thumb|right|Uuden testamentin varhaisin löydös on kreikankielinen Rylandin papyrus, joka on katkelma Johanneksen evankeliumista.
Kysymys Jeesuksen historiallisuudesta pyrkii vastaamaan siihen, onko Jeesus elänyt historiallisena henkilönä. Tällöin tutkimuksen kohteena ovat erityisesti Jeesusta käsittelevät historialliset lähteet ja niiden todistusarvo. Keskeinen kysymys on, kuinka varmasti ja millä perusteilla voidaan päätellä, onko nykyisin Jeesus Nasaretilaisena tunnettu henkilö todella ollut olemassa.Kiilunen, Jarmo, 1997, s. 29–30. Asia on eri kuin kysymys "historiallisesta Jeesuksesta", missä Jeesuksen historiallisuutta pidetään varmana lähtökohtana ja pohditaan vain, mitä hänestä voidaan tietää. Mahdollinen kielteinen vastaus Jeesuksen historiallisuuteen tarkoittaa mielipidettä, että varmat todisteet Jeesuksen historiallisuudesta puuttuvat.
Kaksi suurta maailmanuskontoa, kristinusko ja islam, pitävät Jeesusta historiallisena henkilönä pyhien kirjoitustensa nojalla. Länsimainen historiantutkimus ja teologinen tutkimus (kuten Jeesus-seminaari) pitävät samoin Jeesusta historiallisena henkilönä, ja poikkeavia näkemyksiä on vain vähän.
Todella eläneen historiallisen henkilön katsotaan parhaiten selittävän evankeliumitradition synnyn.Uro & Lehtipuu 1997, s. 51, 155, 250. Yksi tunnetuimmista alan tutkijoista, amerikkalainen E.P. Sanders, ei silti katso löytäneensä Jeesuksen elämäkerrasta yhtään täysin varmaa tosiseikkaa. Hän kuitenkin luettelee yksitoista asiaa, jotka hänen mielestään ovat ”melkein epäilysten ulkopuolella”.Sanders, 1993, s. 10. "they are almost beyond dispute" Uskontojen ja tutkijoiden näkemykset siitä, millainen "historiallinen Jeesus" todellisuudessa oli, vaihtelevat merkittävästi.
Heikki Räisäsen mukaan historiallisuuden kiistäjän velvollisuus on esittää vaihtoehtoinen teoria siitä, miten evankeliumitraditio olisi syntynyt ilman mitään kiinnekohtaa konkreettisen henkilön elämään.Räisänen, Heikki, 1997, s. 19–20 Historiallisen Jeesuksen olemassaolon ovat kiistäneet länsimaissa vain yksittäiset tutkijat. Nämä ovat ottaneet Räisäsen esittämän haasteen vastaan ja esittäneet mahdollisia skenaarioita evankeliumitradition synnylle.Carrier, 2014; Doherty, 2005; Price, 2011 Historiallisten lähteiden nojalla pidetään kiistattomana, että Jeesuksen aikalaiset Herodes, Johannes Kastaja ja Pontius Pilatus olivat historiallisia henkilöitä. Jeesuksen osalta epävarmuutta on ruokkinut se, että aikalaislähteet eivät mainitse Jeesusta eivätkä hänen oletettua kotikaupunkiaan Nasaretia.Pickard, 2013 Lisäksi huomiota on herättänyt varhaisimman lähteen eli apostoli Paavalin kirjeiden epähistoriallinen ja abstrakti tapa puhua Jeesuksesta.
Tekstilähteet
Jeesuksesta ei tunneta hänen elinaikanaan kirjoitettuja tekstejä. Laajimmin hänen elämästään kertovat kirjoitukset ovat Uuden testamentin evankeliumit ja kirjeet. Vanhimmat niistä on arvioitu kirjoitetun joitakin kymmeniä vuosia hänen kuolemansa tai maanpäällisen elämänsä oletetun ajankohdan jälkeen. Ei-kristillistä Jeesusta koskevaa aineistoa on vain vähän. Tähän aineistoon kuuluu pääosin roomalaisia tai juutalaisia viittauksia Jeesukseen tai varhaiskristittyihin. Joihinkin tekstilähteisiin liittyviä ongelmia on niiden mahdollisesti myöhemmin tapahtunut muokkaaminen, sillä kirjojen tuhoutuessa tekstejä jouduttiin toistuvasti kopioimaan.
Kristilliset kirjoitukset
Jeesus on useiden Uuden testamentin kirjojen ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten päähenkilö. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä sijoittuvat neljään kanoniseen evankeliumiin, jotka on nykyisen arvion mukaan kirjoitettu vuosien 60–100 välillä. Jotkut katsovat, että myös Uuden testamentin kirjeet, erityisesti apostoli Paavalin ensimmäisen vuosisadan puolivälin jälkeen kirjoittamat kirjeet, tarjoavat tietoja historiallisesta Jeesuksesta. Vanhimmat tunnetut Uuden testamentin kirjojen papyrus-kopiot ovat peräisin 100-luvun alkupuoliskolta.
Jeesus on keskeinen henkilö myös Uuden testamentin apokryfikirjoissa.
Evankeliumit
Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat keskeisimpiä Jeesusta käsitteleviä tekstejä, ja avainasemassa Jeesuksen historiallisuuden tutkimuksen kannalta. Evankeliumit tunnetaan kokonaisena 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta on säilynyt vain niiden erimittaisia papyruskatkelmia.Uro & Lehtipuu 1997, s. 41–45 Evankeliumitutkimuksessa ja niiden luotettavuuden arvioinnissa keskeisiä ongelmia ovat evankeliumien ajoitukset, kirjoittajien yhteydet Jeesukseen, tekstien erilaiset kerrostumat sekä niiden keskinäiset riippuvuudet. Jälkimmäiseen liittyy niin kutsuttu synoptinen ongelma.Uro & Lehtipuu 1997, s. 45–49
Evankeliumeja ei ole kirjoitettu ensisijaisesti historiallisiksi teoksiksi, vaan niiden tavoitteena on ollut saada lukijat uskomaan Jeesuksen olleen Kristus, Jumalan poika. Kaikki evankeliumeissa kuvattu traditio on jo tulkittu tästä uskosta käsin. Valtavirran tutkimuksen näkemys kuitenkin on, että traditio itsessään on saanut alkunsa konkreettisesta historiallisesta henkilöstä.Uro & Lehtipuu 1997, s. 49–51
Apostoli Paavalin kirjeet
Historiallisista lähteistä lähimmäs Jeesuksen oletettua elinaikaa pääsevät Uuteen Testamenttiin otetut Paavalin kirjeet. Varhaisin niistä, ensimmäinen kirje tessalonikalaisille, on ajoitettu 50-luvulle eli vain pari vuosikymmentä Jeesuksen oletettua kuolemaa myöhemmäksi. Paavalin kirjeet eivät juuri kerro Jeesuksesta henkilönä, vaan sisältävät häntä koskevia teologisia näkemyksiä. Jeesuksen Paavali kertookin kohdanneensa vain ilmestyksenä.Myllykoski, 1997, s. 88 Kirjeissä Paavali kuitenkin mainitsee myös joitakin Jeesusta koskevia henkilötietoja: hän puhuu tästä "naisesta syntyneenä" ja Daavidin siemenestä luotuna, jonka tulkittu viittaavaan sukulinjaan sekä mainitsee "Herran veljen" Jaakobin. Paavalin kirjeissä on lisäksi viittauksia sekä Jeesuksen lausumiin, joita ei löydy kanonisista evankeliumeista, että Jeesusta koskevaan perimätietoon.Uro & Lehtipuu 1997, s. 39–40.
Kanadalainen Earl Doherty katsoo, että Paavali uskoi Jeesukseen vain hengellisenä hahmona eikä pitänyt häntä historiallisena henkilönä.Vapaa-ajattelijain liitto: Jeesuksen arvoitus - Oliko olemassa ihmistä Jeesus Nasaretilainen?, viitattu 28.12.2013
Kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset
Kaanonin ulkopuoliset niin kutsutut apokryfiset kirjat ovat enimmäkseen myöhäisiä, peräisin 100–200-luvuilta tai vieläkin myöhemmältä ajalta, eikä niitä voida pitää historiallisesti luotettavina kuvauksina Jeesuksesta. Joissakin kirjoituksissa on merkkejä kanonisista evankeliumeista riippumattomasta perimätiedosta, mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että ne olisivat historiallisesti luotettavampia.Uro & Lehtipuu 1997, s. 34–39.
Uuden testamentin ulkopuolisista evankeliumeista eniten keskustelua on herättänyt Tuomaan evankeliumi. Monet sen lausumat vaikuttavat muodoltaan varhaisilta, myöhempää toimitustyötä edeltäviltä. Eräs merkittävä ryhmä Uuden testamentin apokryfejä ovat niin kutsutut lapsuusevankeliumit. Ne ovat vaikuttaneet muun muassa itäisen kirkon kirkkotaiteeseen, kun taas lännessä niitä ei ole hyväksytty samassa määrin kuvauksiksi Jeesuksesta.
Ei-kristilliset kirjoitukset
Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ole arkistoaineistoa siltä ajalta, jolloin hänen sanotaan eläneen. Viittausten vähäistä määrää selittää osaltaan se, että ennen kuolemaansa Jeesus oli monien tutkijoiden mukaan tuntemattomampi kuin Johannes Kastaja. Matti Kankaanniemen mukaan Tiberiuksen hallinnon aikaa koskevia historiallisia mainintoja on varsin vähän. Jeesuksesta ei ole myöskään arkeologista aineistoa.
Suurin osa niistä kirjoittajista, joiden kirjoituksia on säilynyt, ei kuitenkaan kiinnittänyt juurikaan huomiota Lähi-idän tapahtumiin saati sitten nimenomaisesti Juudeaan muutenkaan. Näin heillä ei olisi välttämättä ollut juurikaan syytä mainita paikallista saarnaajaa, joka toimi julkisesti noin kolmen vuoden ajan. Jeesus ei esiinny esimerkiksi Filon Aleksandrialaisen, Seneca vanhemman eikä Plutarkhoksen kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi.
Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata Jeesukseen tai Kristukseen. Nämä ovat roomalaiset Tacitus, Plinius nuorempi ja SuetoniusUro & Lehtipuu 1997, s. 30–31. sekä juutalainen JosephusUro & Lehtipuu 1997, s. 32–34. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin yleensä kuin Jeesukseen. Tacitus (Annaalit) mainitsee "Christuksen" ja antaa yhteenvedon Jeesukseen liittyvistä yleisistä mielipiteistä, mutta ei osoita, että hänellä olisi ollut käytettävissään riippumattomia lähteitä. Plinius nuorempi mainitsee Kristuksen kultillisen palvonnan kohteena. Suetonius tekee epäselvän viittauksen henkilöön nimeltä "Chrestus".
Merkittävin ei-kristillinen todistus tulee Josephukselta. Jeesuksen lisäksi hänen kirjoituksensa mainitsevat myös Johannes Kastajan ja Jaakob Vanhurskaan, tosin jotkut ovat kyseenalaistaneet sen, onko Jaakobin yhteydessä oleva viittaus "Kristuksen veljeen" alkuperäinen vai myöhempi lisäys. Ainut selonteko, joka mainitsee Jeesuksen kiistämättömästi, on Josephuksen nimellä Testimonium Flavianum tunnettu kohta. Sen aitoudesta on kuitenkin myös käyty paljon väittelyitä, koska vaikuttaa oudolta, että Josephus olisi elinikäisenä juutalaisena kutsunut Jeesusta messiaaksi. Monet tutkijat katsovat, että Josephuksen todistuksen runkoteksti olisi aito, mutta kristityt olisivat myöhemmin tehneet siihen lisäyksiä.
Josephus
Tärkein juutalainen lähde on Flavius Josephus (37–100 jaa.), ensimmäisen vuosisadan merkittävin juutalainen historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on 21-osainen juutalaisten historiaa käsittelevä Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae), jonka hän sai valmiiksi vuosien 93 ja 94 välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.
Merkittävin maininta on katkelma, jota kutsutaan nimellä Testimonium Flavianum:
Testimonium Flavianum on tunnetusti ristiriitainen ja kyseenalainen. Muiden muassa John Dominic Crossan ja K. H. Rengstorff ovat huomauttaneet, että nämä kohdat vaikuttavat sisäisen todistusaineiston perusteella olevan epäyhteensopivia muiden Josephuksen kirjoitusten ja Josephuksesta tunnettujen asioiden kanssa, mikä on johtanut heidät ajattelemaan, että nämä kohdat on lisätty myöhemmin joko kokonaisuudessaan tai osaksi.
Onkin erittäin todennäköistä, että varhaiset kristityt kopioijat ovat muokanneet Josephuksen alkuperäistä tekstiä, koska sen sisältö on liian kristillistä ollakseen juutalaisen kirjoittama: tekstissä annetaan ymmärtää, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen, että hän oli Kristus ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kirkkoisä Origeneen mukaan Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan Messias eli Kristus.Origenes: Contra Celsum 1.47. Lisäksi teksti katkaisee kertomuskulun asiayhteydessään, ja vaikuttaa näin siihen nähden irralliselta.
Toisaalta puoltaviakin argumentteja on olemassa: katkelma löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista, ja toisaalta mitään muuta kohtaa Josephuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu. Katkelma on kuitenkin joissakin käsikirjoituksissa, esimerkiksi eräässä 900-luvulta peräisin olevassa vaihtoehtoista käsikirjoitustraditiota edustavassa käsikirjoituksessa, erilainen. Jotkut tutkijat katsovat kuitenkin myös tämän version olevan virheellinen, sillä sen kirjoittaja Agapios Hierapolislainen vaikuttaa lainanneen kohtaa ulkomuistista.
Monet tutkijat ovat olettaneet, että teksti olisi ytimeltään aito, mutta että siihen olisi tehty myöhemmin kristillisiä lisäyksiä. Toisaalta tekstin aitouskaan ei tarkoita sitä, että kohta olisi Uudesta testamentista riippumaton.