pienoiskuva|Weber esitti kuvauksensa patrimonialismista teoksessaan Wirtschaft und Gesellschaft. Patrimonialismi on hallitsemistapa, jossa valta perustuu hallitsijan henkilökohtaiseen asemaan.
Käsitteen kehitti 1800-luvun alussa sveitsiläinen oikeusoppinut Karl Ludwig von Haller, joka vastustaessaan Ranskan vallankumouksen aatteita katsoi, että valtion tulee olla hallitsijan patrimonium eli hänen perintöomaisuuttaan, jonka hoidosta ruhtinas oli vastuussa vain Jumalalle ja luonnonoikeudelle. Patrimonialismin käsitteen otti myöhemmin käyttöön saksalainen sosiologi Max Weber (1864–1920), joka piti patrimonialismia traditionaalisen herruuden (Herrschaft) erityisenä muotona.Weber 2012, s. 346–354Weber 2014, s. 113
Weber jakoi traditionaalisen herruuden muutamaan tyyppiin. Alkeellisimpia niistä olivat gerontokratia ja patriarkaatti, joissa päälliköillä ei vielä ollut hallintohenkilökuntaa.Weber 2012, s. 346 Kun hallitsijalla on käytössään häneen henkilökohtaisesti sidoksissa olevaa virkakuntaa ja etenkin sotaväkeä, ollaan siirrytty patrimonialismiin, jonka åärimmäinen muoto on "sultanismi". Yhteisön muut jäsenet ovat nyt "alamaisia", jotka käytännössä ovat hallitsijan yksityisomaisuutta. Parsons 2012, s. 62; Weber 2012, s. 347 Virkamiehen ja hallitsijan välillä on byrokratian sijaan henkilökohtainen riippuvuussuhde, minkä takia järjestelmä muistuttaa laajennettua suurperhettä. Hallitsija on yleensä tärkein maanomistaja tai omistaa jopa kaiken maan. Oikeusjärjestelmän ja muodollisen lainsäädännön tilalla ovat väljät oikeusperiaatteet.
Patrimoniaalisia yhteiskuntia Patriarkkaan perustuva päällikköjärjestelmä on tyypillinen alkuperäiskansoille, ja siirtyminen siitä patrimonialismiin on ollut luonnollinen askel eteenpäin, kun patriarkaalinen yhteiskunta on laajentunut, kuten siirryttäessä maanviljelykseen perustuvaan yhteiskuntaan. Patrimoniaalinen hallinto liitetään tavallisesti traditionaalisiin, esimoderneihin ja esikapitalistisiin yhteiskuntiin, mutta siihen liittyviä piirteitä, kuten mielivaltaisuutta tai palkkasotilaisiin ja henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvaa vallankäyttöä esiintyy myös nykyajan totalitaarisissa yhteiskunnissa.
Max Weber kuvasi keskiajan muslimidynastioita sanoilla "militaristinen sultanismi", koska ne eurooppalaiseen tapaan eivät olleet feodaalisia, vaan pseudofeodaalisia, missä alamaiset olivat suoraan hallitsijan alamaisia.Lapidus, 2022, s. 197–200; Huff 1999, s. 32 Timo Hännikäinen on kuvannut Venäjän ja myöhemmin Neuvostoliiton historiaa mongolivallan mukanaan tuoman patrimonialismin näyttämönä.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Sosiologia Luokka:Poliittiset järjestelmät