Turun Palloseura (lyhenne TPS) on turkulainen jalkapalloseura, jonka miesten edustusjoukkue pelaa kaudella 2026 Suomen korkeimmalla sarjatasolla Veikkausliigassa.

Turun suomenkieliset jalkapalloilijat perustivat TPS:n vuonna 1922 vastavoimaksi ruotsinkieliselle Åbo IFK:lle. TPS:n suurimmat menestysjaksot ajoittuvat sotavuosiin ja 1960- ja 70-lukujen taitteeseen, jolloin seura voitti lukuisia mestaruuksia. TPS ajautui 2010-luvulla talousvaikeuksiin ja putosi Veikkausliigasta kauden 2014 päätteeksi. Sen jälkeen joukkue on pelannut enimmäkseen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kaudelle 2026 se nousi viiden kauden tauon jälkeen takaisin Veikkausliigaan.

TPS:n miesten edustusjoukkue on voittanut Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa, Suomen Cupin kolme kertaa ja Liigacupin yhden kerran. SM-mitaleja sillä on yhteensä 30. TPS on pelannut 76 kautta Suomen korkeimmalla sarjatasolla, eikä se ole koskaan esiintynyt toiseksi korkeinta sarjatasoa alempana. Naisten edustusjoukkue pelaa Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Kansallisessa Ykkösessä. Se on saavuttanut 11 SM-mitalia, mukaan lukien Suomen mestaruuden kaudella 1978. Seuran juniorijoukkueet ovat voittaneet lukuisia mestaruuksia.

TPS:n tunnusväriksi hyväksyttiin vuonna 1923 mustavalkoinen, ja samana vuonna se pelasi ensi kertaa sille tyypillisissä mustavalkopystyraidallisissa pelipaidoissa. TPS:n kotikenttä oli aluksi Urheilupuiston stadion, mutta nykyisin miesten edustusjoukkue pelaa kotiottelunsa Kupittaan jalkapallostadionilla ja naisten edustus Urheilupuiston yläkentällä. Seuran taustaorganisaatioina toimivat FC TPS Turku Oy, junioritoiminnasta vastaava TPS Juniorijalkapallo ry sekä naisten edustustoiminnasta vastaava Yhdenvertainen Oy.

Historia Perustaminen

pienoiskuva|pysty|Uuno Mäki, TPS:n ensimmäinen puheenjohtaja. Kielikysymys jakoi 1910- ja 1920-luvuilla turkulaisen jalkapalloilun jyrkästi kahtia, ja kaupungin ykkösjoukkueeksi noussut ruotsinkielinen Åbo IFK aiheutti kateutta suomenkielisissä jalkapallopiireissä. ÅIFK saavutti Turun ensimmäiset jalkapallon Suomen mestaruudet vuosina 1910 ja 1920, kun taas suomenkielisiltä puuttui riittävän vahva ja yhtenäinen joukkue.Jokisipilä ym. 2022, s. 300. Turun Urheiluliitto ja Turun Riento olivat urheilun yleisseuroja, joiden jalkapallojaostot ajautuivat nopeasti riitoihin seurojensa kanssa. Heräsi ajatus uudesta jalkapallon erikoisseurasta, ja Urheiluliiton ja Riennon jalkapalloilijat käynnistivät 4. lokakuuta 1922 perustamisprosessin. Kokouksessa päätettiin yksimielisesti suomenkielisen palloiluseuran perustamisesta Turkuun.

Urheiluliiton ja Riennon yhdistetty joukkue pelasi 15. lokakuuta 1922 ensimmäisen ottelunsa, jossa se voitti ÅIFK:n 2–1. Uuden seuran nimeksi valittiin 24. lokakuuta järjestetyssä kokouksessa Turun Palloseura, joka voitti nimiehdotuksen viimeisellä äänestyskierroksella Turun Pallomiehet. Tuolloin hyväksyttiin myös seuran säännöt, ja päivää pidetään myös TPS:n virallisena perustamisajankohtana. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi nimettiin Uuno Mäki, joka omasi paikallaolijoista eniten kokemusta ja tietämystä jalkapallosta.Jokisipilä ym. 2022, s. 26.

Jalkapallon ohella TPS:n ohjelmassa oli alun perin mukana myös jääpallo, joka sekin kuului Suomen Palloliiton alaisuuteen, ja seuran pelaajat pelasivat yleisesti molempia lajeja.Mäki & Toivola 1997, s. 304. Myöhemmin TPS:n lajikirjo laajeni.Mäki & Toivola 1997, s. 7.

Alkuvuodet

TPS nousi pian jalkapallossa kaupungin ykkösjoukkueeksi. Vuosina 1907–1929 Suomen mestaruus ratkaistiin cup-muotoisella kilpailulla. Ensimmäisenä varsinaisena toimintakautenaan 1923 TPS voitti ensin Turussa aiempien vuosien menestyjät Viipurin Reippaan ja HIFK:n ja sitten Kokkolassa GBK:n. Välierässä joukkue kukisti TaPan 3–1. TPS sijoittui lopulta hopealle hävittyään Helsingissä pelatun loppuottelun HJK:lle 1–3. Kaudella 1924 TPS putosi paikallisvastustaja ÅIFK:lle. TPS teki myös ensimmäiset pelimatkansa ulkomaille, kun se pelasi Virossa kaksi ottelua. TPS saavutti hopeaa myös kausilla 1925 ja 1926. Joukkue oli noussut helsinkiläisseurojen merkittävimmäksi haastajaksi, mutta se hävisi loppuottelun ensin HJK:lle ja sitten HPS:lle. Vieno Nikander ja Untamo Kulmala valittiin vuonna 1925 ensimmäisinä TPS-pelaajina Suomen maajoukkueeseen.Jokisipilä ym. 2022, s. 301–304.

pienois|TPS:n ensimmäisen Suomen mestaruuden vuonna 1928 voittanut joukkue. TPS voitti kaudella 1928 ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Joukkue päihitti ensin turkulaiset ÅIFK:n ja J.I.F. Mackabén ja pääsi välierään, jossa se onnistui lopussa kääntämään HPS:n johtoaseman 4–3-voitoksi. TPS:n johtokunnan vaikutuksesta loppuottelu pelattiin totutun Helsingin sijaan Turussa, missä TPS:n vastustajaksi asettui HIFK. Tasapeli 1–1 tiesi Helsingissä pelattavaa uusintaottelua, jonka TPS onnistui voittamaan 3–2. Mestaruuden jälkeisellä kaudella 1929 TPS hävisi välierässä.Jokisipilä ym. 2022, s. 304–305.

Palloliitto muutti kaudelle 1930 SM-kilpailun järjestelmän Euroopassa tyypilliseen sarjamuotoon, jolloin syntyi Mestaruussarja. TPS ja HIFK ylsivät samaan pistemäärään, joten niiden välillä pelattiin uusintaottelu mestaruudesta. HIFK voitti 4–1, ja TPS sijoittui jo neljännen kerran hopealle. Turkuun saatiin samana vuonna ensimmäinen nurmikenttä, kun Urheilupuiston yläkenttä avattiin elokuussa. Nurmipäällyste paransi harjoittelu- ja peliolosuhteita.

Hetkellinen putoaminen ja sotavuosien mestaruudet

Mestaruussarjan kausilla 1932 ja 1933 TPS ylsi vielä neljänneksi, mutta toiminta oli alkanut taantua. Kausi 1934 oli TPS:n siihen asti heikoin ja joukkue putosi sarjasta. B-sarjan kaudella 1935 TPS voitti ensin karsintaotteluissa kahdesti Turun Urheiluliiton ja Turun Riennon, mitä seurasi Etelä- ja Itä-Suomen parhaiden joukkueiden yhteinen sarja. Siinä TPS voitti kaikki ottelunsa ja nousi takaisin Mestaruussarjaan.Jokisipilä ym. 2022, s. 305–306. Mestaruussarjan kausi 1938 oli hyvin tasainen, ja syksyllä käytiin kovaa kamppailua mitalisijoista. Lopulta HJK voitti mestaruuden neljän pisteen erolla, ja TPS palasi mitalikantaan maalieron turvin saavutetulla hopeallaan.Jokisipilä ym. 2022, s. 307.

TPS saavutti toisen Suomen mestaruutensa kaudella 1939, jolloin sillä oli myös ensimmäinen varsinainen valmentaja, Juuso Lampila. TPS johti sarjaa kevätkierroksen jälkeen ja aloitti myös syyskierroksen voitokkaasti. Joukkueen kauden viimeiseksi peliksi jäi kuitenkin 8. lokakuuta Vaasassa pelattu VPS-ottelu. Osa pelaajista oli jo siinä vaiheessa kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Sarja keskeytettiin, ja 30. marraskuuta syttyi talvisota, joka jatkui seuraavan vuoden maaliskuuhun asti. Palloliitto järjesti 28. huhtikuuta edustajainkokouksen, jossa se julisti TPS:n kauden 1939 mestariksi. Keskeyttämishetkellä TPS oli johtanut sarjaa kahdella pisteellä tilanteessa, jossa TPS:lla oli pelaamatta kaksi ja toisena olleella HJK:lla yksi ottelu.Jokisipilä ym. 2022, s. 308.

Kabinettimestaruus toistui kaudella 1940–41, joka pelattiin sodan aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi syksy–kevät-muotoisena. Ennen sarjakauden alkua pelattiin kesällä ylimääräinen cup-kilpailu, jonka loppuottelussa TPS hävisi Susille 0–2. Mestaruussarja käynnistyi lopulta elokuussa, ja talvitauolle siirryttäessä TPS oli toisena. Keväällä 1941 joukkue esiintyi voitokkaasti, kunnes sarja jouduttiin 18. kesäkuuta jälleen keskeyttämään ylimääräisten kertausharjoitusten vuoksi. Keskeyttämishetkellä TPS oli johdossa kahden pisteen erolla ennen VPS:aa, kun pelaamatta oli yksi kierros. Jatkosota käynnistyi 25. kesäkuuta, ja lopulta joulukuussa Palloliiton edustajainkokous julisti TPS:n Suomen mestariksi.Jokisipilä ym. 2022, s. 310–311.

Jatkosodan vaikutuksesta kausi 1942 pelattiin cup-muotoisena, ja vuoden 1943 mestaria ei ratkaistu lainkaan. TPS kuitenkin kohtasi molemmilla kausilla joukkueita yksittäisissä harjoitusotteluissa. Edelleen syksy–kevät-muotoisena pelattu Mestaruussarja saatiin uudelleen käyntiin vuoden 1943 elokuussa. Joukkue oli talvitauolla neljäntenä mutta nousi keväällä 1944 jaetulle kärkisijalle. Kausi keskeytyi taas yksi kierros ennen päätöstä kesäkuussa, kun Neuvostoliitto aloitti Suomea vastaan suurhyökkäyksen.Jokisipilä ym. 2022, s. 311–312.

Kesken jääneen Mestaruussarjan kauden 1943–44 mestari saatiin selville vasta 1945. Tasapisteisiin päätyneiden TPS:n ja VIFK:n välillä pelattiin Helsingissä uusintaottelu, jonka VIFK voitti 5–1. TPS saavutti sen sijaan loppusyksystä 1945 SPL:n mestaruuden, jolla ei kuitenkaan ole virallisen Suomen mestaruuden arvoa, jonka saavutti cup-kilpailussa VPS.

Sotien jälkeen

Mestaruussarjan kaudella 1946–1947 mestaruuden ratkaisivat Palloliiton ja Työväen Urheiluliiton parhaat joukkueet. TPS sijoittui sarjassa neljänneksi eikä päässyt jatkopeleihin. Kaudelle 1948 toteutettiin iso uudistus, jossa Palloliiton ja TUL:n joukkueet pelasivat samassa sarjassa. TPS:n valmentajaksi tuli unkarilainen Imre Markos. Mestaruudesta taistelivat koko kauden ajan TPS:n lisäksi VPS ja HPS. TPS ja VPS ylsivät tasapisteisiin ja pelasivat uusintaottelun Helsingin olympiastadionilla. VPS voitti lopussa syntyneillä maaleilla 3–0 ja jätti TPS:n hopealle. Kausi 1949 alkoi tappiolla ja loukkaantumisilla. Tiukkaa kuria pitäneen valmentaja Markosin opeilla peli alkoi kuitenkin sujua, ja puolivälissä joukkue johti sarjaa yhdessä VPS:n kanssa. TPS pelasi syyskaudella vahvasti ja varmisti neljännen Suomen mestaruutensa päätöskierroksella HPS:aa vastaan Helsingissä.Jokisipilä ym. 2022, s. 314–315.

pienois|vasen|Matti Sundelin (vas.) rikkoi maaliennätyksiä 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa.

TPS:n historian toinen putoaminen pääsarjasta tapahtui kauden 1952 päätteeksi, joten vuosina 1953–1956 joukkue haki vauhtia Suomensarjasta ja nuorensi ikääntynyttä joukkuettaan.Jokisipilä ym. 2022, s. 315–316. Nouseviin pelaajiin kuului Matti Sundelin, joka teki 54 maalia neljän kauden aikana. TPS nousi kaudella 1956 takaisin Mestaruussarjaan. Leo Aaltosen valmentama nuori joukkue voitti Suomensarjan ja varmisti nousun jo neljä kierrosta ennen sen päätöstä.

TPS ylsi kaudella 1957 kärjen tuntumaan, ja Matti Sundelin voitti maalintekijätilaston. Seuraavalla kaudella 1958 TPS sijoittui neljänneksi, ja Kalevi Lehtovirta jakoi maalipörssin voiton HPS:n Kai Pahlmanin kanssa. Kausi 1959 alkoi TPS:lta hyvin, mikä kasvatti Kupittaan kentän yleisömääriä 80 prosentilla edelliskaudesta. TPS sijoittui lopulta kuudenneksi. Maalintekijätilaston voitti vuorostaan Sundelin 21 maalillaan.Jokisipilä ym. 2022, s. 318–319.

Valmentaja Leo Aaltosen korvasi kaudelle 1960 ruotsalainen Knut Gustafsson. TPS sijoittui lopulta Hakan jälkeen hopealle. Matti Sundelin voitti jälleen maalipörssin, nyt 30 osumalla, mikä on yhden kauden maaliennätys Suomessa.Jokisipilä ym. 2022, s. 319–320. Kaudella 1961 TPS keräsi ensimmäisenä suomalaisseurana otteluihinsa kauden aikana yli 50 000 katsojaa. Kausi oli Gustafssonin viimeinen TPS:n valmentajana, ja ailahtelevien otteiden jälkeen joukkueen sijoitus oli neljäs. Kaudella 1962 alkoi alamäki. Leo Aaltonen palasi syksyllä valmentajaksi ja joukkue ryhdistäytyi hetkeksi, mutta kauden 1963 päätteeksi TPS putosi Mestaruussarjasta.Jokisipilä ym. 2022, s. 320–321.

thumb|Mestaruussarjaan noussut TPS:n vuoden 1965 joukkue kuvattuna Kupittaalla. Putoamisen jälkeen TPS:ssa alettiin järjestelmällisesti rakentaa uutta nousua. Tärkeä osa nousuprojektia olivat seuran omat Suomen mestaruuksia voittaneet junioripelaajat, joita alkoi nousta edustusjoukkueeseen. Rainer Forssin valmentamana TPS voitti kauden 1965 kymmenen viimeistä otteluaan ja nousi RU-38:n rinnalle sarjan kärkeen. TPS nousi Mestaruussarjaan voitettuaan joukkueiden välisen uusintaottelun Porissa. Kauden päätteeksi TPS kohtasi ÅIFK:n historian ainoassa turkulaisjoukkueiden välisessä Suomen Cupin loppuottelussa, jonka ÅIFK voitti 1–0.Jokisipilä ym. 2022, s. 322–324.

Viimeisimmät mestaruudet