Sipoon saaristo () on Sipoon kunnan saaristoalue Suomenlahdella Helsingin ja Porvoon välissä. Saaristo ulottuu mantereen rantavyöhykkeeltä ulkomerelle, ja se koostuu muutamasta suuresta saaresta sekä lukuisista pienemmistä saarista ja luodoista. Sipoon rannikon noin 370 kilometrin rantaviivasta saariston osuus on noin 290 kilometriä. Saaristossa on useita kaikille avoimia virkistysalueita, ja se on suosittu retki- ja veneilykohde. Historia Sipoon saariston saaret olivat 1500-luvun puolivälissä suureksi osaksi valtion maita, joille tuotiin Viikin latokartanon ja Helsingin kuninkaankartanon karjaa kesälaitumelle. 1600-luvulla saarten asema muuttui pitäjänyhteismaiksi, joilla sai kalastaa ja kaataa puuta omaan käyttöön mutta ei myyntiin. Isonviha (1713–1721) autioitti saariston lähes kokonaan, ja 1700-luvun alussa vakituisia asukkaita oli enää Löparöllä. Saaria alettiin asuttaa uudelleen 1700-luvulla, jolloin niille perustettiin kalastaja- ja saarivahtitorppia, ja saaristoon asettui myös virolaisia kalastajia. 1800-luvun alun isojaossa saaret jaettiin kylille, ja kartanot alkoivat vähitellen antaa omistusoikeuksia torppareille.
Varhaisimmat merkit asutuksesta on löydetty Löparöstä, jossa toimi salpietarikeittimö jo 1500-luvun lopulla. Fageröhön eli nykyiseen Kaunissaareen perustettiin saha 1700-luvulla ja Granölle tiilenpolttimo 1800-luvulla, ja Kamsholmenilla valmistettiin kompasseja. 1800-luvun puolivälissä saarilla asui noin 380 henkeä, ja kaupunkilaisten kesänvietto lisääntyi, kun höyrylaivaliikenne pysähtyi Sipoon saaristossa lähes sadassa paikassa. Saaristo sai oman koulurakennuksen Simsalöön 1800-luvun lopulla. 1900-luvun puolivälissä saaret alkoivat autioitua vakituisesta asutuksesta.
Kieltolain aikana (1919–1932) pirtun salakuljetus kukoisti Itä-Uudenmaan saaristossa, johon Sipoon saaristo kuuluu. Sipoon saaristossa on kerrottu useita tarinoita alueella harjoitetusta salakuljetuksesta.
Sipoon saariston saaret Seuraavassa on lueteltu Sipoon saariston keskeisimpiä saaria. Saaristoon kuuluu lisäksi runsaasti pieniä saaria ja luotoja.
Saari Huomioita Simsalö Sisäsaariston perinteinen keskus, jossa on ollut eniten saariston vakituisia asukkaita. Entinen kansakoulu ja kaksi rukoushuonetta. Söderkullalandet Mannervyöhykkeen saari, jonka luoteiskulmassa on Vilstrandin virkistysalue. Norrkullalandet Sipoon saariston suosituin retkikohde. Kunnan noin 20 hehtaarin virkistysalue. Röysö Kuuluu saariston keskiosan tiiviiseen saariryhmään. Saarella on muinaisjäännöksiä. Granö Mannervyöhykkeen suuria saaria. Saarella toimi 1800-luvulla tiilenpolttimo. Mölandet Husön kartanon entinen saari, joka jaettiin huvilatonteiksi 1922 ja jolla on 1920–1940-luvun kesähuvilamiljöö. Kitö Mannervyöhykkeen suuria saaria. Saarella on oma vesiosuuskunta. Löparö Saariston vanhinta asutusta. Saarella on Löparön kartano, ja siellä toimi jo 1500-luvun lopulla salpietarikeittimö. Kaunissaari Helsingin kaupungin omistama ulkoilusaari ulkosaaristossa, ruotsiksi Fagerö. Saarella toimi 1700-luvulla saha. Furuholmen Sipoon kunnan ulkoilusaari ulkosaaristossa, jossa on suojaisa satama. Östholmen Sipoon kunnan retkisaari ulkosaaristossa, jossa on hiekkaranta ja lasten leikkipaikka. Möholmen Virkistyskohde Kalkkirannan sataman vieressä. Saarella on rantakallioita ja luonnon hiekkaranta.
Palvelut ja liikenne Sipoon saaristossa on useita kaikille avoimia ulkoilualueita, joilla on tulisijoja, ruokailupaikkoja ja käymälöitä. Saariston mantereenpuoleisia satamia ovat muun muassa Kalkkiranta, Gumbostrand, Sipoonranta (Storören), Joensuun tila ja Spjutsund.
Kalkkirannasta liikennöidään säännöllisesti sekä Sipoon että Porvoon saaristoon, ja vuoroalukset pysähtyvät ennakkotilauksesta myös Gumbostrandin satamassa. Sipoon yhteysalusreittiä on vuodesta 2024 hoitanut Sibbo Skärgårdstrafik, jonka yhteysalus liikennöi päivittäin Kalkkirannan ja Norrkullalandetin väliä. Kesällä 2025 reitillä Vuosaari–Kaunissaari–Kalkkiranta–Norrkullalandet liikennöi lisäksi FRS Finland. Saaristoon pääsee myös vuonna 2021 toimintansa aloittaneella BOUT-venekyytipalvelulla sekä taksiveneillä.
Valtion tukemaa yhteysalusliikennettä järjestää vuoden 2026 alusta Elinvoimakeskus, joka otti tehtävän hoitaakseen lakkautettujen ELY-keskusten sijaan. Yhteysalusliikenteen sopimuskaudet pidennettiin vuonna 2024 viidestä 15 vuoteen, mikä mahdollistaa aluskaluston uudistamisen ja sähköistämisen. Käytössä ollut kalusto on pääosin vanhaa ja käyttänyt polttoaineenaan kevyttä polttoöljyä. Sipoon saariston yhteysalusliikenteestä tehtiin 15-vuotinen palvelusopimus vuosille 2027–2042 Kymen Saaristoliikenne Oy:n kanssa, ja reitille tulee avovesikaudeksi sähkökäyttöinen ja päästötön yhteysalus vuodesta 2027 alkaen. Alusten siirtyminen päästöttömiksi edellyttää latausasemien rakentamista muun muassa Kalkkirannan ja Gumbostrandin satamiin.
Kalkkirannasta lähtevälle Porvoon saariston reitille (Kalkkiranta–Bodö–Pirttisaari) FRS Finland tuo syksystä 2027 alkaen sähkökäyttöisen, enintään 58 matkustajan Callboats CAT 16 -aluksen, joka on yhtiön mukaan kokoluokassaan Suomen ensimmäinen reittiliikenteen sähköinen matkustaja-alus.
Jätehuolto Saariston vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden jätehuoltoa hoitaa jätehuoltoyhtiö Rosk'n Roll, jonka Otto-keräyslautta kiertää kesäisin saaristossa keräämässä kotitalouksien vaarallista jätettä ja metalliromua. Lautalle voi tuoda maksutta myös sähkölaitteita ja kyllästettyä puuta sekä maksua vastaan sekajätettä. Sipoon saaristossa lautta pysähtyy muun muassa Komsalön, Norrkullalandetin, Söderkullalandetin, Simsalön ja Kamsholmenin laitureilla, ja se jatkaa Sipoosta Porvoon kautta Loviisan saaristoon. Kiertävä keräys rahoitetaan jätehuollon perusmaksulla.
Lähteet
Luokka:Sipoon saaret Luokka:Suomen saaristot