Kansandemokratia tai kansantasavalta on marxilais-leniniläisten puolueiden hallitsemissa valtioissa käytetty hallintomuoto. Nimitys kansandemokratia sisältää ajatuksen, että järjestelmä eroaa porvarillisesta demokratiasta. Ideologian mukaan valta oli työväenluokan eli ns. proletariaatin. Tällöin valtio on ”koko kansan valtio”, koska porvaristo luokkana on hävinnyt. Tällöin ei enää ole tarvetta porvarilliselle demokratialle, jonka Vladimir Lenin näki kaikkein tehokkaimpana diktatuurin muotona, joka alistaa työväenluokkaa, puolustaa porvaristoa ja antaa etuoikeuksia porvaristolle riistäjäluokkana.Lenin's Theses on bourgeois democracy and proletarian dictatorship (reprint), Internationatism.org
Yhteistä kansandemokratioille on demokraattiseen sentralismiin perustuva yksipuoluejärjestelmä ja kommunistisen puolueen johtoasema. Kansandemokratioita nimitettiin kommunistisiksi tai sosialistisiksi valtioiksi. Vaaleissa ehdokkaat ovat kommunistisen puolueen jäseniä tai vähintäänkin sen hyväksymiä. Kommunistipuolueen ohella saattaa olla epäitsenäisiä apupuolueita, esimerkiksi talonpoikien puolue. Itäblokin kansandemokratioiden kommunistihallitukset kaatuivat vuonna 1989. Lopullisesti itäblokki hajosi Neuvostoliiton hajottua 26. joulukuuta 1991.Visuri, s. 284–288
Historia Ensimmäiset kansandemokratiat muotoutuivat toisen maailmansodan jälkeen, kun Neuvostoliitto alkoi korostaa marxilais-leniniläisen järjestelmän ylivoimaisuutta kapitalismiin verrattuna. Tämä merkitsi, että eri maiden kommunistipuolueita rohkaistiin ottamaan valta itselleen. Sodan voittajavaltioihin kuuluneen Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill piti maaliskuussa 1946 puheen, jossa hän pahoitteli, että Itä-Eurooppa on jäämässä rautaesiripun taakse Neuvostoliiton määräysvaltaan.Visuri, Pekka. Suomi kylmässä sodassa, s. 71–73. Helsinki Otava 2006
Neuvostoliitto toteutti kansandemokratioiden muodostamisen Josif Stalinin uskotun miehen Andrei Ždanovin johtamana vuodesta 1947 alkaen. Tätä varten perustettiin Kominform-järjestö. Monet itäeurooppalaiset tunsivat kiitollisuutta venäläisille natsimiehityksen lopettamisesta. Kommunistipuolueet saivat paljon kannatusta, ja Kominform ohjasi niitä hankkimaan vaikutusvaltaa myös poliisivoimissa ja armeijassa. Neuvostoliitto takasi niille, että jos he pääsevät valtaan, he myös pysyvät vallassa.Niilola, Kari: Suomettuminen ei pelastanut Suomea. Kanava-lehti 8/2012, s. 57 Esimerkiksi Tšekkoslovakiassa kommunistit saivat vallan itselleen lyhyen tapahtumasarjan tuloksena. Helmikuussa 1948 hallituspuolueet riitautuivat ja ei-kommunistit erosivat siitä. Kommunistit jäivät hallitukseen ja ottivat haltuunsa tärkeimmät virkapaikat. Presidentti Beneš pelkäsi maan joutuvan sisällissotaan ja nimitti täysin kommunistisen hallituksen 25. helmikuuta 1948. Tämän jälkeen kommunistit eivät enää antaneet valtaa muille puolueille.Visuri, s. 78–80
Kansandemokraattinen vallankumous toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensin Neuvostoliiton valtapiiriin joutuneiden maiden poliittinen järjestelmä puhdistettiin fasisteista. Vuoteen 1949 mennessä kansandemokratiaan olivat Euroopassa siirtyneet Albania, Bulgaria, Itä-Saksa, Jugoslavia, Puola, Romania, Tšekkoslovakia ja Unkari. Toisessa vaiheessa, 1950-luvun alussa, kansandemokratioita ryhdyttiin muuttamaan Neuvostoliiton mallin mukaisiksi sosialistisiksi valtioiksi. Käytännössä se tarkoitti esimerkiksi maatalouden kollektivisointia.
Kansantasavallat ja kansandemokratiat Nykyiset Valtio Vuodesta 194919481961 19751945 Historialliset Valtio Vuodet 1976–1998 1975–19921978–1992 1975–1990 1920–1925 1946–1990 1987–1991 1920–1925 1967–1990 1945–1963 1979–1989 1969–19921975–1992 1924–1992 1975–19901922–1991 1952–1989 1947–19651949–19901969–1991 Sudanin demokraattinen tasavalta1969–19851948–1990 1921–1944 1949–1989
Katso myös Proletariaatin diktatuuri Demokraattinen sentralismi
Lähteet
Luokka:Politiikan käsitteet Luokka:Valtiomuodot Luokka:Kommunistiset käsitteet Luokka:Marxismi-leninismi Luokka:Maolaisuus