Bicuarin kansallispuisto () on kansallispuisto Angolassa, yksi maan yhdeksästä kansallispuistosta (2026).
thumb|100px|left|Kansallispuiston logo. Kansallispuiston perusta luotiin muodostamalla seudulle riistansuojelualue vuonna 1938. Vuonna 1964 se korotettiin kansallispuistoksi. Puiston nykyrajat ovat vuodelta 1972. Suojelualueen keskeisenä tavoitteena oli suurten nisäkäslajien suojelu ja kannan palauttaminen.
Bicuarin kansallispuisto sijaitsee Angolan eteläosassa Huílan maakunnassa, linnuntietä 40-90 kilometriä aluekeskus Matalasta etelälounaaseen ja 120-150 km aiemasta aluekeskuksesta Lubangosta itäkaakkoon.
Maasto on ylänköä, joka sijaitsee 1 150 – 1 350 metriä merenpintatason yläpuolella. Keskeinen vesistö on Cunenejoki. Alueella on kaksi soista vyöhykettä, jotka toimivat eläimien juomapaikkoina. Ilmastoaineisto on peräisin 120 kilometrin päästä Lubangosta, joten lukemat ovat vain suuntaa-antavia: vuotuinen sademäärä 960 mm (101 sadepäivää), vuoden keskilämpötila 18,7 °C, viileintä on kesäkuussa (keskilämpätila 15,6 °C) ja lämpimin syys-lokakuu 20,8 °C). Päivä- ja yölämpötila vaihtelee huomattavasti eli päivällä voi olla kuumaa ja yöllä viileää.
Savannikasvillisuus puineen ja pensaineen on vallitsevaa. Puisto oli aikoinaan kuuluisa suurriistastaan ja suurista lihansyöjistä, mutta useiden näiden lajien kannat ovat romahtaneet. Kansallispuiston tunnusomainen eläin oli afrikanpuhveli (Syncerus caffer caffer), joka haluttaisiin palauttaa. Puistossa tavataan yhä gebardeja, leopardeja, hyeenakoiria, savanninorsuja, gnuita, isokuduja (Tragelaphus strepsiceros strepsiceros), vesiantilooppeja (Kobus ellipsiprymnus), punagaselleja (Raphicerus campestris) ja pikkuruokoantilooppeja (Redunca redunca). Esimerkiksi norsun salametsästystä on tavattu.
Angolan suosituimpiin kansallispuistoihin verrattuna palvelut ovat vaatimattomia ja puistossa matkailevan on selvittävä melko omavaraisesti. Tiet ovat huonokuntoisia ja sadekaudella kulkuyhteydet voivat estyä. Lähteet
Luokka:Angolan kansallispuistot Luokka:Huílan maakunta