Dorothy Mae Kilgallen (3. heinäkuuta 1913 – 8. marraskuuta 1965) oli yhdysvaltalainen toimittaja, kirjailija ja radio-ja televisiopersoona. Hän oli yksi aikansa tunnetuimmista naisjournalisteista Yhdysvalloissa. Toimittajan urallaan hän haastatteli useita julkisuuden henkilöitä ja raportoi monista oman sukupolvensa suurista uutistapahtumista, kuten laulaja Elvis Presleyn uran vaiheista, presidentti John F. Kennedyn kuolemasta, sekä Jack Rubyn oikeudenkäynnistä Dallasissa. Hän tuli tunnetuksi myös televisiossa esitetyn What's My Line? - tietokilpailuohjelman panelistina.
Dorothy Kilgallen kuoli epäselvissä olosuhteissa lääkkeiden yliannostukseen. Hänen kuolemaan on liitetty useita salaliittoteorioita.
Elämä ja ura pienoiskuva|Dorothy Kilgallen vierailee Valkoisessa talossa vuonna 1946. Hän haastatteli Yhdysvaltain presidenttiä, Harry S. Trumania. Dorothy Mae Kilgallen syntyi Chicagossa Illinoisissa 3. heinäkuuta 1913 James ja Mae Kilgallenin tyttäreksi. Hänen äiti oli ollut lupaava laulaja ennen avioitumistaan ja hänen isä oli itsekin menestynyt toimittaja. Dorothy Kilgallen kiinnostui jo nuorena isänsä työstä. Opiskeltuaan kaksi lukukautta College of New Rochelle -oppilaitoksessa hän sai toimittajan paikan New York Evening Journalist sanomalehdestä vuonna 1931.pienoiskuva|Dorothy Kilgallenin kirjoittama artikkeli laulaja Elvis Presleystä.Dorothy Kilgallen nousi ensimmäistä kertaa valtakunnalliseen julkisuuteen vuonna 1936 osallistuttuaan suureen maailmanympärimatkaan, joka muistutti kirjailija Jules Vernen tarinaa Maailman ympäri 80 päivässä. Hänen matkan aikana kirjoittamansa säännölliset raportit saivat valtavasti suosiota. Myöhemmin Kilgallen muokkasi matkaraportit ensimmäiseksi kirjakseen Girl Around the World.
Vuonna 1938 Dorothy Kilgalenista tuli William Randolph Hearstin omistaman New York Journal sanomalehden kolumnisti. Kilgallen tunnettiin pian suositusta The Voice of Broadway -kolumnista, jota julkaistiin yli 140 sanomalehdessä. Kilgalenin kolumnilla oli parhaimmillaan 20 miljoonaa lukijaa eri puolilla Yhdysvaltoja.
Kolumni käsitteli usein Hollywoodin elokuvateollisuuden viihdeuutisia, sekä useiden julkisuuden henkilöiden yksityiselämää. Hän seurasi aktiivisesti näyttelijä Marilyn Monroen, sekä laulaja Elvis Presleyn nousua elokuvatähdiksi. Kilgallen tunnettiin myös julkisesta riidastaan laulaja ja näyttelijä Frank Sinatran kanssa. Häntä kiinnosti Sinatran väitetyt yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen, sekä tämän väitetyt useat naisseikkailut. Sinatra puolestaan syytti toimittajaa kunnianloukkauksesta.
Viihdeuutisten lisäksi Dorothy Kilgallen alkoi tehdä myös vakavaa tutkivaa journalismia ja hän alkoi käsittellä useita kiistanalaisia aiheita, kuten rikollisuutta ja politiikkaa. Hän alkoi kiinnostua erityisesti mafian toiminnasta. pienoiskuva|What's My Line tv-ohjelman kuvauksissa. Vasemmalta oikealle: Arlene Francis, Bennett Cerf ja Dorothy Kilgallen, sekä ohjelman juontaja John Charles Daly. Vuonna 1940 Dorothy meni naimisiin näyttelijä Richard Kollmarin kanssa. He saivat kolme lasta. Vuonna 1941 Kilgallen siirtyi radioon, jossa hänellä oli CBS-kanavalla lauantaiaamuisin lähetetty Voice of Broadway -ohjelmasarja. Vuodesta 1945 lähtien Kilgallen ja hänen aviomiehensä Richard juonsivat yhdessä aamuisin lähetettyä radio-ohjelmaa Breakfast With Dorothy and Dick, joka lähetettiin suorana lähetyksenä heidän kaupunkitalostaan, New Yorkin Manhattanilta. The New York Post lehti ylisti myöhemmin Kilgalenin radio-ohjelmia sanomalla, että hän oli ”Amerikan vaikutusvaltaisin naisääni”.
Hänen suosionsa kasvoi huippuunsa, kun hän alkoi esiintyä säännöllisesti myös televisiossa. Toimittaja sai vakituisen roolin What's My Line?-tietokilpailuohjelmassa. Hän ja Arlene Francis olivat ohjelman nelihenkisen panelistiryhmän kaksi naista. Kilgallen esiintyi ohjelmassa aina kuolemaansa saakka. Elämänsä loppuaikoina hänen suurin mielenkiinnon kohteensa oli presidentti Kennedyn salamurhan tutkiminen.
Presidentti Kennedyn murhatutkimus Dorothy Kilgallen kritisoi mediassa avoimesti Warrenin komission tutkimuksia. Warrenin komissio oli Yhdysvaltain hallituksen luoma komitea, jonka tarkoituksena oli selvittää, kuka murhasi presidentti Kennedyn. Komitea yritti myös selvittää murhasta syytetyn Lee Harvey Oswaldin kuoleman yksityiskohtia. Kilgallen ei uskonut Oswaldin syyllisyyteen. Warrenin komission epäilijänä Kilgallen päätti syventyä itse presidentin murhaa ympäröivään kiistaan.
Dorothy Kilgallen oli ainoa toimittaja, joka sai yksinoikeudella luvan haastatella Lee Harvey Oswaldin murhaajaa Jack Rubya. Rubyn haastattelun jälkeen monet Kilgallenin ystävistä panivat merkille, että Kilgallen kantoi mukanaan jatkuvasti asiakirjakansiota. Hänen läheistensä mukaan Kilgallen piti kansiota lukkojen takana aina, kun se ei ollut fyysisesti hänen käsissään, Kilgallenin JFK-kansio kasvoi jatkuvasti hänen tutkinnan edetessä. Kansio katosi myöhemmin Kilgallenin kuoleman yhteydessä.
Jack Ruby antoi Warrenin komissiolle suljettujen ovien takana lausunnon. Kilgallen sai lausunnon käsiinsä ja julkaisi sen ensimmäisenä ennen Warrenin raportin virallista julkistamista. Tämä suututti sekä Warrenin komission, että FBI:n johdon. Kilgallen ei koskaan paljastanut mistä hän oli saanut Warrenin komission Jack Ruby asiakirjoja ennen niiden virallista julkaisua.
Kun New Orleansin piirisyyttäjä Jim Garrison alkoi tutkia presidentti Kennedyn murhaa, Kilgallen ja Garrison ryhtyivät tekemään yhteistyötä. He jakoivat toisilleen tietoja presidentin murhasta. Garrisonista tuli myös Kilgallenin asianajaja. Vain kaksi viikkoa ennen kuolemaansa, Dorothy Kilgallen suunnitteli matkaa New Orleansiin tapaamaan Jim Garrisonia. Kilgallen perui matkan viime hetkellä. – Kun Garrison kysyi, miksi Kilgallen oli päättänyt perua New Orleansin matkan, Kilgallen vastasi arvoituksellisesti: ”Jos väärät ihmiset saisivat tietää, mitä minä nyt tiedän JFK murhasta, se maksaisi minulle henkeni.”
Kuolema pienoiskuva|Dorothy Kilgallenin hautakivi. Dorothy Kilgallen kuoli epäselvissä olosuhteissa 8. marraskuuta 1965. Virallinen kuolinsyy on lääkkeiden yliannostus. Ruumiinavauksessa hänen elimistöstään löydettiin runsaasti Tuinal ja Nembutal lääkkeitä, sekä alkoholia. Los Angeles Times lehden mukaan Kilgallen kuoli makuuhuoneensa sänkyyn lukiessaan kirjaa.
Salaliittoteoriat Dorothy Kilgallenin kuolemasta on kuitenkin esitetty julkisuudessa useita erilaisia salaliittoteorioita. Niiden mukaan hänet olisi saatettu murhata JFK:n murhaa tai mafiaa koskevien tutkimustensa vuoksi. Mediassa on myös epäilty kuoleman olleen itsemurha. Kilgallenin aviomies Richard Kollmar on kuitenkin kiistänyt itsemurhaa koskevat mediatiedot. Kollmarin mukaan hänen vaimonsa vaikutti kuolemaa edeltävinä päivinä ”iloiselta ja pirteältä”. Kilgallenin ystävät puolestaan muistivat Kilgalenin ilmaisseen pelkoa oman henkensä puolesta kuolemaansa edeltävinä viikkoina. Hänen kerrotaan jopa ostaneen aseen – mikä olisi ollut hänelle epätavallista.
Presidentti Kennedyn salamurhaa ja mafiaa koskevat Killgalenin asiakirjat katosivat hänen kuoleman yhteydessä. Kilgallenin kuolemaa tutkinut journalisti Mark Shaw sai tiedonvapauslain (Freedom of Information Act) avulla myöhemmin selville, että FBI oli tarkkaillut Dorothy Kilgallenia tämän kuolemaa edeltävinä viikkoina. Syytä tarkkailuun ei tiedetä. Shawnin mukaan useat todistajat näkivät tuntemattomia miehiä poistumassa Kilgallenin asunnosta tämän kuolinyönä. Shawnin mukaan miehet olivat mahdollisesti joko mafian tai FBI:n palveluksessa. Miesten on kerrottu kantaneen keskellä yötä asiakirjoja ulos Kilgallenin kotitalosta. Mark Shaw on kirjoittanut Kilgallenin kuolemasta kaksi kirjaa: Denial of Justice, sekä The Reporter Who Knew Too Much,
Kilgallenin ruumiin löysi tämän aviomies Richard Kollmar. Hänen mukaan kuolemaan liittyvät yksityiskohdat vaikuttivat kummalliselta. Ruumis löytyi vierashuoneen sängystä, jossa Kilgallen ei koskaan normaalisti nukkunut. Ruumis oli pukeutuneena juhlallisiin vaatteisiin, joita hän ei koskaan käyttänyt nukkumaan mennessään. Hänellä oli meikit kasvoillaan, vaikka normaalisti Kilgallen pesi aina meikit pois kasvoiltaan ennen nukkumaan menoa. Hän oli myös lukemassa kirjaa, jonka hän oli jo lukenut aiemmin loppuun. Kirja oli aviomiehen mukaan väärinpäin hänen käsissään.
Salaliittoteorioita on myös herättänyt mystinen presidentti Nixonin asiakirja. JFK kuolemaa koskevien asiakirjojen julkaisemisen yhteydessä, 26. lokakuuta 2017 julkistettiin myös tieto presidentti Nixonin laatimasta asiakirjasta, jonka otsikkona on ”DOROTHY KILGALLEN”. Asiakirjan sisältöä ei ole kuitenkaan kerrottu julkisuuteen. Asiakirjaa pidetään salaisena kansalliseen turvallisuuteen liittyvien syiden vuoksi.
Populaarikulttuurissa pienoiskuva|Dorothy Kilgallen sai yhden alkuperäisistä 500 tähdestä Hollywood Walk of Famelle.Dorothy Kilgalenin kirjoittama kirja Girl Around the World inspiroi vuonna 1937 ilmestynyttä elokuvaa Fly-Away Baby. Elokuvan tekijätiedoissa mainitaan Kilgallenin nimi tarinan inspiraationa. Elokuvassa esiintyi neuvokas toimittaja Torchy Blane, jonka hahmon uskotaan perustuneen ainakin osittain Dorothy Kilgalleniin. Näyttelijä Glenda Farrell esitti elokuvassa Torchya, ja hänen esittämä hahmo puolestaan inspiroi sarjakuvakäsikirjoittaja Jerry Siegeliä, joka loi myöhemmin fiktiivisen Lois Lane hahmon Teräsmies kirjoihin ja elokuviin. Tästä syystä myös Dorothy Kilgallen mainitaan toisinaan mediassa Lois Lanen esikuvana.
Vuonna 2024 uutisoitiin tieto Barry Levinsonin ohjaamasta elokuvasta Assassination, joka kertoo Dorothy Kilgalenin elämästä ja kuolemasta. Elokuvassa Dorothy Kilgalenia esittää näyttelijä Jessica Chastain. Muissa rooleissa nähdään Al Pacino, Brendan Fraser ja Bryan Cranston.
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjailijat Luokka:Yhdysvaltalaiset toimittajat Luokka:Vuonna 1913 syntyneet Luokka:Vuonna 1965 kuolleet Luokka:Yhdysvaltalaiset televisioalan henkilöt Luokka:Yhdysvaltalaiset radiotoimittajat Luokka:Yhdysvaltalaiset kolumnistit