Pakkoruotsi on ruotsin kielestä Suomen suomenkielisten koulujen pakollisena oppiaineena käytetty hieman negatiivinen arkikielinen nimitys, jota käytetään varsinkin silloin, kun ruotsin kielen pakollista opiskelua toisena kotimaisena kielenä vastustetaan. ja sen verkkoversio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0: pakkoruotsi sekä Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus, 1998 "pakkoruotsi: ruotsin kielestä pakollisena kouluaineena" Nimitys on esiintynyt Aitosuomalainen-lehdessä jo vuonna 1931Aitosuomalainen. 17.4.1931 nro 15. 1–2., mutta tunnetuksi sanan teki Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajana vuosina 1988–1996 toiminut Erkki PihkalaNiinistö 2006, 86. Vastaavasti ”virkamiesten pakkoruotsilla” tarkoitetaan valtion ja kuntien virkamiehille pääsääntöisesti asetettua vaatimusta ruotsin kielen todennetusta osaamisesta.Säädöksistä ks. laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003) ja asetus suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta (442/1987). Lakiteksteissä muuna kuin äidinkielenä opiskellusta suomen ja ruotsin kielestä käytetään nimitystä toinen kotimainen kieli.
pienoiskuva|270px|Pakkoruotsia vastustava, seinään maalattu mielipiteenilmaus Vantaan Korsossa kevättalvella 2016. Taustalla monitoimikeskus Lumo. Suomen väestörekisteritietojenVrk Taskutieto/Fickfakta 2012-2013, sivu 11. Väestö äidinkielen mukaan, Befolkningen enligt modersmål. mukaan Suomessa puhuu ruotsin kieltä (suomenruotsi) äidinkielenään 5,3 % väestöstä (290 977) ja suomen kieltä 89,8 % (4 866 848). Suomen ruotsinkielisistä 8,73 % (25 395) on ahvenanmaalaisia. Manner-Suomen väestöstä 4,92 % on ruotsinkielisiäTilastokeskus Tilastot.
Osa opettajista on arvostellut pakkoruotsin käsitteen käyttöä epäjohdonmukaiseksi, koska muistakaan kouluaineista ei käytetä pakko-etuliitettä. Lisäksi heidän mielestään termin käyttäminen tiedotusvälineissä lisää kielteisiä asenteita kielen opetteluun.PDF
Vastineeksi pakkoruotsikäsitteelle käytetään ruotsia äidinkielenään puhuvien pakollisesta suomen kielen opiskelusta pakkosuomi-käsitettä ().Helsingin Sanomat 25.2.2005 Kotimaa. Pakkosuomi alkaa Kokkolassa vasta neljänneltä, Englanti ja saksa korvaavat pitkän suomen Kokkolassa Helsingin Sanomat, 8.4.2005. Sekä Helsingin Sanomat, Tämän kevään abeilla on vapaus valita 14.2.2005 Kotimaa : "Pakkoruotsi pysytetään näin suomenkielisten erityisrasitteena... Yhdenvertaisuuden vuoksi pakkosuomi tulisi siis poistaa suomenruotsalaisilta tai vaatia se ruotsalaisilta maahanmuuttajilta." Sitä käytetään siis lähinnä pakkoruotsikeskusteluissa ruotsia tai muita kieliä äidinkielenään puhuvien oppiaineesta. Pakkosuomea säätelevät samat lait kuin pakkoruotsia, mutta kieliryhmien kokoero Suomessa johtaa siihen, ettei se kaikilta osin ehkä ole vastaava asia. Muun muassa soveltavan kielitieteen tutkijan, Jyväskylän yliopiston professorin Kari Sajavaaran mielestä toisen kotimaisen kielen suomen merkitys Suomen ruotsinkielisille on kokonaan toisenlainen kuin toisen kotimaisen kielen ruotsin merkitys suomenkielisille. Käytännössä Suomen ruotsinkielisissä kouluissa toisen kotimaisen opetus on paljon laajempaa kuin suomenkielisissä. Ruotsinkieliset peruskoululaiset aloittavat suomen kielen opiskelun yleensä jo toisella tai kolmannella luokalla.
Ruotsin ja suomen kielet oppiaineina
Alun perin kansakouluissa ei opetettu äidinkielen lisäksi muita kieliä. Vuonna 1964 voimaan tulleella kansakoululailla toinen kotimainen kieli ja yksi vieras kieli saattoivat kuulua kansakoulun pysyviin oppiaineisiin. Oppikoulu puolestaan oli alun perin tarkoitettu virkamiesten ja papiston kouluttamiseen, ja siihen kuului varsin runsaasti kieltenopetusta. Vakiintunut käytäntö oli, että ensimmäisenä vieraana kielenä opetettiin toista kotimaista kieltä ja toinen oli tavallisimmin 1950-luvulle asti saksa ja sittemmin englanti. Toinen kotimainen ja yksi pitkä vieras kieli kuuluivat pakollisina myös ylioppilastutkintoon.
Peruskoulu-uudistuksen suunnitelmiin sekä hallituksen esityksessä että sivistysvaliokunnan mietinnössä 1960-luvun lopulla ei kumpaankaan kuulunut pakkoruotsi, ja kielten opetus kaikille samansisältöisenä nousi kiistanalaiseksi eduskunnan käsittelyssä. Opetusneuvos Asseri Joutsimäen mukaan pakkoruotsin kannattajien motiivi pakkoruotsin suhteen peruskoulu-uudistusta tehtäessä oli suomenkielisten ajan tuhlaaminen ja ruotsinkielisten tahojen valtapolitiikka Itä-Savo. 19.6.2017 nro 164. 29Opettaja -lehti 10/2004. 19–20. Laki koulujärjestelmän perusteista hyväksyttiin eduskunnassa 1968 lopulta sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä vapaaehtoista kieltä. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitea esitti vuonna 1970 ruotsin kieltä vapaavalintaiseksi oppiaineeksi, jotta tunteja jäisi muillekin kielille, mutta tästä huolimatta poliittiset päättäjät "runnoivat pakkoruotsin osaksi peruskoulua" komiteaan kuuluneen opetusneuvos Jaakko Linnankiven mukaan. Helsingin Sanomat 21.4.1998. A 13Anon. 1970. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö. 1, Opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: [Opetusministeriö].. Peruskoulu-uudistus toteutettiin alueittain vuosina 1972–1977. Vuonna 2003 eduskunta päätti Vanhasen I hallituksen esityksestä vakinaistaa vuosia jatkuneen ylioppilaskirjoitusten rakennekokeilun, ja päätöksen myötä toinen kotimainen kieli muuttui ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoiseksi.
Mainittu käytäntö kielten opetuksen historiasta itsenäisen Suomen ajalta kertoo sen, että vaikka Suomi on ollut perustuslaillisessa mielessä kaksikielinen maa itsenäistymisestään lähtien, on toisen kotimaisen kielen opiskelu ja osaaminen ollut kaikille pakollista vasta yli 50 vuotta itsenäistymisestä myöhemmästä ajasta asti eikä koko itsenäisen Suomen historian ajan. Tästä huolimatta jotkut pakkoruotsin kannattajat arvelevat, että käytännössä Suomen kaksikielisyyden ylläpitämiseksi pakkoruotsi on välttämätön.https://www.hs.fi/politiikka/art-2000002666685.html
Voimassa olevalla lainsäädännöllä toista kotimaista kieltä voi opiskella joko A1-kielenä peruskoulun ensimmäiseltä luokalta, A2-kielenä peruskoulun neljänneltä luokalta tai viimeistään B1-kielenä kuudennelta luokalta alkaen. 85 % peruskoululaisista opiskelee ruotsia B1-kielenä. Professori Kari Sajavaara toteaa vain harvojen suomenkielisten oppivan kouluopetuksessa ruotsia luontevasti, koska käytännön kokemus kielestä jää pieneksi. Ruotsinkielisistä oppilaista 93,4 % opiskelee suomea A1- tai A2-kielenä. Ruotsinkielisissä kouluissa 90 % valitsee A1-kieleksi suomen ja A2-kielenä sitä opiskelee 3,4 %. 80 % ruotsinkielisistä oppilaista suorittaa ylioppilaskirjoituksissa suomen kielen pitkän oppimäärän kokeen. Suomen kielen opetus ruotsinkielisissä oppilaitoksissa on käytännössä huomattavasti laajempaa kuin ruotsin opetus suomenkielisissä oppilaitoksissa. Asiaan vaikuttaa keskeisesti se, että ruotsin kieltä puhuu äidinkielenään 5,3 % suomalaisista, kun taas suomen kieli on äidinkielenä 89,8 % suomalaisista, eli vaikka Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, on ruotsin kieli käytännössä äidinkielenä vain pienehkölle kansanosalle.
Suhtautuminen ruotsin kielen opiskeluvaatimukseen Asiantuntijat pienoiskuva|180px|Ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuutta kannattava kampanjalogo. Suomen kielikoulutuspolitiikkaa pitkään tutkineesta Jyväskylän yliopiston emeritusprofessorista Kari Sajavaarasta ei ole yllättävää, että ruotsin kielen oppimistulokset peruskoulun päättyessä eivät ole hyvät, kun 85 %:lle peruskoululaisista opiskelu jää kolmivuotiseksi B1-kieleksi. Hänen mielestään ruotsissa suurin pulma ei suoranaisesti ole opiskelun pakollisuus vaan sekä peruskoulun että lukion huonot oppimistulokset, joihin pakollisuus on vaikuttamassa. Hänen mukaansa ruotsin määrääminen pakolliseksi oli kielipoliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei ole otettu huomioon kasvatuksellisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia. Hän kokee opetuksen pakollisuuden perustelemisen kieliryhmien tasa-arvolla lähes kestämättömäksi, kun kieliryhmien edellytykset kielen opiskeluun ovat erilaiset. Muita pakollisuuden perusteluja voidaan hänestä kuvata akateemisesti ja yhteiskunnallisesti merkityksellisiksi, mutta oppilaiden voi olla vaikea ymmärtää niiden merkitystä. Tällaisia perusteluja ovat muun muassa "vetoaminen yhteiseen kulttuuriperintöön, Suomen historiallisen kehityksen ymmärtäminen, lähinaapuruus Ruotsin kanssa, ruotsin asema toisena kansalliskielenä, pohjoismaisen yhteistyön helpottaminen ja oman maan tuntemuksen kasvattaminen seuraamalla ruotsinkielisten keskistä vuorovaikutusta heidän omalla kielellään". Euroopan komission kielten opetusta käsittelevä Key data on Teaching Languages at School in Europe 2005 -raportti toteaa Suomen kielenopetuksen johtuvan poliittisista ja historiallisista syistä, ei itse kielen tarpeesta.Key data on Teaching Languages at School in Europe 2005 s. 34.
Sajavaara sanoo pakollisen ruotsin kielen vievän yhden kielen paikan oppilaiden ohjelmasta, ja koska englanti on käytännössä myös pakollinen oppiaine, vaatii muiden kielten aseman parantaminen erityisjärjestelyjä. Sajavaaran mielestä siinä tapauksessa, että työelämän tai koulutuksen tarpeet katsottaisiin nykyistä tärkeämmiksi, voisi venäjää pitää merkityksellisempänä. Suomen vientikaupasta käytiin vuoden 2021 aikana 13,3 % Saksan, 10,3 % Ruotsin, 6,8 % Yhdysvaltojen, 6,3 % Alankomaiden ja 5,4 % Venäjän kanssa. Tuontikaupassa vuonna 2021 Ruotsi oli kolmantena 11,6 %:n osuudella Saksan (14,9 %) ja Venäjän (11,9 %) jälkeen. s. 35
Tutkija Janne Väistö arvioi Suomen ulkopoliittisen tilanteen vaikuttaneen kieliasenteisiin: aina kun itäisen naapurimaan on koettu uhkaavan Suomea, on Suomi korostanut pohjoismaisia yhteyksiään ja ruotsin asemaa kansalliskielenä. Hänen mukaansa ensimmäinen ”kielirauha” syntyi 1930-luvun lopulla, kun Suomi sitoutui yhä vahvemmin muihin pohjoismaihin ja tavoitteli puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. Myös kylmän sodan aikana pohjoismaiset yhteydet korostuivat ja ruotsin kielen opiskeluun suhtauduttiin myötämielisesti, mutta kun Neuvostoliitto alkoi heikentyä vuoden 1987 paikkeilla, nationalismi voimistui ja Suomi halusi suuntautua suoraan Eurooppaan pohjoismaiden ”ohi”.
Valtiosääntöoikeuden professorin Tuomas Ojasen näkemyksen mukaan perustuslaki vaatii huolehtimaan, että esimerkiksi ruotsinkielisiä juristeja koulutetaan tarpeeksi, mutta se ei välttämättä tarkoita kaikille pakkoa kielen opiskeluun"Katainen: Puoluekokous hyväksyi useassa aloitteessa pakkoruotsin", Helsingin Sanomat 15.6.2010, s. A6.
Viranomaiset ja yliopistot Opetushallitus katsoo, että ruotsin kielen opetuksella edistetään vuorovaikutusta ja kaksikielisyyden ja pohjoismaisen elämänmuodon arvostusta.Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Opetushallituksesta ruotsin kielen opiskelun pakollisuuskin on opiskelijoiden eduksi, koska muuten erityisesti poikien ruotsin opiskelun epäillään vähenevän, mikä puolestaan voi hankaloittaa heidän jatko-opintojaan ja myöhemmin asettumistaan työelämään. Opetushallituksen mukaan ruotsin kieli on myös osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä.Toisen kotimaisen kielen opetuksen kehittämisen suuntaviivoja
Helsingin yliopiston vuonna 2012 julkaistussa tutkimusraportissa puolet peruskoululaisista suhtautui ruotsin opiskeluun neutraalisti ja 20 % kielteisesti. Tutkimuksessa oli mukana seitsemän koulua, ja siinä haastateltiin 86 oppilasta, sekä kerättiin 156 oppilaan kertomukset kielen opetuksesta. Saman vuoden kevään ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kirjoittaneiden kokelaiden osuus laski 61 prosenttiin: tytöistä 75 % ja pojista 40 % kirjoitti ruotsin. Keskipitkän ruotsin kirjoitti noin 12 850 opiskelijaa ja pitkän noin 1 300 vuoden 2005 kevään ylioppilaskirjoituksissa. Vuoden 2013 syksyn kirjoituksissa keskipitkän ruotsin kirjoittajien määrä oli pudonnut 8 800 opiskelijaan. Pitkän ruotsin osalta määrä oli kasvanut reilulla sadalla opiskelijalla noin 1 450.
Yleisesti