipi- ja pyrstöpinnat pääasiassa kangasverhoillut. Siipiä kantoivat kaksi niiden läpi kulkevaa pianolangalla toisiinsa jännitettyä siipisalkoa, joista etummaiseen kiinnittyi siivekkeiden virkaa hoitaneet päistään pyöreät siivenkärjet. Korkeusliikettä ohjattiin suurella korkeusperäsimen ja -vakaimen yhdistävällä stabilaattorilla, kuten sen aikaisilla lentokoneilla oli yleensä tapana. Laskutelineinä toimivat rungon alaosaan kiinnittyvät sukset, sekä yksi jalas koneen pyrstössä.
Tekniset tiedot
Katso myös
Adaridi AD 3 Santtu Tschernichin Harakka (purjelentokone) Karhu 1
Lähteet
Sikorskyarchives.com Aero - Suomen ilmailuvoimien esikunnan toimittama julkaisu, No. 5, Juusela & Sevänen Oy, Helsinki 1923. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Viitteet
Luokka:Suomalaiset purjelentokoneet Luokka:Suomalaiset yksityishenkilöiden ilma-alukset