Valio Oy on suomalainen maito- ja ruokatalo, joka on perustettu vuonna 1905. Sen omistavat 13 suomalaista maidontuottajaosuuskuntaa. Valiolla on hankintasopimus viiden omistajaosuuskunnan kanssa, joiden noin 3 000 maitotilaa toimittavat tuottamansa maidon Valiolle.
Valio on merkittävä suomalainen elintarvikkeiden viejä. Vuonna 2025 sen viennin arvo Suomesta oli noin 580,8 miljoonaa euroa. Valion tuotteita viedään noin 50 maahan eri puolille maailmaa, ja yhtiön vienti muodostaa noin neljänneksen Suomen elintarvikeviennistä. Valio sai vuonna 2024 Business Finlandilta avustusta 10 miljoonaa euroa.
Valio valmistaa tuoretuotteita, kuten maitoja, piimää ja jogurtteja. Lisäksi yhtiö valmistaa juustoja, voita ja maitopohjaisia jauheita. Tuotevalikoimaan kuuluu noin 1 000 erilaista tuotetta.
Historia Voinvienti-osuusliike Valio (1905–1954) pienois|vasen|150px|Valion ensimmäinen epävirallinen logo vuosina 1905–1955 pienoiskuva|Valion kermajäätelöä vuodelta 1942 Voinvienti-osuusliike Valio perustettiin vuonna 1905 edistämään ja valvomaan vientivoin laatua.
Pellervo-Seuran sihteeri Philip Suuronen ehdotti osuusliikkeen nimeksi Valiota, koska sana viittaa korkeaan laatuun. Nimi sopisi osuuskunnalle, koska sen periaatteena oli hyväksyä jäsenikseen vain hyvälaatuista voita tuottavat meijerit. Tähän kategoriaan pääsi Valion perustamiskokouksessa seitsemäntoista osuusmeijeriä. Aluksi kaikki Valion tuottama voi meni vientiin. Toiminta alkoi Hangossa, ja tärkein vientimaa oli Englanti.
1910-luvulla toimiala laajeni voista muihin maitotuotteisiin. Vuonna 1916 perustettiin Valion kemiallis-bakteriologinen laboratorio. Ensimmäinen maailmansota katkaisi voin viennin kultakauden ja Suomen sisällissodan myötä elintarviketuotanto ajautui kaaokseen. Voin vienti käynnistettiin uudelleen vuonna 1921, jolloin kilpailu oli aiempaa kovempaa ja suomalaista voita saattoi ostajien mukaan käyttää vain konerasvaksi sen huonon laadun ja kestävyyden vuoksi. Esimerkiksi tärkein vientimaa Englanti korvasi suomalaisen voin siirtomaavoilla, jota se osti Australiasta tai Uudesta-Seelannista. Suomalaiset valmistivat hapatetusta kermasta hapanta voita ja tuoreesta imelää voita. Hapan voi ei kestänyt pitkiä kuljetuksia. Valio oli huolissaan viennin romahtamisesta ja halusi ratkaista kestävyysongelman.
1920-luvulla Suomi sai kymmenesosan vientituloistaan voin ja juuston viennistä. Vasta 1920-luvulla Valion kotimaankauppa oli laajempaa kuin ulkomaankauppa.
Juuri tohtoriksi väitellyt Artturi Ilmari Virtanen aloitti 24-vuotiaana Valion laboratoriossa vuonna 1919. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli laboratorion johtaja. Virtanen teki Ruotsiin ja Sveitsiin kolme puolen vuoden tutkimusmatkaa. Matkoiltaan hän toi Valion laboratorioon kansainvälisiä vaikutteita. Virtanen huomasi, että suomalainen, melko hapan voi oli altis makuvirheille. Virheet hävisivät, kun pH nostettiin puskuroivan suolan avulla tasolle 6,5–7. AIV-voisuola patentoitiin vuonna 1926 ja suomalainen voi alkoi taas menestyä Englannin markkinoilla. Voisuolan koostumus onnistuttiin pitämään salassa jopa meijereiltä, jotka käyttivät sitä.
Virtasen saavutusten myötä Valio halusi panostaa kemiaan ja se perusti osuustoimintaliikkeen ja pankkien tuella Kemiantutkimus-Säätiön. Säätiölle perustettiin Biokemiallinen tutkimuslaitos, jota Virtanen johti vuosina 1929–1973.
Virtanen toimi Valion laboratorion johtajana yhteensä noin 50 vuoden ajan. Samanaikaisesti hän toimi myös biokemian professorina Teknillisessä korkeakoulussa ja sen jälkeen Helsingin yliopiston kemian professorina. Hän tutki erityisesti käymisilmiöitä, ravitsemusta, biologista typen sidontaa ja happamuuden vaikutusta biologisiin ilmiöihin. Hänen mukaansa nimettiin kaksi merkittävää keksintöä, AIV-voisuola ja vuonna 1928 kehitetty AIV-rehu, josta hänet palkittiin Nobel-palkinnolla vuonna 1945.
Virtanen tutki myös emmentaljuuston käymistä. Juuston laatu oli romahtanut, eikä parannuskeinoa tuntunut löytyvän. Vuosikymmenten tutkimusten jälkeen emmentaljuuston laatuongelmat ratkaistiin ja suomalaista emmentalia alettiin arvostaa maailmalla. Suomesta tuli yksi harvoja maita, joissa kyettiin emmental-juuston suurtuotantoon.
1950-luvulla Suomessa oli ensimmäistä kertaa runsasta maidon ylitarjontaa, mikä vaikeutti Valion toimintaa. Viennin osuutta piti kasvattaa. Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa Valio kilpaili Osuusliike Elannon ja Osuustukkukaupan kanssa. Valio-kentässä oli sisäisiä ristiriitoja, ja Valion hajoamista pelättiin. Vuonna 1954 toimitusjohtajaksi valittiin Jouko Juuramo, joka oli vuotta aiemmin saanut maanviljelysneuvoksen arvonimen.
Valio Meijerien Keskusosuusliike (1955–1991) thumb|Valion liikemerkki, tyylitelty separaattorin kansi, otettiin käyttöön vuonna 1955, jolloin Valio täytti 50 vuotta. 50-vuotias osuusliike muutti nimensä muotoon Valio Meijerien Keskusosuusliike vuonna 1955. Vuonna 1956 Valio solmi ensimmäisen idänkauppasopimuksensa.
Jouko Juuramo toimi Valion toimitusjohtajana kuolemaansa eli vuoteen 1960 asti. Hänen seuraajakseen valittiin Pellervo Saarinen.
Vuonna 1963 Valion Kotimaan kauppaosaston johtajana aloitti Iikka Haka, joka alkoi uudistaa kotimaankaupan organisointia. Kaupallista toimintaa tehostettiin ja tuotantokeskeisyyden tilalle tuli markkinahenkinen ja kuluttajalähtöinen ajattelu. 1960-luvulla maitotuotteiden kysyntä alkoi heiketä. Kilpailun kiristyessä markkinointiin jouduttiin panostamaan entistä enemmän.
1970-luvulle tultaessa myynti oli muuttunut tilausten passiivisesta vastaanottamisesta tuotteiden aktiiviseksi tarjonnaksi ja Valiosta oli tullut suomalaisten maidontuottajien markkinointijärjestö. Vuonna 1972 Valio ja helsinkiläinen Elanto tekivät sopimuksen, jonka myötä ne lakkasivat kilpailemasta keskenään. Valio sai Elannon kahdeksan meijeriä. Valio luopui Elannon toimialueella olleesta vähittäiskaupasta ja luovutti tälle 34 baaria, 44 vähittäismyymälää ja kaksi ravintolaa. Myös muualla Suomessa tehtiin vastaavanlaisia vaihtokauppoja E-liikkeiden kanssa.
Juustoloiden yhteydessä pidettiin usein sikaloita ja sioille syötettiin juustonvalmistuksen sivutuotteena syntynyttä proteiinipitoista heraa. Kun sikaloiden pitäminen muuttui epäkannattavaksi muun muassa lakimuutoksen vuoksi, heralle piti keksiä uutta käyttöä. Vuonna 1975 Valio aloitti tuotekehitysprojektin heran hyödyntämiseksi. Hera sisältää paljon laktoosia, ja sitä käytetään esimerkiksi elintarvike- ja lääketeollisuudessa. Kokeiluissa herasta pystytiin poistamaan laktoosi. Sen jälkeen samaa menetelmää kokeiltiin maitoon. Syntynyt tuote, vähälaktoosinen maito, kuivattiin maitojauheeksi. Testiryhmässa toimineet laktoosi-intolerantikot pitivät maitojauheesta vedellä ennallistetusta maidosta. Vuonna 1978 koemarkkinoille saatiin vähälaktoosinen Hyla-maitojauhe, jota alettiin kaksi vuotta myöhemmin jaella kaupoissa laajemmin.
Valion pääjohtajana vuosina 1960–1975 toimineen Pellervo Saarisen aikana Valion rooli kansallisena maidon tuottajana ja jalostajana kasvoi. Saarinen saneerasi meijerikenttää ja rationalisoi sitä teknis-taloudellisesti. Käytännössä pienimpiä meijereitä suljettiin ja maidonjalostus siirrettiin aiempaa huomattavasti suurempiin yksikköihin. Marylandin yliopistossa meijerien rationalisointia professorina tutkineen Saarisen mukaan Suomen laskennallinen ihanne meijerien kokonaismäärälle oli 20. Hänen kaudellaan Valion meijerien kokonaismäärä puolittui 318:sta 161:een. Maitomäärien kasvaessa meijerit panostivat tekniikan kehittämiseen ja uusien tuotantotilojen rakentamiseen. Pienillä meijeriosuuskunnilla ei ollut varaa investointeihin, joten ne fuusioituivat ja alkoi syntyä maakunnallisia keskusmeijeriosuuskuntia. Valio panosti tuotekehitykseen ja esitteli uusia tuotteita kuten jäätelöä, jogurttia, pakasteita ja mehuja. Saarisen aloitteesta alettiin valmistaa raejuustoa, johon tämä oli ihastunut Yhdysvaltain vuosinaan. Valion tuotteiden vienti vahvistui muissakin maissa kuin Neuvostoliitossa, jossa sen markkina oli suurin.
Valion pääjohtajana vuosina 1975–1977 toimi Åke Virkola ja vuosina 1977–1982 Erkki Ahola. Valion osakasmeijerit olivat suhteellisen pieniä, joten ne eivät vielä juurikaan haastaneet keskusliikettä.
Pastöroitu Hyla-maito tuotiin markkinoille vuonna 1982. Hyla-sana on johdettu sanoista hydrolysoitu laktoosi. Hydrolyysissä laktoosi pilkotaan glukoosiksi ja galaktoosiksi laktaasientsyymiä hyödyntämällä. Prosessissa maidon maku muuttuu makeammaksi. Seuraavaksi Valio kokeili laktoosin poistamista maidosta kokonaan. Kromatografian ja hydrolyysin jälkeen saatu maito ei ollut tavallista maitoa makeampaa, eikä valmistamismenetelmä ollut kovin kallis.
Vuonna 1985 Valion pääjohtajana aloitti Iikka Haka. Hänen suurimpana saavutuksena pidetään sitä, että hän toteutti osuusmeijerikentässä suuren rakennemuutoksen, yhden yrityksen mallin, vaikka sitä vastutettiin kovasti. Mallin kanssa kilpaili vaihtoehto, jossa olisi ollut 7–8 alueosuuskuntaa.
Idänkauppa hallitsi Valion vientiä vuoteen 1991 asti, jolloin Neuvostoliitto romahti.
Valio Oy (1992–2012) pienois|Valion maitoauton tankki. Kuvassa on Valion edellinen logo, joka oli käytössä 1990-luvun alusta vuoteen 2009 saakka. Haka eläköityi vuonna 1992. Hänen seuraajakseen valittiin Valion ulkopuolinen toimitusjohtaja, Matti Kavetvuo, joka jatkoi Hakan aloittaman rakennemuutoksen toteutusta. Valio muuttui koko maan kattavasta osuusmeijeristä Valio Oy -nimiseksi osakeyhtiöksi. Omat haasteensa toivat myös uusi kilpailulainsäädäntö ja kauppapolitiikan uudistus Euroopan unionin jäsenyyden vuoksi. Kavetvuon aikana (1992–1999) Valio sulki yli 20 tuotantolaitosta ja tuhansia työntekijöitä irtisanottiin. Vuonna 1999 Kavetvuo päätti yllättäen jäädä osaeläkkeelle 56-vuotiaana. Päätöstään hän perusteli sillä, että Valio tarvitsee uuden johtajan raskaan rakennemuutoksen ja saneerausten jälkeen.
Tammikuussa 2000 toimitusjohtaja Kavetvuon seuraajana aloitti Olavi Kuusela. Vuosituhannen lopussa sekä Valion liikevaihto että tulos olivat laskussa. Kilpailu oli Suomessa kovaa ja ruotsalaisen Arlan kanssa suunniteltu fuusio oli peruuntunut.
Vuonna 2001 Valio toi markkinoille laktoosittoman kevytmaitojuoman. Tuotteen menekkiin ei uskottu, joten sitä ei myöskään mainostettu. Kysyntä osoittautui kuitenkin kovaksi, ja ensimmäiset miljoona litraa myytiin kahdessa kuukaudessa.
Toukokuussa 2004 kerrottiin, että Valio myy jäätelöliiketoimintansa sveitsiläiselle elintarvikealan yritykselle Nestlélle. Nestlé sai samalla pitkäaikaisen sopimuksen Valiojäätelö-nimen käyttämiseen. Hollantilaisen Royal Numicon kanssa tehtiin aiesopimus Valion lastenruokaliiketoiminnasta, esimerkiksi Tutteli-brändistä. Lastenruokia ja lastenruokajauheita valmistava Valion Turengin UHT-tehdas ei kuulunut kauppaan. Toimitusjohtaja Olavi Kuuselan seuraajana aloitti Harry Salonaho.
Vuonna 2005 avattiin Kampin keskukseen Valion baari. Toinen Valion baari avattiin Helsingissä Linnanmäellä vuonna 2007. Baarit suljettiin vuonna 2010.
Elokuussa 2007 toimitusjohtaja Harry Salonahon seuraajana aloitti Pekka Laaksonen.
Nykyinen Valion logo otettiin käyttöön keväällä 2009. Ensimmäisenä uusi logo otettiin käyttöön perusmaitotölkeissä. Muissa Valion tuotteissa uusi logo otettiin käyttöön hiljalleen vuosien 2009–2011 aikana.
Alkuvuonna 2012 Valio erosi Elintarviketeollisuusliitosta ja perusti itse uuden etujärjestön, Maidonjalostajien ja meijeritukkukauppiaiden liiton. Muutoksen tavoitteena oli hakea parempia vaihtoehtoja Valion etujen ajamiseksi.
Oikeudenkäynnit määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä (2012–2016)