pienoiskuva|right|Tyylitelty havainnollistus tyypillisestä pöytätietokoneesta. Pöytätietokone () on kirjoituspöydällä pidettäväksi tarkoitettu henkilökohtainen tietokone (PC), jota käytetään yleensä toimistotöissä tai kotitalouksissa erilaisiin tarkoituksiin. Se oli mikrotietokoneen ensimmäinen kokotyyppi.

Tietokoneiden kokokehitys eteni 1960-luvulla tilanteeseen, jossa huoneen tai kaapin kokoisen tilan vievien tietokoneiden lisäksi markkinoille tuotiin pienempiä, pöydälle mahtuvia laitteita. Olivettin kehittämä Programma 101 vuodelta 1965 ja Hewlett-Packardin 9100A vuodelta 1968 olivat varhaisia esimerkkejä pöytätietokoneista. Niitä markkinoitiin Bill Hewlettin mukaan uskottavuussyistä pöytälaskimina. pienoiskuva|Nykyaikainen pöytätietokone sisältä.

1970-luvulla pöytälaskinten ohjelmointiominaisuudet kehittyivät ja rajat niiden ja tietokoneiden välillä alkoivat hämärtyä. Vuonna 1972 lanseerattu HP 9830A oli BASIC-ominaisuuksiensa puolesta jo täysiverinen tietokone. Pian sen jälkeen kuvaputkinäytöllä varustellut Wang 2200 ja IBM 5100 ohjasivat laitteiden muotoilua nykyisten pöytätietokoneiden suuntaan.

1981 IBM lähti markkinoimaan voimakkaasti IBM PC -tietokonetta, joka johti IBM PC -yhteensopivien kloonien syntyyn. Niissä oli mikrotietokoneissa yleisen CP/M-käyttöjärjestelmä korvaava PC-DOS-käyttöjärjestelmä, jota Microsoft myi nimellä MS-DOS.

Koska IBM:n käyttämä arkkitehtuuri oli avoin, myös muut alkoivat valmistaa pöydällä pidettäviä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja mikrotietokoneita, joista aluksi käytettiin nimitystä PC-klooni, tarkoittaen sitä, että ne olivat samankaltaisia kuin alkuperäinen IBM PC ja niissä voitiin ajaa samoja ohjelmia kuin IBM PC:ssä. MS-DOS-ympäristöstä poikkeavia henkilökohtaiseen toimistokäyttöön tarkoitettuja tietokoneita valmisti ja valmistaa myös Apple, jonka arkkitehtuuri ei ollut yhtä avoin kuin IBM PC:n. Siksi Applen käyttöjärjestelmää käyttäviä klooneja ei juuri tullut markkinoille ja Apple jäi pääasiassa siitä kiinnostuneiden harrastajien ja mainostoimistojen koneeksi PC-yhteensopivien muodostaessa teollisuusstandardin.

Kannettava tietokone tietokone kehitettiin helpottamaan tietokoneen kuljettamista integroimalla osat kuten näyttö ja keskusyksikkö toisiinsa. Näitä ryhtyi voimakkaasti markkinoimaan erityisesti Compaq.

Pöytätietokone on vakio-osista koottuna halvempi kuin vastaavan suorituskyvyn kannettava tietokone. Sitä voidaan myös monipuolisesti uudistaa vakio-osista, minkä vuoksi se on myös ollut suosittu kotitietokonetyyppi. Kotitietokoneissa lähinnä tietokonepelit vaativat suurta suorituskykyä, jonka saa pöytätietokoneesta halvammalla kuin sylitietokoneesta.

Käyttöjärjestelmät Tietokoneisiin asennettava käyttöjärjestelmä riippuu muun muassa käyttötarkoituksesta ja käytetystä tekniikasta. Useissa käyttökohteissa CP/M on korvattu MS-DOS:lla ja edelleen Windowsilla. Applen laitteissa on ollut vanhempi Mac OS sekä uudempi Unix-pohjainen macOS. Linux on vaihtoehtona useille tapauksille muiden Unixin kaltaisten käyttöjärjestelmien tavoin.

Pöytätietokoneen osat Henkilökohtaisen tietokoneen laitteet jaetaan keskusyksikköön ja sen komponentteihin sekä erilaisiin oheislaitteisiin.

Tyypillinen pöytätietokone koostuu seuraavista pääelementeistä: Keskusyksikkö (), jonka osia ovat emolevy, johon liittyvät suoritin ja muistipiirit sekä laajennuskortit Firmware (), esimerkiksi BIOS, tai verkkokortille sisäänrakennettu ohjelma Ohjelmisto (), esimerkiksi käyttöjärjestelmä (ja sen laiteohjaimet sekä järjestelmäohjelmat) sekä käyttäjän sovellusohjelmat Oheislaitteet (), esimerkiksi kuvanlukija, piirtopöytä

Aikojen kuluessa monet asiat, jotka on tehty ohjelmistojen avulla, ovat siirtyneet laitteiston hoidettavaksi (esimerkiksi tietoliikenneprotokollat) ja toisaalta monet asiat, jotka on ennen tehty laitteiston tuella, ovat nykyään tehtävissä ohjelmistojen avulla (videonpakkaus, ohjelmalliset modeemit).

Nykyaikaisen pöytämallisen työasema- tai kotitietokoneen laitteisto koostuu erillisistä osista, joita ovat tyypillisesti suoritin eli prosessori emolevy, jonka välityksellä laitteiston muut osat ovat yhteydessä suorittimeen keskusmuisti (käyttömuisti, työmuisti, engl. Random-access memory (RAM)), johon ohjelmat ja niiden käsittelemä data tallentuvat siksi aikaa, kun tietokone on päällä massamuistilaitteet, joiden avulla dataa voi varastoida pidemmäksi aikaa yksi tai useampi kiintolevy yksi tai useampi (tallentava) DVD-, CD-, tai Blu-ray-asema. levykeasema (jota nykyään on tosin pidettävä jo vanhentuneena tallennustekniikkana) näytönohjain (emolevyyn sulautettuna tai erillisenä laajennuskorttina), johon kytketään yksi tai useampi näyttö äänenohjain eli äänikortti (emolevyyn sulautettuna tai erillisenä laajennuskorttina), johon voidaan kytkeä äänilaitteita, kuten kaiuttimet ja mikrofoni ohjaus- osoitinlaitteet näppäimistö hiiri tietoliikenneyhteyden (esimerkiksi Internet) mahdollistava laite (yleensä verkkokortti (emolevyyn sulautettuna tai erillisenä laajennuskorttina) tai modeemi) tulostin kuvanlukija eli skanneri.

Keskusyksikköön kuuluvia osia, joita ei käytetä tiedonkäsittelyyn: tietokoneen kotelo tietokoneen virtalähde jäähdytyssiilejä, tuulettimia tai nestejäähdytysjärjestelmä, joilla estetään laitteiston ylikuumeneminen

Osien luokittelu

Keskusyksikkö (käsittelee sähköisessä muodossa olevaa tietoa), johon kuuluu: suoritin emolevy keskusmuisti näytönohjain Syöttölaitteet (muuttavat tietoa sähköiseen muotoon): näppäimistö hiiri mikrofoni kuvanlukija Tulostuslaitteet ( muuttavat tiedon pois sähköisestä muodosta): tietokonenäyttö projektori Tulostin kaiutin Massamuistilaitteet (tallentavat tietoa pysyvästi): reikäkortti nauha-asema levykeasema kuplamuisti optinen asema kiintolevy siirrettävä kiintolevy USB-muisti Tietoliikennelaitteet (huolehtivat tiedon siirrosta toisiin tietokoneisiin): verkkokortti modeemi pakettiradio GPRS langaton lähiverkko infrapunaliitäntä Luokittelemattomat oheislaiteliitännät tietokoneen virtalähde tietokoneen kotelo

Katso myös Oheislaiteliitännät

Lähteet

Aiheesta muualla

luokka:Henkilökohtaiset tietokoneet