pienoiskuva|Laekenin kuninkaallinen linna ilmakuvassa. pienoiskuva|Laekenin kuninkaallisen linnan pääjulkisivu. Laekenin kuninkaallinen linna (ransk. Château de Laeken; holl. Kasteel van Laken; saks. Schloss zu Laeken) on Belgian kuninkaan ja kuningattaren sekä Belgian kuningasperheen virallinen asuinpaikka. Se sijaitsee Brysselin pääkaupunkialueella, viisi kilometriä keskustan pohjoispuolella Laekenissa, laajassa yksityisessä puistossa nimeltä Laekenin kuninkaallinen alue. pienoiskuva|Laekenin kuninkaallisen linnan pääjulkisivun keskiosa. Palatsi rakennettiin vuosina 1782–1784 Habsburgien Itävallan Alankomaiden käskynhaltijoille, ja sen alkuperäinen nimi oli Schonenbergin palatsi. Se vaurioitui pahoin tulipalossa vuonna 1890, minkä jälkeen se rakennettiin uudelleen ja sitä laajennettiin. Merkittäviä muutostöitä tehtiin 1900-luvun alussa kuningas Leopold II:n hallintokaudella. Nykyään siitä käytetään usein nimitystä Laekenin kuninkaallinen palatsi tai Laekenin kuninkaallinen linna. Laekenin palatsia ei pidä sekoittaa Brysselin keskustassa sijaitsevaan Brysselin kuninkaalliseen palatsiin, joka Belgian kuninkaan virallinen palatsi (mutta ei asuinpaikka), jossa hoidetaan valtiollisia asioita.
Rakennushistoria
Alkuvaiheet n. 1782–1830 Palatsi rakennettiin vuosina 1782–1784 Laekeniin, joka oli tuolloin Brysselin ulkopuolella sijainnut maaseutukylä ranskalaisen arkkitehdin ja kaupunkisuunnittelija Charles de Waillyn piirustusten pohjalta ja belgialais-itävaltalaisen arkkitehdin Louis Montoyerin valvonnassa. Sen alkuperäinen nimi oli Schonenbergin palatsi (ransk. Château de Schonenberg, holl. Kasteel van Schonenberg), ja sen oli määrä toimia kesäasuntona Habsburgien hallitsemien Itävallan Alankomaiden käskynhaltijoille, Teschenin herttuatar Maria Kristinalle ja hänen puolisolleen Teschenin herttua Albert Casimirille. Huonekalut toimitti ranskalainen huonekaluseppä Jean-Joseph Chapuis. Linnan puutarhat suunniteltiin tunnetun englantilaisen maisemasuunnittelijan Lancelot ”Capability” Brownin ohjeiden mukaisesti.
Arkkiherttuapari joutui jättämään linnan Ranskan vallankumouksen seurauksena vuonna 1792 ja alue liitettiin Ranskaan vuosina 1794–1795. Lopulta he myivät tilan, ja sitä ympäröivät maat jaettiin osiin. Linna säästyi purkamiselta vuonna 1803 Napoleon Bonaparten ansiosta; hän määräsi Dijlen departementin ostamaan linnan ja muuttamaan sen asuinrakennukseksi. Hankkeen toteutuksesta vastasi Brysselin kaupunginarkkitehti François-Joseph Henry.
Dijlen departementin eli Ranskan alaisen hallintoalueen komissaari Nicolas-Jean Rouppe otti Napoleonin vastaan Laekenin palatsissa 21. heinäkuuta 1803. Keisari vietti aikaa linnassa useaan otteeseen ennen kuin lahjoitti sen vuonna 1812 ensimmäiselle vaimolleen Joséphine de Beauharnais’lle korvaukseksi Élysée-palatsista, jossa tämä tuolloin asui ja jonka keisari halusi ottaa takaisin hallintaansa. Vaikka Joséphine laati suunnitelmia kartanon kaunistamiseksi, hän ei koskaan todellisuudessa yöpynyt siellä.
Napoleon yöpyi siellä keisarinna Joséphinen kanssa elokuussa 1804 matkallaan, jaettuaan ensimmäiset Kunnialegioonan (Légion d'honneur) kunniamerkit joukoilleen Boulognessa ja jatkaessaan matkaansa Rein-joen vartta pitkin. Niin kutsutun satapäiväisen keisarikunnan aikana vuonna 1815, hän laati palatsissa ennenaikaisesti julistuksen, joka oli tarkoitus antaa kyseisestä paikasta käsin:
"Belgialaisille ja Rein-joen vasemman rannan asukkaille. Vihollisieni hetkellinen menestys erotti teidät hetkeksi valtakunnastani. Maanpaossani, meren keskellä sijaitsevalla kalliolla, kuulin valituksenne; taistelujen Jumala on päättänyt kauniiden maakuntienne kohtalosta; Napoleon on keskuudessanne; olette ranskalaisuuden arvoisia. Nouskaa yhtenä miehenä; liittykää voittamattomiin falangeihini tuhotaksenne loputkin näistä barbaareista, jotka ovat sekä teidän että minun vihollisiamme: he pakenevat raivo ja epätoivo sydämissään.
— Laekenin keisarillinen palatsi, 17. kesäkuuta 1815. (Allekirjoittanut) Napoleon, Laekenin keisarillinen palatsi, 17. kesäkuuta 1815. Keisarin puolesta, armeijan kenraalimajuri kreivi Bertrand."Keisarikunnan romahdettua residenssi siirtyi uudelle Alankomaiden kuningaskunnalle. Laekeniin jäi joitakin arvokkaita huonekaluja ja seinävaatteita Ranskasta. Nämä seinävaatteet, jotka on kunnostettu täysin mecheleniläisessä Royal De Wit -työpajassa koristavat yhä pohjakerroksen vastaanottohuoneita. Alankomaiden valtakaudella Schonenbergia kaunistettiin ja laajennettiin teatterilla ja orangerialla, jotka suunnitteli François-Joseph Henry. Itsenäistymisen jälkeinen aika (1830–nykyhetki) Belgian itsenäistyttyä vuonna 1830 Brysselin pormestari Rouppe otti vastaan uuden kuninkaan Leopold I:n Laekenin palatsissa 21. heinäkuuta 1831, jolloin Leopold myös kruunattiin. Leopoldille oli myönnetty linna käyttöön 19. heinäkuuta 1831.
Tulipalo vaurioitti palatsia osittain vuonna 1890, minkä jälkeen Leopold II:n määräyksellä ja arkkitehti Alphonse Balat'n suunnitelmien mukaan se jälleenrakennettiin ja laajennettiin. Ranskalainen arkkitehti Charles Girault antoi rakennukselle sen nykyisen muodon vuonna 1902 lisäämällä kaksi uutta monumentaalista siipeä, jotka muodostavat pääjulkisivun kanssa U-kirjaimen muotoisen kokonaisuuden.
Vuonna 1906 keskeytyneet linnan rakennustyöt jatkuivat maaliskuussa 1909, mutta ne pysäytettiin jälleen Leopold II:n kuoltua saman vuoden joulukuussa. Tuolloin oli saatu valmiiksi vain palatsin vasemman ja oikean siiven runkorakenteet. Hänen seuraajansa Albert I määräsi hankkeeseen muutoksia ja luopui suunnitelmista rakentaa rautatieyhteys sekä maanalaisia käytäviä, joiden oli määrä yhdistää Balat'n suunnittelemat kasvihuoneet linnaan. Myöhemmin arkkitehti Octave Flanneau viimeisteli juhlagallerian ja pääportaikon vuosina 1913–1935. Tämän jälkeen linnaan ei tehty enää merkittäviä muutoksia.
Alueella sijaitsevat myös laajat Laekenin kuninkaalliset kasvihuoneet – sarja kupolinmuotoisia monumentaalisia rakennelmia, jotka ovat yleisön nähtävillä vain muutamana päivänä vuodessa. Myös ne suunnitteli alun perin Alphonse Balat yhteistyössä nuoren Victor Hortan kanssa.
Laekenin linna on toiminut kuninkaallisena asuntona siitä lähtien, kun Leopold I nousi valtaistuimelle vuonna 1831. Kuningas Leopold II:n kuoleman jälkeen vuonna 1909 valtio jatkoi Laekenin linnan osoittamista kuninkaan käyttöön.
Kun kuningas Albert II ja kuningatar Paola nousivat valtaistuimelle vuonna 1993, he päättivät kuitenkin jäädä asumaan Belvédèren linnaan, joka sijaitsee palatsia ympäröivässä puistossa. Nykyään palatsissa asuvat kuningas Philippe, kuningatar Mathilde ja heidän neljä lastaan.
Kuninkaallinen alue Laekenin kuninkaallinen alue on laaja, noin 190 hehtaaria eli hieman pienempi kuin Monaco. Alueen puutarhoja ympäröivät muurit ja rautaportit, eikä niihin ole yleisöllä pääsyä, vaikka koronapandemian aikana vuonna 2021 olikin esitetty vaatimuksia siitä, että kuningas avaisi ainakin osan puistosta yleisön käyttöön.
Kuninkaallisen alueen puutarhat on suunniteltu englantilaiseen tyyliin; laajaan puistoon kuuluu järviä, golfkenttä ja taideteoksia. Kuningas Leopold II osallistui tiiviisti yksityisten puutarhojensa suunnitteluun. Juuri näissä puutarhoissa hänen ainoa poikansa, Brabantin herttua prinssi Leopold, putosi tammikuussa 1869 lampeen ja menehtyi myöhemmin keuhkokuumeeseen vain yhdeksänvuotiaana. Kuningas määräsi istutettavaksi puita vastasyntyneille lapsilleen, ja nämä puut kasvavat puistossa yhä.
Alueella on useita paviljonkeja, kuten Kiinalainen paviljonki ja Japanilainen torni. Leopold II tilasi ne, ja nykyään ne ovat osa Kuninkaallisen taiteen ja historian museon kiinalaisen ja japanilaisen taiteen kokoelmia. Kiinalaisen paviljongin huoneet on sisustettu Ludvig XIV:n ja Ludvig XVI:n aikakausien chinoiserie-tyyliin. Sisustuksessa on käytetty kiinalaisia aiheita, posliinia ja hopeaesineitä. Japanilainen torni on pagodi (japaniksi tō), jonka esikuvana toimi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 nähty rakennelma. Leopold II tilasi arkkitehti Alexandre Marcelilta vastaavanlaisen tornin Laekeniin, joka valmistui vuonna 1904. Kiinalaisen paviljongin koristelun tekivät ranskalaiset taiteilijat ja se valmistui vuonna 1913 museoksi tarkoitettuna.
Puutarhoissa elää useita kanadanhanhien yhdyskuntia sekä satoja merimetsoja ja muita suuria lintuja. Alueella sijaitsee myös yksi maan suurimmista harmaahaikarayhdyskunnista.
Kuninkaalliset kasvihuoneet Laekenin kuninkaalliset kasvihuoneet sijaitsevat kuninkaallisella alueella, ja ne on yhdistetty linnaan orangerian välityksellä. Ne rakennettiin kuningas Leopold II:n toimeksiannosta vuosina 1874–1905; alkuperäisen suunnitelman laati Alphonse Balat. Balat'n kuoltua vuonna 1895 Leopold II kutsui työtä jatkamaan arkkitehdit Henri Maquet´n ja Charles Girault´n. Valtavan kokonaisuuden kokonaispinta-ala on 2,5 hehtaaria. Keskeiset kasvihuoneet, kuten Kongon kasvihuone ja niin kutsuttu ”rautakirkko” (kupolikattoinen kasvihuone, jonka oli alun perin tarkoitus toimia kuninkaallisena kappelina) on yhdistetty toisiinsa satoja metrejä pitkillä, kukkien koristamilla käytävillä.
Kokonaisuudessa säilytetään kuuluisaa Leopold II:n aloittamaa kuninkaallista kasvikokoelmaa, johon kuuluu laajoja kokoelmia muun muassa kamelioita ja appelsiinipuita sekä lukuisia kasveja, jotka ovat peräisin entisen Belgian siirtomaavallan afrikkalaisilta alueilta. Kasvihuoneissa on myös lukuisia veistoksia ja kiinalaisia maljakoita.
Laekenin kasvihuoneet avataan yleisölle joka kevät lähes kolmen viikon ajaksi. Tätä perinnettä on vaalittu jo vuosisadan ajan.
Lähteet
Aiheesta muualla Laekenin kuninkaallinen linna, virallinen kotisivu (englanniksi) Le Château royal de Laeken - inventaire du patrimoine architectural, linnan yksityiskohtainen rakennusinventaario (ranskaksi) Kuninkaalliset kasvihuoneet, virallinen kotisivu (englanniksi) Serres royal de Laeken - inventaire du patrimoine architectural, yksityiskohtainen rakennusinventaario (ranskaksi)
Luokka:Palatsit Luokka:Brysselin rakennukset ja rakennelmat Luokka:Uusklassinen arkkitehtuuri