Hội Anin vanhakaupunki () on Vietnamin Hội Anissa sijaitseva historiallinen kaupunkialue, joka on hyvin säilynyt esimerkki 1600–1800-luvuilla rakennetusta kaakkoisaasialaisesta kauppasatamasta. Se on rakennettu Thu Bồn -joen pohjoisrannalle lähelle joen suuta. Vanhakaupunki on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1999. Maailmanperintökohteeksi otettu kaupunkialue on 30 hehtaarin laajuinen, ja siellä on 1 107 vanhaa puurunkoista rakennusta.
Vanhakaupunki kuului aiemmin Hội Anin kaupunkiin Quảng Namin maakunnassa. Vuoden 2025 hallinnollisesta uudistuksesta lähtien se on kuulunut Hội Anin suuralueeseen Đà Nẵngin maakuntatasoisessa kaupungissa.
Historia Hội Anin seudulla vaikutti ajanlaskun alun tienoilla Sa Huỳnh -kulttuuri, ja sieltä onkin löydetty kulttuuriin liittyviä hautapaikkoja ja asuinrakennusten jäänteitä. 100–1400-luvuilla paikkaunta oli yksi Champa-valtakunnan satamakaupungeista. Vietnamilaisia alueelle alkoi saapua 1400-luvulta lähtien, ja myöhemmin 1500–1700-luvulla Hội Aniin tuli myös kiinalaisia ja japanilaisia. Vähitellen Hội Anista kehittyi yksi Kaakkois-Aasian vilkkaimmista kauppasatamista ja Đàng Trongin eli Vietnamin eteläosien tärkein kauppapaikka.
Hội Anin kukoistuskautta olivat 1600–1700-luvut. Seutua hallinnut Nguyễn-klaani salli ulkomaisten kauppiaiden perustaa alueelleen kauppaliikkeitä ja elää omien tapojensa mukaan. Kaupungin kehitystä edesauttivat suotuisa sijainti ja suhteellisen vakaat taloudelliset ja kulttuuriset olosuhteet. Hội Aniin saapui kauppalaivoja muualta Aasiasta ja Euroopasta saakka, ja siellä oli muun muassa hollantilainen kauppa-asema. Kaupungissa järjestetyt markkinat kestivät useita kuukausia.
1800-luvulla Hội An taantui. Tämän vuoksi se säästyi kehityspaineilta ja säilytti pitkälti vanhan kaupunkikuvansa. Taantuminen johtui siitä, että Thu Bồn- ja Cổ Cò -joet eivät enää olleet kulkukelpoisia ulkomaisille kauppalaivoille. Kaupunki säilyi kuitenkin paikallisena kaupan keskuksena ja laajeni erityisesti etelän suuntaan. Kun Đà Nẵng päätyi Ranskan haltuun vuonna 1888, monet kaupungin kiinalaisista kauppiaista muuttivat sinne.
Kaupunkirakenne ja arkkitehtuuri Hội Anin vanhassakaupungissa on säilynyt kaupungin alkuperäinen asemakaava, jossa pääkatu kulkee Thu Bồn -joen suuntaisesti ja sivukadut ovat sen suhteen suorassa kulmassa. Kauppiastalojen sisäänkäynnit sijoitettiin tyypillisesti pääkadun varrelle ja takaosat joen puolelle, jotta tavaroiden toimitus kauppaliikkeisiin sujui jouhevasti. Tontit ovat kapeita ja pitkiä, ja tavallisesti tontin etu- ja takaosien rakennuksia erottaa toisistaan sisäpiha. Perinteiset rakennukset ovat puurunkoisia, ja niiden seinät on verhoiltu joko puulla tai tiilillä. Säilyneitä puurunkoisia rakennuksia kaupungissa on 1 107 kappaletta. Puuosat on koristeltu perinteisin kaiverruksin. Kattorakenteet ovat monimuotoisia, ja vesikaton materiaalina on käytetty kattotiiliä.
Vanhankaupungin arkkitehtuurissa sekoittuvat vietnamilaiset, kiinalaiset ja japanilaiset vaikutteet. Ranskalaistyylisiä rakennuksia Hội Aniin alettiin rakentaa 1800-luvun loppupuolella, mutta ne sovitettiin Vietnamin olosuhteisiin ja ilmastoon. Ranskalaisvaikutteisia kaupunkitaloja rakennettiin erityisesti virkamiesten asuinalueille Nguyễn Thái Học- ja Phan Bội Châu -kaduille.
Kauppiastalojen lisäksi säilyneitä rakennuksia ovat esimerkiksi kauppahalli, uskonnolliset rakennukset kuten pagodit ja japanilaistyylinen puusilta, joka on rakennettu 1700-luvulla. Hội An oli jo varhain merkittävä buddhalainen keskus Vietnamin eteläosassa. Vanhassakaupungissa buddhalaiset temppelit on yleensä rakennettu ’maata’ merkitsevän kiinalaisen kirjoitusmerkin muotoon kivipäällysteisen sisäpihan ympärille. 1800-luvulla kiinalaisväestön kokoustaloja rakennettiin usein tärkeiden temppelien yhteyteen. Myös vietnamilaisyhteisön kokoustalot (đình) ovat pääosin peräisin 1800-luvulta, ja niitä käytettiin myös paikkakunnalle tärkeiden esi-isien palvontaan. Kuten Vietnamissa muuallakin, myös tärkeimmillä klaaneilla oli Hội Anissa omat temppelinsä, jotka nekin rakennettiin sisäpihan ympärille kaupunkitalojen tapaan. Kaupungin vanhoista silloista ainoastaan japanilaistyylinen silta on säilynyt: koska sen yhteydessä on Xuanwulle (Trấn Vũ) omistettu pagodi, se tunnetaan myös ’siltapagodina’ (chùa Cầu).
Suojelu pienoiskuva|Hội An tunnetaan paperilyhdyistään.
Hội Anin vanhakaupunki on erityisen hyvin nykyaikaan säilynyt esimerkki kaakkoisaasialaisesta kauppasatamasta. Koska kaupunki taantui taloudellisesti 1800-luvulta lähtien, sen rakennuksia ei päädytty purkamaan tai korjamaan nykyaikaisilla materiaaleilla, kuten betonilla. Sen sijaan vielä 1800-luvun aikana vanhimpia puurakennuksia korjattiin ja uusittiin perinteisin menetelmin. Kauppasataman toiminnot kaupungissa ovat jatkuneet, ja siitä on tullut myös suosittu turistikohde.
Hội Anin vanhastakaupungista tehtiin Vietnamin kansallinen kulttuuriperintökohde vuonna 1985. Koko vanhakaupunki on valtion omistuksessa ja suojeltu laein, kuten kulttuuriperintölailla vuonna 2001. Käytännön vastuussa vanhankaupungin ylläpidosta on kansankomitean alaisuudessa toimiva Hội Anin muistomerkkien hallinnan ja suojelun keskus. Vuonna 1999 vanhakaupunki hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon. Maailmanperintökohde käsittää 30 hehtaarin alueen, jonka ympärillä on 280 hehtaarin laajuinen puskurivyöhyke.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Đà Nẵng Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Vietnamissa