pienoiskuva|Alvar Aalto ohjaa venettään Muuratsalon rannassa 1950-luvulla. Nemo propheta in patria on arkkitehti Alvar Aallon itselleen suunnittelema puuvene. Se on ainoa hänen suunnittelemansa vene. Veneen nimi tarkoittaa: Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
Historia pienoiskuva|Elissa ja Alvar Aalto veneilemässä. Alvar ja Elissa Aalto suunnittelivat Pohjois-Päijänteellä sijaitsevalle saarelle Muuratsalon koetalon vuosina 1952–54. Saarelle ei ollut tieyhteyttä, joten oman veneen hankinta oli välttämätöntä.
Veneen alkuperäiset piirustukset teki merenkulkuhallitus. Nämä piirustukset olivatkin aivan kunnolliset, mutta kun Aalto tapansa mukaan halusi rakentaa ainutlaatuista työtä ja peukaloi piirustuksiin omat muutoksensa, ei kaikki enää toiminutkaan suunnitelmien mukaan.
Veneen keulasta tehtiin matala, kanoottimainen, vaikka vene oli yli kymmenen metriä pitkä. Keulan muotoa selitti se, että Aalto halusi sen avulla rantautua mihin tahansa Päijänteen erilaisista rannoista.
Veneen rakensi venemestari Lauri Kosola omassa veneveistämössään Muuratsalossa. Kosolalla oli apunaan hänen naapurinsa Väinö Jokinen, joka oli rakentamassa myös useita Aallon suunnittelemia taloja.
Väinö Jokinen muisteli, että veneen rakentaminen oli hyvin vaikeaa. Hytti ja erityisesti sen katto tuottivat hankaluuksia. Usein suunnitelmia puuttui, ja kun Aalto ne sitten toimitti, osia veneestä jouduttiin purkamaan ja rakentamaan uudelleen. Kaiken kaikkiaan koko vene piti rakentaa kahteen kertaan.
Kokeneet veneentekijät yrittivät ojentaa arkkitehtiä esimerkiksi oikeasta rungon muodosta, mutta Aalto piti päänsä.
Vene laskettiin vesille 7.9.1955. Aalto antoi sille nimeksi Nemo propheta in patria, jonka arvellaan kuvastavan arkkitehdin tuntemuksia omasta asemastaan.
Venettä ohjasi useimmiten Elissa Aalto ja sillä tehtiin kauppareissut, kuljetettiin vieraat ja tehtiin huviretkiä lähisaariin.
Matala ja raskas keula tekivät veneestä kuitenkin erittäin huonokulkuisen. Keulakannelle rakennettiin raskas tammiritilä, jonka päällä oli vielä itämainen matto, joka sekin painoi kastuttuaan. ”Vene kulki kuin peltoaura, mutta komeat laineet se jätti”, kertoi Jokinen.
Kuvaus
Nemo propheta in patria
Tyyppi: hytillinen moottorivene Suunnittelija: arkkitehti Alvar Aalto Suunnittelu- ja rakennusaika: 1954–1955 Rekisterinumero: X-470 Rakentaja: Kosolan veneveistämö, Säynätsalo. Rakentajat: veneenveistäjä Lauri Kosola ja kirvesmies Väinö Jokinen. Sisustustyöt: puusepät Adolf ja Risto Marttila. Mitat: pituus 10,2 m, leveys 2,5 m, korkeus 2,8 m, paino n. 2000 kg Materiaalit: runko mäntylauta, kansiritilät tammi, hytti + mittaritaulukko mahonki. Veneeseen on kuulunut myös punahonkainen masto lähinnä juhlaliputusta varten Moottori: sisämoottori (Scripps Marin, bensiini, 6 sylinteriä, 96 hp)
Myöhemmät vaiheet Alvar Aallon kuoltua 1976 vene siirrettiin hänen perheensä käyttöön Turun saaristoon, mutta veneen merikelpoisuus oli heikko. Se palasi takaisin Säynätsaloon oltuaan jo upoksissa meren pohjassa. Aallon perikunta lahjoitti veneen Alvar Aalto -museolle, joka sijoitti sen Juurikkasaareen Säynätsalon edustalle. 1980-luvun lopulla veneen ympärille rakennettiin suojakatos Elissa Aallon tekemillä piirustuksilla.
Venettä yritettiin siirtää Juurikkasaaresta Muuratsalon Koetalon rantaan ilmavoimien kuljetushelikopterilla vuonna 1998, mutta yritys epäonnistui, ja siirto toteutettiin myöhemmin vesireittiä ponttoonien varassa. Muuratsalossa veneen ympärille rakennettiin venevaja kansainvälisen arkkitehtikilpailun voittajaehdotuksen mukaan.
Vene kunnostettiin vuonna 1983 museoesineeksi. Ulkopintojen kunnostus tehtiin vuonna 2014 ja sisäpintojen ja kiinteän kalustuksen kunnostus 2021. Alkuperäiset varusteet ja tekstiilit konservoitiin 2022.
Nykyään Alvar Aallon vene on Jyväskylän kaupungin omaisuutta, mutta sitä hallinnoi Alvar Aalto -museo.
Keväällä 2023 vene siirrettiin sille suunniteltuun venesuojaan Jyväskylän satamaan yleisön nähtäväksi.
Lähteet
Luokka:Alvar Aalto Luokka:Veneet