Boris Georgijevitš Pertšatkin (s. 1. heinäkuuta 1946) on tunnetuin Nahodkan uskonnollisen siirtolaisliikkeen osallistuja 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, sekä ihmisoikeusaktivisti, joka lobbasi Yhdysvalloissa vuonna 1989 säädetyn "Lautenbergin lisäyksen" puolesta. Tämän lainsäädännön seurauksena noin miljoona ihmistä entisen Neuvostoliiton maista muutti Yhdysvaltoihin.

Elämäkerta Boris Pertšatkin syntyi sotilaslentäjän perheeseen. Hänen isänsä kuoli auto-onnettomuudessa pian Boriksen syntymän jälkeen. Jonkin aikaa ensimmäisen aviomiehensä kuoleman jälkeen Boriksen äiti meni uudelleen naimisiin sotilaan kanssa, joka pidätettiin vuonna 1953 käskyn noudattamatta jättämisestä kapinoiden aikana ja tuomittiin 25 vuodeksi karkotukseen Vorkutan leireille.

16-vuotiaana Boris löysi Nahodkan kaupungista helluntaiseurakunnan, johon hän liittyi. Myöhemmin hän keräsi tietoa uskovien vainoista ja jakoi sitä aktiivisesti ulkomaisten toimittajien kanssa. Vuonna 1976 Pertšatkin yhdessä työtovereidensa Vasili Patruševin, V. A. Burlatšenkon ja Vladimir Stepanovin kanssa loi yhteydet Moskovan toisinajattelijoihin ja sai suosituksen "ohjata siirtolaisaalto organisoituun uomaan". Samana vuonna Moskovan Helsinki-ryhmän edustaja L. V. Voronina vieraili Nahodkassa. Tästä vuodesta lähtien Pertšatkin pyrki aktiivisesti saamaan helluntailaisille oikeuden massamuuttoon Neuvostoliitosta. Samana vuonna Pertšatkin lähetti vetoomuksia, Kirkkojen maailmanneuvostolle ja Helsingin sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden päämiehille, joissa hän kertoi uskovien jatkuvasta vainosta Neuvostoliitossa.

Vuonna 1977 hän asettui yhdessä Nikolai Goretoin kanssa puolustamaan pidätettyjä toisinajattelijoita Aleksandr Ginzburgia, Juri Orlovia ja Natan Štšaranskia, vedoten maailman kristittyihin helluntailaisten nimissä. Samana vuonna hän osallistui yhdessä muiden eri tunnustuskuntien kristittyjen kanssa julkiseen nälkälakkoon, jonka tavoitteena oli saada vainotuille kristityille lupa muuttaa pois Neuvostoliitosta.

Pertšatkin yritti 20. joulukuuta 1978 lähettää Nahodkan postitoimiston kautta uudenvuodensähkeen Jimmy Carterille pyytäen huomiota niille, joilla ei ole uskonnonvapautta.

Vuodesta 1979 lähtien hän teki organisaatiotyötä perustaakseen Neuvostoliittoon siirtolaismielisten uskovien keskuksen, pyrkien sen johtajan rooliin. Vuonna 1980 hänet valittiin maastamuuttoon pyrkivien neuvostohelluntailaisten kirkkojen neuvoston sihteeriksi. Vuoden 1979 lopulla Pertšatkin kirjoitti vetoomuksen "Yhdysvaltain kongressille ja hallitukselle sekä Kanadan, Australian, Englannin, Saksan liittotasavallan, Ranskan ja Italian hallituksille", jossa hän kertoi Neuvostoliiton todellisuudesta, NKP:n ohjelmallisista kannoista uskontokysymyksissä ja esitteli uskonnollisia kultteja koskevaa neuvostolainsäädäntöä. Hän oli aktiivisin jäsen uskovien komiteassa, joka oli hakenut maastamuuttolupaa. Neuvostovalta organisoi Pertšatkinin ja hänen perheensä häirintäkampanjan julkaisemalla kaupungin päälehdessä artikkeleita, kuten "Tekopyhä tukku- ja vähittäiskaupassa", "Laskelmoidut vakaumukset" ja "Ennen kuin on liian myöhäistä".

Pertšatkin pidätettiin 21. elokuuta 1980 Nahodkassa, ja maaliskuun lopulla 1981 hänet tuomittiin Venäjän SFNT:n rikoslain 190.1 pykälän (tietoisesti väärien, Neuvostoliiton valtio- ja yhteiskuntajärjestelmää halventavien keksintöjen levittäminen) nojalla kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Voice of America -radioaseman mukaan Pertšatkiniin käytettiin tutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana kemikaaleja (neuroleptejä), jotka saivat hänet menettämään tajuntansa.

Elokuussa 1982 Pertšatkin vapautui ja jatkoi pyrkimyksiään saada oikeus muuttaa Neuvostoliitosta. Helmikuussa 1983 hänet pidätettiin jälleen ja tuomittiin Venäjän SFNT:n rikoslain 218 pykälän 2 momentin nojalla 1,5 vuodeksi vankeuteen teräaseen laittomasta hallussapidosta.

Vuonna 1987 Perchatkin kirjoitti Yhdysvaltain kongressille raportin nimeltä "Uskonnon tilasta Neuvostoliitossa". Tämä raportti luettiin Yhdysvaltain kongressille, ja Perchatkin kutsuttiin tapaamiseen Yhdysvaltain ulkoministeri Shultzin kanssa keskustelemaan uskonnollisesta muuttoliikkeestä, sekä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtajan Rehnquistin ja Yhdysvaltain uskontoasioiden alivaltiosihteerin kanssa. Toukokuussa 1988, kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan teki virallisen vierailun Neuvostoliittoon tapaamaan Gorbatšovia, Perchatkin kutsuttiin tapaamiseen Reaganin vaimon Nancy Reaganin kanssa osana 40 hengen valtuuskuntaa keskustelemaan uskonnonvapaudesta Neuvostoliitossa. 30. toukokuuta 1988 Perchatkin edusti Neuvostoliiton protestantteja tässä kokouksessa. Noin kahden tunnin ajan hän puhui Nancy Reaganille uskonnonvapauden tilasta Neuvostoliitossa, minkä jälkeen Nancy Reagan kutsui Perchatkinin lukemaan Yhdysvaltain kongressille raportin uskonnon tilasta Neuvostoliitossa.

Toukokuussa 1988, kun Yhdysvaltain presidentti vieraili virallisesti Neuvostoliitossa tapaamassa Mihail Gorbatšovia, Pertšatkin kutsuttiin osana 40 hengen valtuuskuntaa tapaamaan Reaganin puolisoaia keskustelemaan uskonnonvapaudesta Neuvostoliitossa. Pertšatkin edusti neuvostoprotestantteja tässä tapaamisessa 30. toukokuuta 1988. Hän kertoi Nancy Reaganille noin kahden tunnin ajan uskonnonvapauden tilanteesta Neuvostoliitossa, minkä jälkeen Nancy Reagan kutsui Pertšatkinin pitämään raportin uskonnon tilasta Neuvostoliitossa Yhdysvaltain kongressiin.

Pertšatkin muutti Yhdysvaltoihin 26. heinäkuuta 1988 koko perheensä kanssa. Hän piti 4. elokuuta 1988 ssa esitelmän uskovien kansanmurhasta Neuvostoliitossa, josta hän myöhemmin keskusteli kongressin jäsenten, senaattorien ja diplomaattien kanssa. Näiden keskustelujen tuloksena hyväksyttiin vuonna 1989 niin sanottu Lautenbergin lisäys, joka nimettiin demokraattisenaattorin Frank Lautenbergin mukaan. Tämän lainsäädännön ensimmäisen vuosikymmenen aikana Yhdysvaltoihin saapui noin 350 000 uskonnollista maahanmuuttajaa, ja vuoteen 2010 mennessä määrä nousi noin miljoonaan. Helluntailaisten massamuutto Nahodkasta alkoi vuonna 1988, jolloin maasta muutti 152 aikuista ja heidän alaikäiset lapsensa. Vuonna 1989 Nahodkasta emigroitui 45 aikuista helluntailaista.

Yhdysvalloissa Pertšatkin perusti oman verkkosivuston, jossa hän kuvasi pidätyksensä ja vankeutensa yksityiskohtia, ja perusti kristillisen ihmisoikeusjärjestön ARRC:n (American-Russian Relief Committee). Hän julkaisi myös useita kertoja uudelleen painetun omaelämäkerrallisen kirjan "Ognennyje tropy" (Tulipolut).

Kesällä 2025 Boris Pertšatkin yhdessä samanmielisten kanssa puhui] ja siitä, että kristittyjä pasifisteja vainotaan Ukrainassa ja Venäjällä. Heidät evätään siviilipalveluksesta, heitä mobilisoidaan pakolla, pidätetään, uhattiin ja heihin kohdistettiin väkivaltaa taisteluihin osallistumisesta kieltäytymisen vuoksi. Tämän vuoksi Boris Pertšatkin lobbasi erillisen maahanmuuttokiintiön luomista ukrainalaisille kristityille pasifisteille, jotka saapuvat Yhdysvaltoihin U4U-ohjelman puitteissa.

Maininnat Andrei Saharov mainitsi Boris Perchatkinin ja muut poliittisvangit vuonna 1981 kirjoittamassaan artikkelissa ”Tiedemiesten vastuu”..

Bibliografia Pertšatkin Boris — Огненные тропы. Сиэтл (США), 2002. — 222 с. : портр., ил ()

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Neuvostoliittolaiset toisinajattelijat Luokka:Uskonto Neuvostoliitossa Luokka:Venäläiset ihmisoikeusaktivistit Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Vuonna 1946 syntyneet