pienoiskuva|Katedraalin pääjulkisivu vuonna 2008. Pyhän Mikaelin ja Pyhän Gudulan katedraali (ransk. Cathédrale Saints-Michel-et-Gudule; holl. Kathedraal van Sint-Michiel en Sint-Goedele) on keskiaikainen katolinen katedraali Brysselin keskustassa Belgiassa, joka on valmistunut pääosin vuosina 1226–1480. Se on omistettu Brysselin kaupungin suojeluspyhimyksille, pyhälle Mikaelille ja pyhälle Gudulalle, ja se on merkittävä esimerkki brabantilaisesta gotiikasta. Paikalliset kutsuvat kirkkoa yleensä lyhyemmin Pyhän Gudulan katedraaliksi tai Pyhäksi Gudulaksi.

Romaanisen kirkon rakentaminen alkoi 1000-luvulla aiemman kappelin paikalle, ja rakennus oli pääosin valmis nykyisessä gotiikan arkkitehtuuria edustavassa muodossaan 1500-luvulle tultaessa, vaikka sen sisätiloja muutettiinkin toistuvasti myöhempinä vuosisatoina. Rakennuksessa on myöhäisgotiikan ja barokin tyylisuuntia edustavia kappeleita, uusgoottilaiset koriste-elementit, kuten osa sivulaivojen lasimaalauksista ovat peräisin 1800-luvun kunnostustöistä. Pyhän Gudulan katedraali tunnetaan myös musiikillisesta annistaan, erityisesti kaksista uruistaan ​​ja valtavista kirkonkelloistaan. Rakennuskokonaisuus julistettiin historialliseksi muistomerkiksi vuonna 1936. pienoiskuva|Pyhän Gudulan kirkko noin vuonna 1480, jolloin toinen länsitorneista oli vielä kesken. Kirkko korotettiin katedraalin asemaan vuonna 1962, ja siitä lähtien se on toiminut Mechelen-Brysselin arkkihiippakunnan toisena katedraalina yhdessä Mechelenissä sijaitsevan Pyhän Rumboldin katedraalin kanssa. Belgian kansalliskirkkona ja maan priimaksen virallisena istuimena se toimii usein kuninkaallisten häiden, valtiollisten hautajaisten ja muiden virallisten seremonioiden, kuten Belgian kansallispäivän 21. heinäkuuta Te Deum -juhlallisuuksien näyttämönä.

1900-luvun puolivälistä lähtien katedraali on sijainnut Parvis Sainte-Gudule / Sinter-Goedelevoorplein -aukiolla, joka on suuri kirkon edusaukio Boulevard de l'Impératricen / Keizerinlaanin itäpuolella. Kirkkorakennus säästyi tuolloin täpärästi kun Brysselin keskustan halki kulkevaa merkittävää rautatieyhteyttä niin kutsuttua pohjois-etelä -yhteyttä rakennettiin. pienoiskuva|Brabantin herttuatar Margaret rukoilee taustallaan Pyhän Gudulan kirkko, kuvitus käsikirjoitukseen Benois seront les misericordieux, n. 1468.

Rakennushistoria Katedraalin alkuperä on hämärän peitossa, mutta historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että jo 800-luvulla sen paikalla – joka oli tuolloin Brysselin tärkein kohta – sijaitsi todennäköisesti pyhälle Mikaelille omistettu kappeli. Paikka oli kahden merkittävän kauppareitin risteyskohta: toinen reitti yhdisti Flanderin kreivikunnan ja Kölnin, toinen Antwerpenin ja Monsin ja sitä kautta Ranskan. Risteys sijaitsi Treurenbergin kukkulalla (ransk. Mont des pleurs eli ”murheiden vuori”), jolla sijaitsi kaupungin ensimmäiseen muuriin kuulunut pyhän Gudulan portti; myöhemmin paikka toimi pahamaineisena vankilana, mistä se on saanut nimensäkin.

Vuonna 1047 Leuvenin kreivi Lambert II rakennutti romaanistyylisen kirkon kukkulalle, jolla sijaitsi pieni hautausmaa. Tämä nykyistä katedraalia pienempi kirkko pyhitettiin arkkienkeli Mikaelille, Brysselin kaupungin suojeluspyhimykselle. Viimeisimmän restaurointityön aikana nykyisen katedraalin alla tehdyt arkeologiset kaivaukset vuosina 1983–1999 ovat paljastaneet kyseisen romaanisen kirkon perustukset. Kaivaukset ovat tuoneet päivänvaloon myös kryptan, jossa säilytetään vuonna 1312 kuolleen Brabantin herttua Jean II:n sarkofagia. Houkutellakseen paikalle pyhiinvaeltajia Lambert II siirrätti kirkkoon pyhän Gudulan pyhäinjäännökset, jotka olivat aiemmin sijainneet alakaupungissa sijaitsevassa Saint-Géryn kappelissa.

Katedraalin rakentaminen alkoi vuonna 1226 Brabantin herttua Henri I:n määräyksestä, julkisivu on peräisin 1400-luvulta. Poikkilaivan ja Pyhän sakramentin kappelin (La Chapelle du Saint-Sacrement) lasimaalaukset toteutti vuosina 1528–1538 antwerpenilainen lasimestari Jan Haeck piirosten pohjalta, jotka teki Habsburgien hovitaiteilija, taidemaalari Bernard Van Orley (1491–1541), ja ne olivat Kaarle V:n ja hänen sukunsa lahjoituksia 1500-luvulla. pienoiskuva|Viimeistä tuomiota kuvaava lasimaalaus länsijulkisivulla, lasimestari Jan Haeck 1528. pienoiskuva|Kaarle V:tä ja keisarinna Isabellaa, Unkarin pyhää Elisabethia ja Kaarle Suurta

esittävä lasimaalaus pohjoisessa poikkilaivassa, lasimestari Jan Haeck 1537. pienoiskuva|Unkarin kuningasta, Kaarle V:n lankoa Ludvig II:ta ja kuningatar Maria Itävaltalaista esittävä lasimaalaus eteläisessä poikkilaivassa, lasimestari Jan Haeck 1538. 1200-luvulla Brabantin herttua Henrik I määräsi kirkkoon lisättäväksi kaksi pyöreää tornia. Hänen poikansa Brabantin herttua Henrik II, antoi vuonna 1226 määräyksen rakentaa brabanttilaista gotiikkaa edustavan kollegiaattikirkon. Kuori rakennettiin vuosina 1226–1276. Päälaiva ja poikkilaiva ovat peräisin 1300- ja 1500-luvuilta. Koko kirkon rakentaminen kesti noin 300 vuotta. Päärakennelma valmistui juuri ennen keisari Kaarle V:n valtakauden alkua vuonna 1519.

Kirkkoon tehtiin 1500- ja 1600-luvuilla useita muutoksia, joista merkittävimpiä olivat uusien kappelien lisäämiset: Pyhän sakramentin kappeli (1534–1539), Neitsyt Marian kappeli (1649–1655, kuvanveistäjä Jérôme Duquesnoy nuorempi) ja Pyhän Maria Magdaleenan kappeli (tunnetaan myös nimellä Maesin kappeli) (1672–1675). Protestanttiset, kalvinisti geuzenit (”kerjäläiset”) ryöstelivät ja turmelivat kirkon 6. kesäkuuta 1579, jolloin pyhän Gudulan pyhäinjäännökset kaivettiin esiin ja hajotettiin. 1790-luvulla kirkko kärsi myös sans-culotte -nimellä tunnettujen ranskalaisten vallankumouksellisten aiheuttamasta ryöstelystä ja hävityksestä; tuolloin menetettiin muun muassa kirkon alkuperäinen kellopeli eli carillon.

Hautauksia Kuoriosaan on haudattu Brabantin herttua Jean II (1275–1312), hänen puolisonsa Brabantin herttuatar, Englannin prinsessa Margaret Plantagenet (1275–1333 jälkeen) sekä Espanjan Alankomaitten käskynhaltija, Itävallan arkkiherttua Ernst (1553–1595). Käskynhaltijat, Itävallan arkkiherttua Albrekt VII (1559–1621) ja puoliso Isabella Clara Eugenia (1533–1633) sekä prinssi Charles de Lorraine (1744–1780) on ​​haudattu Pyhän sakramentin kappeliin. Maesin hautakappeliin on haudattuna ritari Jean-Baptiste Maesin, Steenkerken herran sukua.

Kuvagalleria

Lähteet

Luokka:Katedraalit Luokka:Brysselin rakennukset ja rakennelmat Luokka:Gotiikka