Juutalainen kansallisrahasto (, , JNF) on vuonna 1901 perustettu sionistinen järjestö, joka osti maata juutalaista asuttamista varten Palestiinassa ja toimii nykyään Israelissa maanomistajana, metsittäjänä ja maankäytön kehittäjänä. Järjestö omistaa noin 13 prosenttia Israelin maa-alasta. Se tunnetaan laajoista metsitys- ja vesihankkeista, mutta sen maanjakopolitiikkaa on arvosteltu arabikansalaisia syrjiväksi, ja sen toimintaa miehitetyillä alueilla ja tuhottujen palestiinalaiskylien mailla on pidetty haitallisena.
Historia Rahaston perustamista ehdotti matemaatikko Hermann Schapira ensimmäisessä sionistikongressissa 1897. Rahasto perustettiin viidennessä sionistikongressissa Baselissa 29. joulukuuta 1901. Varoja kerättiin ympäri maailmaa muun muassa sinisillä keräyslippailla ja postimerkeillä. Ennen Israelin itsenäistymistä rahasto hankki maata ostamalla sitä. Ostot johtivat paikoin arabivuokraviljelijöiden häätöihin, ja häädettyjen määrästä esitetyt arviot vaihtelevat suuresti.
Vuoden 1948 sodan jälkeen Israelin valtio myi rahastolle 1950-luvun alussa laajoja alueita, jotka oli takavarikoitu maastaan lähteneiltä tai karkotetuilta palestiinalaisilta. Myynnit tehtiin poissaolevan omaisuudenhoitajan ja tätä varten perustetun kehitysviranomaisen kautta. Vuonna 1960 valtio ja rahasto sopivat, että niiden omistamat maat siirretään Israelin maahallinnon hoidettaviksi.
Toiminta ja kiistat Rahastoa johtaa 37-jäseninen hallitus, joka valitaan viiden vuoden välein sionistikongressin vaalien pohjalta. Tammikuussa 2026 hallitus valitsi yksimielisesti puheenjohtajaksi Eyal Ostrinskyn. Rahaston vuoden 2026 talousarvio on noin 1,87 miljardia sekeliä (noin 598 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria). Lisäksi hallitus on myöntänyt hätärahoitusta Iranin ja Hizbollahin vastaiseen sotaan liittyen. Maaliskuussa 2026 rahasto hyväksyi kuuden miljoonan sekelin tukipaketin Libanonin rajan läheisille yhteisöille.
Rahasto on istuttanut Israeliin yli 240 miljoonaa puuta. Noin puolet sen metsistä on 1950- ja 1960-luvuilla yhden lajin riveihin istutettuja mänty- ja sypressimetsiä. Myöhemmin mukaan on otettu kotoperäisiä lehtipuita, ja nykyään istutetaan vain erityistarpeeseen. Ympäristöasiantuntijat ovat arvostelleet mäntyjen leviämistä luonnon monimuotoisuutta heikentäväksi ja metsäpaloriskiä lisääväksi, erityisesti vuosien 2010, 2016 ja 2021 suurpalojen jälkeen. Vuoden 2022 alussa rahaston istutukset Negevissä johtivat beduiinien mielenosoituksiin ja pidätyksiin, ja istutukset keskeytettiin.
Rahaston metsiä on myös istutettu tuhottujen palestiinalaiskylien paikoille. Esimerkiksi Kanadan juutalaisten lahjoituksilla rakennettu Kanada-puisto sijaitsee vuoden 1967 sodassa tyhjennettyjen ja tuhottujen Imwasin, Yalun ja Beit Nuban kylien mailla. Israelilaisen Zochrot-järjestön mukaan monet rahaston metsät peittävät kylien raunioita ja estävät pakolaisten paluun.
Rahaston sääntöjen mukaan sen maat on tarkoitettu juutalaisille, ja maahallinto rajoitti rahaston maiden vuokraamisen juutalaisille. Neljä ihmisoikeusjärjestöä valitti tästä korkeimpaan oikeuteen. Tammikuussa 2005 oikeuskansleri Menachem Mazuz linjasi, että maahallinnon hoitamat maat on markkinoitava syrjimättä. Mazuzin linjauksen mukaan valtio voi kuitenkin korvata rahastolle muille kuin juutalaisille myydyt maat valtion mailla.
Rahaston tytäryhtiö Himanuta on ostanut maata Länsirannalta. Vuonna 2021 Haaretz paljasti, että Israelin puolustusministeriö oli värvännyt rahaston ostamaan palestiinalaisten yksityisomistamaa maata siirtokuntalaisille. Lehden mukaan osa Himanutan kaupoista oli salattu rahaston hallitukselta. Siirtokuntia pidetään kansainvälisen oikeuden vastaisina. Vuonna 2026 kiistaa herätti rahaston päätös lopettaa tuki osalle Länsirannan maatiloista. Rahaston mukaan päätös ei liittynyt tilojen sijaintiin suhteessa vihreään linjaan.
Lähteet
Luokka:Sionismi Luokka:Israel