Saksan jälleenvarustelu () viittaa Saksan asevoimien uudelleenvarustamiseen maailmansotien välisenä aikana vuosina 1918–1939. Saksa oli yksi ensimmäisen maailmansodan hävinneistä valtioista, ja sodan jälkeisessä Versailles’n rauhansopimuksessa sen armeijan koko oli rajattu 10 divisioonaan ja 100 000 ammattisotilaaseen. Lisäksi kiellettiin ilmavoimat, panssarivaunut, sukellusveneet ja yleinen asevelvollisuus.Fischer 2010, s. 9Rautala & Uitto 2023, s. 17 Myös kaikentyyppinen sotilaskoulutus siviilijärjestöissä kiellettiin.

Reichswehr Keisarillisen Saksan armeija lakkautettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja vuonna 1921 uusiksi asevoimiksi perustettiin Reichswehr. Sen upseeristo alkoi suunnitella armeijan kasvattamista huomattavasti suuremmaksi kuin Versailles’n rauhassa oli määritelty. Saksassa oli myös salaisia asekätköjä. Erityisesti Ruhrin miehitykseen suhtauduttiin katkerasti, ja jälleenvarustautumista alettiin pitää isänmaallisena tehtävänä. Vuosikymmenen lopussa kaavailtiin jo 21 divisioonan kokoista armeijaa, ja tehtaat valmistautuivat muuttamaan tuotantonsa sotavarustuksen massavalmistukseen.Knopp 2012, s. 28–31

Asevoimien uudelleenperustaminen 1930-luvun alussa länsivallat myönsivät Saksalle 200 000 sotilaan kokoisen armeijan mutta säilyttivät huomattavan aseellisen ylivoimansa. Valtakunnankansleriksi vuonna 1933 noussut Adolf Hitler ei kuitenkaan halunnut suostua niin pieniin asevoimiin ja irrottautui aseidenriisuntaneuvotteluista.Kershaw 2010, s. 307–309 Hänen uudessa hallitusohjelmassaan armeijan kokoa kasvatettiin 300 000 sotilaaseen, ja samalla tuli valmistaa 1 000 lentokonetta. Ohjelmaa toteutettiin salassa seuraavat kaksi vuotta. Lisäksi sotilasasioihin liittyvää valtaa siirrettiin oikeusistuimilta upseerikunnalle.Rautala & Uitto 2023, s. 173

Elokuussa 1934 Hitler sai ehdottoman vallan, kun hän yhdisti valtakunnankanslerin ja valta­kunnan­presidentin virat uudeksi arvonimekseen ”Johtaja ja Valtakunnankansleri”, ja samalla hänestä tuli asevoimien ylipäällikkö.Kershaw 2010, s. 325–326 Maaliskuussa 1935 Hitler perusti uudet asevoimat, Wehrmachtin (”Puolustusvoimat”), joka korvasi Reichswehrin. Sen vahvuudeksi hän määräsi 36 divisioonaa ja 550 000 miestä, joka oli viisi ja puoli kertaa suurempi kuin Versailles’n rauhansopimuksessa määritelty armeijan koko. Samalla hän perusti Luftwaffe-ilmavoimat ja Kriegsmarine-merivoimat sekä palautti yleisen asevelvollisuuden.Kershaw 2010, s. 341–342 Hitler ei kysynyt ministerien tai asevoimien johdon mielipidettä. Armeijan uskollisuudenvala oli aiemmin vannottu perustuslaille, mutta nyt se annettiin Hitlerille.Knopp 2012, s. 9

Jo keväällä 1935 Saksan armeijan vahvuus oli ylittänyt 300 000 miestä, mutta asevelvollisuuden palauttamisen vaikutus näkyi selvästi seuraavan vuoden loppuun mennessä, kun armeijassa oli jo 900 000 sotilasta.Rautala & Uitto 2023, s. 174 pienoiskuva|Adolf Hitler ja Wehrmacht-sotilaita Berliinissä keväällä 1936. Varustelutoimet pienoiskuva|Junkers Ju 88 -pommikoneiden tuotantoa Saksassa. Hitlerin valtakaudella Saksan sotilasmenot kasvoivat huomattavasti suuremmiksi kuin länsimailla.Rautala & Uitto 2023, s. 176–177 Merkittävä osa bruttokansantuotteesta kului nyt asevarusteluun: Hitlerin vallan alkuvuosina osuus oli 5–10 prosenttia koko bruttokansantuotteesta,Könönen 2022, s. 37 ja vuonna 1938 varusteluun kului jo 19 prosenttiaKönönen 2022, s. 50. Muutamassa vuodessa Saksaan perustettiin yli 130 sotatarviketehdasta. Vuonna 1936 lentokonetehtaita oli jo 20, ja panssaroituja ajoneuvoja valmistettiin 15 eri tehtaassa. Nelivuotissuunnitelma ajoi Saksaa kohti sotataloutta. Varustelua ei rahoitettu verotuksilla ja lainoilla vaan lyhytaikaisilla velkakirjoilla asevalmistajille: talousministeri Hjalmar Schachtin laatimasta järjestelystä käytettiin nimitystä Mefo (Metallurgische Forschungsgesellschaft).

Varustelua peiteltiin esimerkiksi monenlaisella yhdistystoiminnalla, kuten purjelentoseuralla, jonka jäsenistä tuli sittemmin ilmavoimien jäseniä. Länsimaat eivät kuitenkaan jääneet varustelusta täysin tietämättömäksiRautala & Uitto 2023, s. 174, ja Britannian tiedustelupalvelu käynnisti Saksan asevarustelua tarkkailevan vakoiluorganisaationKönönen 2022, s. 36. Julkisesti Hitler puhui rauhan puolesta ja ilmoitti asevarustelun olevan Saksan suojelemista eikä kilpailua länsivaltoja vastaan.Kershaw 2010, s. 343–345 Saksa ja Iso-Britannia solmivat kesäkuussa 1935 laivastosopimuksen, jossa Saksa suostui kasvattamaan merivoimiensa vahvuuden vain 35 prosenttiin Britannian kuninkaallisen laivaston vahvuudesta.

Varusteluohjelma käynnisti huomattavan raaka-ainetarpeen, ja erityisesti metalleja Saksan piti ostaa ulkomailta. Teollisuuden kovasti tarvitsemia metalleja olivat muun muassa rauta, nikkeli, kupari, kromi, tina ja elohopea. Aseteknologia tarvitsi kipeästi myös mangaania, molybdeeniä ja volframia. Saksasta tuli heti Yhdysvaltojen jälkeen maailman suurin raakateräksen tuottaja.Könönen 2022, s. 31–38 Varusteluohjelmalle annettiin natsi-Saksan taloudessa ehdoton etusija, ja sitä varten raaka-aineita otettiin myös siviilisektorin teollisuudelta. Saksa osti varusteluohjelmalleen välttämättömiä renkaita ja lentokonemoottoreita sekä lisenssejä moottoreiden valmistukseen erityisesti Yhdysvalloista. Myös brittiläiset yritykset toimittivat varusteluun tarvittavia hyödykkeitä Saksaan.Rautala & Uitto 2023, s. 184

Vahvuus sodan kynnyksellä Vuosien 1933–1939 välisenä aikana saksalaisten divisioonien määrä kasvoi yli neljälläkymmenellä. Toisen maailmansodan alkuun mennessä Saksa oli tuottanut 4 000 lentokonetta, 57 sukellusvenettä ja 4 taistelulaivaa, ja Wehrmachtissa palveli yli 3,7 miljoonaa sotilasta.Rautala & Uitto 2023, s. 175

Tie sotaan

Hitler pääsi kokeilemaan uusia asevoimiaan kesällä 1936 alkaneessa Espanjan sisällissodassa, johon hän lähetti 20 000 sotilasta kenraali Francisco Francon johtamien kansallisten joukkojen tueksi.Rautala & Uitto 2023, s. 165–168 1930-luvun loppupuolella Hitler onnistui useissa verettömissä aluevaltauksissa jälleenmiehittäessään Reininmaan, liittäessään Itävallan Saksaan sekä miehittäessään Tšekkoslovakian ja palauttaessaan Memelin alueen osaksi Saksaa.Fischer 2010, s. 21–22Könönen 2022, s. 56 Iso-Britannia ja Ranska eivät ennen syksyä 1939 vastustaneet valloituksia sotatoimin, vaan Hitler käytti hyväkseen länsivaltojen myönnytyspolitiikkaa.Knopp 2012, s. 42

Toinen maailmansota alkoi syyskuussa 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan ja Britannia sekä Ranska julistivat Saksalle sodan. Sota päättyi Saksan ehdottomaan antautumiseen keväällä 1945.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Wehrmacht jälleenvarustelu Luokka:Versailles’n rauha