thumb|A-lehtien toimitalo Helsingin Kulosaaressa.
A-lehdet on suomalainen mediasisältöjen, verkkokaupan ja kasvumarkkinoinnin asiantuntijayritys. A-lehdet-konsernin muodostavat aikakausmedioita kustantava perheyhtiö A-lehdet Oy ja sen tytäryhtiöt, pohjoismaista designia myyvä verkkokauppa Finnish Design Shop ja kasvumarkkinointiyritys Genero, kellojen ja korujen verkkokauppa Keskisen Kello, käsityölehtien ja -kirjojen kustannusyhtiö Laine Publishing Oy sekä ruokayhteisö Satokausi Media. A-lehdet on Lyytikäisen suvun perheyhtiö. Konsernin liikevaihto oli noin 145 miljoonaa euroa vuonna 2022, ja henkilöstöä sen palveluksessa on yli 600. Yhtiön toimitusjohtaja on Heli Arantola ja hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen.Vastuuhenkilöt , A-lehdet. Viitattu 9.12.2014. A-lehdet kustantaa noin kahtakymmentä kuluttajille suunnattua aikakauslehteä.
Historiaa 1933–1958 Vuonna 1933 Yrjö Lyytikäinen perusti yhdessä kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen kanssa uuden lukemistolehden Avun. Sitä ennen Lyytikäinen oli toiminut kirjojen pakkaajana ja postittajana Kirjavälitys Oy:ssä sekä Kustannusliike Minervan konttoripäällikkönä. Lehtimiesuransa hän aloitti vuonna 1932 perustamalla kaunokirjallisen Revontuli-lukemiston Tampereella. Helmikuussa 1933 ilmestyi ensimmäinen Apu. Helsinkiläisen lehden painos oli 4 000 kappaletta. Viikkolehden myyjinä toimivat työttömät, jotka saivat kaksi markkaa maksaneen lehden hinnasta yli puolet itselleen. Kesäkuussa 1933 Revontuli sulautettiin Apuun. Lyytikäinen ja hänen Aune-vaimonsa tekivät lehteä pitkään lähes kahdestaan tai sukulaistensa avustamina. Ensimmäiset vuositilaukset vastaanotettiin joulukuussa 1934, ja seuraavana vuonna lehteä alettiin myydä normaaleissa myyntipisteissä. Vuonna 1937 Avun sivumäärä nousi 16:sta 24:ään, Joulu-Avussa oli 32 sivua. Vuonna 1938 Apuun tuli ensimmäinen sarjakuva, Taika-Jim.
Sotavuosina 1942–1945 lehden sivumäärä rajattiin 24:ään paperipulan vuoksi ja lehti alkoi ilmestyä vain joka toinen viikko. Lehti sai vain puolet siitä paperimäärästä, jonka olisi tarvinnut.
Sotien jälkeen, vuosina 1946–1947, Apu ei ilmestynyt, sillä paperinsääntelykomitea luokitteli lehden ajanvietelehdeksi. Samaan aikaan kilpailijalehti Seura sai paperia ja tilanteesta katkeroitunut Lyytikäinen alkoi pohtia uran vaihtoa. Vuonna 1948 paperiongelma poistui Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tuella ja Apu alkoi ilmestyä joka toinen viikko. Lyytikäinen perusti Kustannus Oy Apulehden, jonka johtokunnan puheenjohtajaksi tuli Janne Hakulinen, joka oli mukana sosiaalidemokraattien taloudellisessa toiminnassa. Kansanedustaja Yrjö Kilpeläinen aloitti Avun pakinoitsijana nimimerkillä Jahvetti, ja lehden myynti siirrettiin työntekijäjärjestöjen Työväen Ohjelmapalvelulle.
Vuonna 1949 Apu alkoi ilmestyä jälleen joka viikko. 1940-luvun lopulla palkattiin ensimmäiset työntekijät. He olivat parin sukulaisia ja tuttavia: Tor Forslund oli toimitussihteeri, taittaja ja piirtäjä ja hänen vaimonsa Helvi Forslund, Yrjö Lyytikäisen serkku, oli konttorinhoitaja. Erkki Mikael Salmi aloitti pakinoitsijana ja Ritva-Liisa Relander kesäkonttoristina ja toimittajana.
1950-luvun alussa ajanvietelehdille määrätty korkea liikevaihtovero tuotti ongelmia, mutta vuonna 1951 Yrjö Lyytikäinen kävi voittoisan taistelun 20 prosentin liikevaihtoveroa vastaan Avussa ja sanomalehtien ilmoituspalstoilla. Lehti eli suuren läpimurron vaihetta ja muuttui ajanvietelukemistosta yleisaikakauslehdeksi, jonka levikki ja ilmoitustulot kasvoivat nopeasti. Toimitukseen palkattiin useita nuoria toimittajia. 1950-luvun puolivälissä Lyytikäisen pojat Olli ja Matti Lyytikäinen aloittivat toimitustyön. Kun Yrjö Lyytikäinen kuoli yllättäen vuonna 1956, Kustannusliike Apulehden toimitusjohtajaksi ja Avun päätoimittajaksi siirtyi hänen leskensä Aune Lyytikäinen. Toimitus siirtyi Autotaloon vuonna 1957. Aune Lyytikäisen kuoltua vuonna 1958, yrityksen jatkajiksi nousivat pojat, Matti Lyytikäinen Avun päätoimittajaksi ja Kustannusyhtiö Apulehden toimitusjohtajaksi Olli Lyytikäinen. Avun levikki oli noin 206 000.
1950–1978 Eino S. Repo toimi Avun kirjallisena toimittajana vuosina 1959-1963. Vuonna 1960 Olli Lyytikäinen osti julkaisuoikeudet Miten rakennan -lehteen. Heikki Brotherus toimi Avun erikoistoimittajana vuosina 1961–1963. Vuonna 1962 Pauli Myllymäestä tuli Avun vastaava päätoimittaja.
61-vuotias Ilmari Turja aloitti vuonna 1963 Avun pakinoitsijana. Työsuhde kesti 27 vuotta. Olli Lyytikäinen avioitui vuonna 1956 Kirsti Lyytikäisen kanssa, josta oli tullut neljän Seura-vuoden jälkeen Hopeapeili-lehden päätoimittaja vuonna 1955. Vuonna 1963 Kirsti Lyytikäinen lähti Yhtyneistä Kuvalehdistä A-lehtiin ja aloitti päätoimittajana miehensä perustamassa uudessa naistenlehdessä, Annassa. Elokuussa ensimmäistä kertaa ilmestynyt Anna oli alusta alkaen tekotavaltaan tuore lehti, joka tarkasteli asioita raikkaasti ja realistisesti, ja se saavutti vakaan aseman Suomen kiristyvillä naistenlehtimarkkinoilla.
Apulaisjohtajana toiminut Matti Lyytikäinen kuoli heinäkuussa 1964 ja talousjohtaja Yrjö Kokko nimitettiin varatoimitusjohtajaksi. Vuonna 1965 Olli Lyytikäinen siirtyi kustantajaksi ja Yrjö Kokosta tuli toimitusjohtaja. Avun levikki pieneni noin 205 000:een ja Olli Lyytikäinen aloitti Avun vastaavana päätoimittajana ja Pauli Myllymäki siirtyi toiseksi päätoimittajaksi. Kiviset ja Soraset -sarjakuvalehti ostettiin ja se alkoi ilmestyä nimellä Retu ja kumppanit.
Vuonna 1967 perustettiin Avotakka, johon sulautettiin myös Miten rakennan -lehti. Tuomo Keosta tulee Avun vastaava päätoimittaja. Seuraavaan vuoteen mennessä Avun levikki oli tippunut 186 000:een. Vuonna 1969 lehden vastaavana päätoimittajana aloitti Eero Sauri.
Vuonna 1970 Ruotsiin lähetettävien Apu-lehtien välissä alkoi ilmestyä Ruotsin Apu -liite. Uuden Avun levikki nousi yli 220 000:een. Vuonna 1971 Kustannusliike Apulehti ja Yhtyneet Kuvalehdet Oy perustivat kustannusyhtiö A-lehdet Oy:n, jonka omistajuus jaettiin tasan. Yhtiön lehtiä olivat Anna, Avotakka, Tuulilasi, Retu ja kumppanit ja Nakke. Yrjö Kokosta tuli A-lehdet Oy:n toimitusjohtaja ja Yhtyneiden Kuvalehtien varatoimitusjohtaja ja Olli Lyytikäisestä tuli Apulehden toimitusjohtaja. Alkuvuonna 1972 toimintansa aloitti myös Apulehden ja Yhtyneiden Kuvalehtien yhteinen markkinointiyhtiö Valiolehdet Oy. Yrjö Kokko jätti paikkansa Yhtyneiden Kuvalehtien varatoimitusjohtajana ja toimi Apulehden ja A-lehdet Oy:n toimitusjohtajana. Avun levikki oli yli 280 000.
Vuonna 1973 ostettiin Tuulilasi-lehti A-lehdet Oy:ltä ja yhdistettiin se Moottoriviestiin. Syyskuussa alkoi ilmestyä uusi kolmipäiväinen sanomalehti, Järvenpään Uutiset. Lehti lopetettiin maaliskuussa 1974 ja Ruotsin Avun julkaisu joulukuussa 1974. Televisiossa oli Avaruusmatka-sarja, johon liittyvää sarjakuvalehteä julkaistiin sarjan esittämisen ajan. Joulukuussa 1975 Apulehti osti ruotsalaiselta Åhlén & Åkerlunds Ab:ltä sen omistaman Kustannus Oy Williams Förlags Ab:n lehdet. Uusista lehdistä pidettiin itse Eeva, Eevaneule, Kauneus ja Terveys, Monlisa, Intro, Koti-Posti, Ravi ja Ratsastus, Elämäni Tarina ja Hertta. Sen sijaan Jermu, Naku ja Seksi myytiin heti eteenpäin. Hannu Parpolasta tuli Avun vastaava päätoimittaja. Retu ja kumppanit -lehti lakkautettiin.
Vuonna 1976 Hertta yhdistettiin Elämäni Tarinaan ja Koti-Posti Apuun. Introsta tuli "Help!". Uusi Suomi Oy:lta ostettiin kaksi lehteä, Uusi Maailma¨ ja Katso. Aino Mervi aloitti Eevan päätoimittajana. Yhtiö vuokrasi lisää tilaa Hitsaajankadulta. Avoin yhtiö Kustannusliike Apulehti muutettiin Kustannusosakeyhtiö Apulehdeksi ja perustettiin Apu-yhtiöt Oy, joka osti 48 prosentin osuuden postimyyntiyhtiö Novameristä. Apu teki uuden levikkiennätyksen: 305 610.
Vuonna 1977 Apu-yhtiöt Oy osti 45 prosenttia Helprint Oy:stä. Oululainen Kirjapaino Oy Kanta osti sekä Elämäni Tarina- että Ravi ja Ratsastus -lehdet. Uutena lehtenä aloitti Uusi Foto ja Viestilehdet Oy:ltä hankittiin Rakennusviesti.
Helmikuussa 1978 Rakennusviestistä tuli Meidän Talo. Annan päätoimittajana aloitti Kirsti Lyytikäisen seuraajana Anja Tuomi. Kun Olli Lyytikäinen kuoli liikematkalla Moskovassa marraskuussa 1978, Kirsti Lyytikäinen joutui ottamaan vastuun perheyhtiöstä. Hyppy journalistisesta työstä lehdenkustantajaksi oli iso, mutta ammattijohdon ja uskollisen henkilöstönsä avulla Kirsti Lyytikäinen vaali perheyritystä hyvien ja huonojen aikojen yli harkitsematta yhtiön myymistä. Hän halusi siirtää miehensä henkisen perinnön kolmelle lapselleen Olli-Pekalle, Yrjölle ja Annelle. Yrjö Kokosta tuli hallituksen puheenjohtaja ja Seppo Laaksosta toimitusjohtaja. Jukka Miettinen aloitti Avun vastaavana päätoimittajana.
1979–1992 Tammikuussa 1979 Lehtimiehet Oy:lta ostettiin Jaana ja askartelulehti Taitaja, josta tuli osa Meidän Taloa. Lehtimiehille myytiin kaksi lehteä, Help!-lehti sulautettiin Suosikkiin ja Uusi Foto Tekniikan Maailmaan. Anja Tuomesta tuli Jaanan päätoimittaja, Sonja Tantusta Annan päätoimittaja ja Ulla Leskisestä Eevan päätoimittaja. Kevätkesällä perustettiin Apukerho, jonka kerhoisäntänä toimi Heikki Hietamies.
Vuonna 1980 yhteisyritykset A-lehdet Oy ja Valiolehdet Oy hajotettiin. Yhtyneille Kuvalehdille jäi Anna, Apulehdelle Avotakka ja Nakke. Vuonna 1981 Kustannusosakeyhtiö Apulehti vaihtoi nimekseen A-lehdet Oy. Åhléns & Åkerlundin kanssa perustettiin yhteisyritys Kustannus Oy Faktum, joka alkoi julkaista talouslehti Faktaa.
Vuonna 1983 Veli-Matti Savolaisesta tuli Avun vastaava päätoimittaja ja Eeropekka Rislakista Jaanan vastaava päätoimittaja. Uuden muotilehti Priman päätoimittajana aloitti Riitta Lindegren. A-lehdet osti osake-enemmistön sveitsiläisestä DL Enterprises AG:stä, joka harjoitti kansainvälisillä markkinoilla tv- ja video-oikeuksien välitystoimintaa. Yhtiön johtajana toimi Dennis Livson. Vuonna 1984 Apu-yhtiöt Oy sulautettiin A-lehdet Oy:öön ja A-lehdet osti Kustannus Oy Faktumin kokonaan itselleen. Katsosta eriytettiin Videolehti ja bittinikkareille perustettiin uusi Printti-lehti. Yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa aloitettiin Askel-lehti.
Vuonna 1985 Jaana-lehti lopetettiin. Yhtyneiltä Kuvalehdiltä ostettiin Makasiini, Kustannusosakeyhtiö Sanalta Voi hyvin -lehti ja Suomen Luontaisterveysliitolta Terve Elämä, joka yhdistettiin Voi hyvin -lehteen. Matti Saari aloitti Avun vastaavana päätoimittajana. Faktum aloitti kaksi uutta lehteä: Hyvä Ateria ja Suomen Yritysautot. Vuonna 1986 Prima siirtyi Faktumille. A-lehdet myi osuutensa Askel-lehdestä Uudelle Suomelle. Vuonna 1987 ilmestyi kokonaan venäjänkielinen Apu. Eevaneule myytiin Sanomaprintille ja Printti ja Videolehti lopetettiin. Primasta tuli vaatetusalan ammattilehti. DL Enterprises AG:stä luovuttiin. Vuonna 1988 A-lehdet osti Rauma-Repolalta kymmenen prosenttia Helprint Oy:sta. Vuonna 1989 Faktum lakkautti Priman. Se julkaisi Faktaa, Forduutisia, Hirsilehteä, Kultarahaa, Suomen Yritysautoja ja Shell Leasingiä.
Vuonna 1990 Makasiini yhdistettiin Avotakkaan ja A-lehdet Oy:n hallituksen puheenjohtaja Yrjö Kokko jäi eläkkeelle. Hänen seuraajanaan aloitti professori Aatto Prihti. Olli-Pekka Lyytikäisestä tuli A-lehdet Oy:n varatoimitusjohtaja. Vuonna 1991 A-lehtien yritysjulkaisuja olivat Futari, Kulta-YV, Forduutiset, Hirsilehti, Lehtiposti, Pingviini, Shell Leasing, Mobira ja Magalogi. Suomen Yritysautojen julkaisu lopetettiin. Vuonna 1992 Urpo Lahtiselta ostettiin 15 prosentin osuus Helprint Oy:stä. Soundi-lehden julkaisuoikeudet ostettiin ja Nakke lopetettiin. A-lehdillä oli Pohjoismaiden suurin syväpaino, 3,7 miljoonaa lukijaa, 11 yleisölehteä ja 9 asiakaslehteä.
1993– pienoiskuva|Yhtiön pääkonttori Helsingin Kulosaaressa.