pienoiskuva|Käärmekotkan muna. Käärmekotka (Circaetus gallicus) on keskikokoinen päiväpetolintu, joka on Suomessa satunnainen.
Koko ja ulkonäkö Käärmekotkan paras tuntomerkki on lähes täysin valkoinen vatsapuoli. Selkäpuoli on harmaanruskea. Vanhan linnun pää ja rinnan yläosa ovat ruskeat muodostaen tyypillisen huppumaisen kuvioinnin, siipien alapinnalla harvaa mustaa juovitusta valkealla pohjalla. Nuoremmilla linnuilla alapuoli lähes kokonaan valkoinen. Silmä keltainen, varpaat lyhyet. Pituus 63–68 cm, siipien kärkiväli 185–195 cm, paino 1,7–1,9 kg.
Levinneisyys Käärmekotkia on Välimeren ympäristössä, Itä-Euroopassa, Lähi-idässä ja osissa Aasiaa (Kazakstanissa, Pakistanissa, Intiassa ja joillakin Indonesian saarilla). Pohjoiset linnut muuttavat talveksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Suomessa laji on lähes jokavuotinen harhailija.
Euroopassa arvioidaan pesivän 18 000–21 000 paria. Maailman kannaksi arvioidaan 100 000–200 000 lintua. Kanta on vakaa ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Elinympäristö Käärmekotka viihtyy lämpimillä ja kuivilla avomailla, joilla elää runsaasti käärmeitä ja muita syötäväksi kelpaavia matelijoita. Levinneisyysalueensa pohjoisosissa kotka viihtyy alangoilla, joilla ruohikot, nummet ja metsät vuorottelevat. Lintu suosii kumpuilevaa maastoa, jolla syntyy nousevia lämpövirtauksia. Käärmekotka ei pärjää tehokkaasti viljellyllä seudulla, koska niiltä sen saaliseläimet ovat hävinneet.
Ravinto Käärmekotka syö lähinnä käärmeitä mutta myös muita matelijoita.
Lähteet
Aiheesta muualla Riihimäki, Jouni, Haikarainen, Timo, Peltonen, Eero & Peltonen, Jukka 1980: Käärmekotka Circaëtus gallicus*, Suomelle uusi lintulaji. - Lintumies 1.1980 s. 37-38. LYL.
Luokka:Käärmekotkat