[ { "type": "ExternalData", "service": "geoline", "ids": "Q1352503", "properties": { "stroke": "#00BFFF", "stroke-width": 3, "stroke-opacity": 1 } } ] thumb|Paimionjoki Marttilan Prunkilassa nähtynä Hämeen Härkätieltä. thumb|Paimionjoen suurin sivujoki on Tarvasjoki. thumb|Padottua Paimionjokea Tarvasjoen Juvankoskella. thumb|Patakoski Kosken keskustan luona. Kosken myllyranta myllyraunioineen on kunnostettu nähtävyydeksi EU-hankkeena. thumb|Paimionjoen vesireittiä 1840-luvulla Somerolla. Etualalalla Saarentaanjärvi, takana Kirkkojärvi. thumb|Paimionjoen yläjuoksu Somerolla muodostuu viljelymaisemaa halkovasta kapeiden järvien ketjusta. Näistä suurin on Hirsjärvi. thumb|Paimionjoen lähdejärvi on Painio Somerniemellä. Paimionjoki () on Paimionjoen vesistön Varsinais-Suomessa virtaava 110 kilometriä pitkä laskujoki, jonka valuma-alue rajoittuu Aurajoen, Kokemäenjoen (Loimijoen), Karjaanjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueisiin.Elo 2004: 7. Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja se laskee Paimionlahteen. Lounais-Suomen vesistöalueista Paimionjoki on neljänneksi suurin.Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 4.

Joki saa alkunsa Somerniemeltä Somerolta ja virtaa siitä eteenpäin Hämeen Härkätien tuntumassa, Koski Tl:n kautta Marttilaan ja edelleen Tarvasjoelle, kulkee lyhyen matkaa Liedon alueella ja päätyy Paimioon, jossa se laskee Paimionlahteen. Joen vesistöalueeseen kuuluu myös suuri osa entisestä Karinaisten kunnasta nykyisellä Pöytyällä ja osia eteläisestä Tammelasta.

Paimionjoki on ollut tärkeä vararaakavesiähde Turun vesilaitokselle, joka otti ennen siitä vettä ja säännösteli sitä veden riittävyyden turvaamiseksi. Tämän takia joki on padottu kahdesta kohtaa ylä- ja keskijuoksulta. Joki on lisäksi padottu alajuoksulta kolmesta kohtaa vesivoiman tarpeisiin.Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 7.

Paimionjoen alaosan varrella Paimion keskustan pohjoispuolella on lounaisen viljelyseudun jokilaakso, Paimionjokilaakso, joka on 156 hehtaarin Natura 2000 -alue ja muodostaa ydinosan Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta. Jokilaakso on noin seitsemän kilometriä pitkä, ja laaksossa on edustavia rinneniittyjä, joista tärkeimmät sijaitsevat Askalan voimalaitoksen eli Askalankosken kohdalla kummallakin puolella jokea. Paimionjokilaakson viljelysmaisema on Suomen vanhimpia kulttuurimaisemia.

Vesistö Valuma-alue Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan (1 088 km²) että virtaamaltaan. Sen valuma-alue on vähäjärvistä (järvisyysprosentti 1,58) ja maatalousmaan osuus valuma-alueesta on suuri (36 %).Elo 2004: 7–9. Sen latvajärvissä on ajoittain happiongelmia, ja joen tuomat ravinteet rehevöittävät Saaristomerta. Kuormittajina on etenkin maatalous, jonka arvioidaan tuottavan 70 % jokeen tulevasta fosforista ja 66 % typestä. Lisäksi jokeen johdetaan Kosken, Marttilan, Tarvasjoen, Karinaisten ja Paimion taajamien puhdistetut jätevedet.Elo 2004: 11.

Lähes 50 % vesistöalueesta on metsämaata ja suota. Vesistöalue sijaitsee yhdeksän kunnan alueella, ja merkittävimmät taajama-alueet joen varrella ovat Paimio, Marttila, Kosti Tl ja Somero. Yli 50 % vesistöalueesta on rakennettua ja maatalousaluetta, ja ne sijoittuvat pääosin jokilaaksoihin.Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 5. Vesistöalueella asuu noin 24 000 ihmistä.Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”3. Mahdolliset tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit, 3.2. Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin” s. 19.

Paimionjoen vesistöalueella on kuusi osavaluma-aluetta, ja niiden pinta-alat ovat 96–315 km². Vesistöalueen korkeimmat kohdat ovat lähes 150 metriä merenpinnan yläpuolella ja ne sijaitsevat alueen itäosassa. Suurin osa vesistöalueesta on alle sadan metrin korkeudella, ja alavimmat paikat ovat sen lounaisosassa. Turun kaupunki pumppaa raakavettä ajoittain Paimionjoesta.Elo 2004: 9–10, 12.

Sivujoet Paimionjoen suurin sivujoki on Karinaisten ja Tarvasjoen kautta virtaava, Tarvasjoen keskustan luona Paimionjokeen laskeva Tarvasjoki (valuma-alueen pinta-ala 139 km²). Pienempiä sivujokia ovat Tammelan eteläosista alkunsa saava, Someron Hirsjärveen laskeva Pajulanjoki eli Virkaanjoki (valuma-alueen pinta-ala 101 km²), Someron pohjoisosista alkunsa saava, Someron Kirkkojärveen laskeva Jaatilanjoki (valuma-alueen pinta-ala 96 km²), Paimiossa joen alajuoksuun yhtyvä Vähäjoki (valuma-alueen pinta-ala 77 km²), Kosken pohjoisosista alkunsa saava, Somerolla Paimionjokeen laskeva Palojoki eli Puostaanoja (valuma-alueen pinta-ala 57 km²) sekä Marttilassa Paimionjokeen pohjoisesta laskevat Ihmistenoja (valuma-alueen pinta-ala 45 m²) ja Hirvasoja (valuma-alueen pinta-ala 32 km²).

Järvet

Paimionjoen vesistöalueen järvisyys on 1,53 prosenttia eli noin 17 neliökilometriä.

Vesistöalueen suurin järvi on Somerolla, entisen Somerniemen alueella sijaitseva Painio (781 ha), josta joki saa alkunsa. Muita järviä ovat joen yläjuoksulla Somerolla järviketjun muodostavat Hirsjärvi (245 ha), Kirkkojärvi (59 ha), Saarentaanjärvi (43 ha), Rautelanjärvi (30 ha), Pusulanjärvi (62 ha), Åvikinjärvi (7 ha) ja Pitkäjärvi (34 ha). Järviketjun alapuolelle jää vielä Myllylammi (13 ha) Somerolla.Ahopelto & Verta 2014:4. Alempana joen laajentumana on vielä pieni Sorvastonjärvi Koskella.

Painioon laskevien latvapurojen lähdejärviä Somerniemellä ovat Vesajärvi (46 ha),Särkjärvi (40 ha), Siikjärvi (48 ha), Poikkipuoliainen (14 ha) ja Mustjärvi.

Tammelan puolelta Torronjokena alkunsa saavan Pajulanjoen latvajärviä Tammelassa ovat Valkjärvi (65 ha), Valajärvi (51 ha), Tourunjärvi ja Haiponjärvi.

Jaatilanjoen valuma-alueen suurin järvi on Lammijärvi ja pienempiin kuuluu muiden muassa Laukkonlammi.

Koskella Paimionjokeen laskee Liipolanjärvi ja Tarvasjoen eräs alkulähde on Mellilän Mustajärvi.

Muuten Paimionjoen alajuoksu on pääosin järvetön.

Kosket Paimionjoen koskia ovat olleet alajuoksulta lukien Askalankoski ja Juntolankoski Paimiossa; Juvankoski Tarvasjoella; Hirvaksen koski, Palaistenkoski, Purhalan eli Vallan koski, Rounankoski ja Koskenpään koski Marttilassa; Karjakoski ja Patakoski Koskella; sekä Hovirinnankoski ja Rautelankoski Somerolla.

Kalasto ja muu luonto Joen kalastoon kuuluu haukea, lahnaa, ahventa, salakkaa, kivennuoliaista, pasuria, säynettä, särkeä, kiiskeä, turpaa, seipeä, siikaa, kuoretta, madetta, meritaimenta, sorvaa, lohta. Rapua esiintyi ainakin vielä 1960-luvun lopulla mutta se lienee sittemmin hävinnyt. Paikalliset kalastuskunnat ovat suorittaneet kala- ja täplärapuistutuksia. Järvisimpukka on piisamien herkkua. Minkki vilahtelee rantakivikossa ja jokivarren lintulajisto on melko suuri.

Paimionjoessa, Paimion keskustan pohjoispuolella on 156 hehtaarin Natura 2000 -alue Paimionjokilaakso, jossa tavataan muun muassa vuollejokisimpukkaa. Rinneniityillä esiintyy useita harviniaisia kasvilajeja. Myös alueen linnusto on runsas.

Rakenteet Sillat Suurimpia Paimionjoen ylittäviä liikenneväyliä ovat Paimiossa seututie 110, valtatie 1, yhdystie 2340 ja Rantarata. Liedossa ja uudelleen Tarvasjoella Paimionjoen ylittää valtatie 10 ja Marttilassa seututie 224. Koskella Paimionjoen ylittävät yhdystie 2407, Hämeen Härkätiehen kuuluva yhdystie 2810 ja siitä erkaneva yhdystie 2805. Somerolla joen ylittää toisen kerran yhdystie 2810 sekä edempänä kantatie 52. Lisäksi joen ylittävät lukuisat paikallis- ja yksityistiet.

Vanha saha- ja myllytoiminta

Osaan koskista liittyy vanhoja mylly- ja sahateollisuuden patoja ja niiden jäänteitä. Näistä Kosken Patakoskeen liittyvää Myllyrannan aluetta, jossa on vanhoja myllynraunioita, on viime vuosina kunnostettu EU-hankkeena.

Voimalaitokset Paimionjoessa on kaksi pienvesivoimalaitosta (Juntolankoski, Askalankoski) ja yksi minivesivoimala (Juvankoski). Juvankoski sijaitsee Liedon Tarvasjoella, Juntolankoski ja Askalankoski puolestaan Paimiossa. Askalan voimalaitos on valmistunut vuonna 1938, Juntola vuonna 1920 ja Juva vuonna 1916. Paimionjoen voimalaitokset ovat teholtaan yhden megawatin luokkaa, joten niiden merkitys valtakunnallisessa sähköntuotannossa on käytännössä olematon. Voimalaitokset siirtyivät Fortum Oyj:ltä Koskienergia Oy:lle 31. maaliskuuta 2012.

Joen alaosaa lyhytaikaissäännöstellään vesivoiman takia, ja kaikkien voimalaitosten pudotuskorkeus on 14 metriä.. Valonian vesiasiantuntijan mukaan Paimionjoen pienvesivoimatuotanto ei ole kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Esimerkiksi kolme Halikon Märynummella sijaitseva tuulivoimalaa tuottavat sähköä kaksi kertaa enemmän kuin Paimionjoen kaikki voimalat yhteensä.Paikallislehti Somero, 4.11.2016. Nro. 87 Vesiensuojeluyhdistys on luokitellut Paimionjoen pienvesilaitoksien arvon lähinnä museaaliseksi, ilman merkityksellistä sähköntuotantoarvoa. Tästä syystä pienvesivoimalaitoksien modernisointi ei ole järkevää, muihin uusiutuviin sähköntuotantolaitoksiin, kuten tuulivoimaan investointeihin verrattaessa. Edellä mainitusta syystä vesiensuojeluyhdistys on esittänyt vesivoimaloiden vesivoimaoikeuksien perumista, sekä tehdyn päätöksen täytäntöönpanokieltoa kuntalain 98§:n säännösten mukaisesti. Oikaisuvaatimuksessa vaaditaan myös, että säännöstelytyöryhmän ynnä muiden asianosaisten tulisi mahdollisimman pian käynnistää jatkoselvitykset Paimionjoen ennallistamiseksi säännöstelyä edeltäneeseen luonnontilaan.

Säännöstely vedenottoa varten

Turun vesilaitos sai Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä 26. maaliskuuta 1964 luvan veden ottamiseen Paimionjoesta sekä sen säännöstelyyn veden riittävyyden turvaamiseksi. Paimionjoki olikin tärkeä vararaakavesilähde Turun alueelle. Vesistöalueen yläosaan Someron Hovirinnankoskeen ja alemmas Tl Kosken Karjakoskeen rakennettiin tämän jälkeen padot säännöstelyä varten. Paimionjoen tulvahuippuja pienentää ja virtaamaa on tasannut tämän jälkeen yläosan järviketjun säännöstely. Hovirinnankosken keskivirtaama on ollut 2,85 m³/s, mutta kuivimpina aikoina virtaamaa ei ole ollut lainkaan ja suurin virtaama on ollut vuonna 1966 52 m³/s, jolloin virtaaman seuranta aloitettiin. Vuonna 2003 Hovirinnankosken pato korjattiin kaukokäyttöiseksi.

Pumppaamo sijaitsee Kättylässä Tarvasjoella ja sieltä on johdettu kuivina kausina Paimionjoesta vettä Savijokea pitkin Aurajokeen 0,2–0,8 m³/s.Tulvariskien alustava arviointi 2011: ”1. Valuma-alueiden kuvaus, 1.1 Paimionjoki” s. 6. Paimionjoen vesistöalueella on neljä vedenkorkeuden ja neljä virtaaman mittausasemaa, jotka ovat käytössä koko ajan. Vesistöalueella ei ole tehty merkittäviä tulvarakenteita- tai suojelutoimenpiteitä. Kun Turun kaupungin tekopohjavedenottamo Virttaankankaalle valmistui, vedenotto Paimionjoesta väheni, mutta sen jälkeen voimaan tulleen luvan mukaan Turun kaupungilla on edelleen oikeus juoksuttaa vettä Paimionjoesta, jos vedenpinta Turun kaupungin varavedenottamolla Aurajoen Halistenkoskella laskee alle tietyn rajan.Ahopelto & Verta 2014:7.

Säännöstelypatoihin liittyneessä vesirakentamisessa Paimionjoen yläjuoksun järviketjun keskivaiheilla Somerolla sijainnut RautelankoskiSomero syntyi Härkätien varteen (video koskesta kohta 8:55) Ylen Elävä arkisto, on ruoppauksen tuloksena hävinnytElo 2004: 16..

Luonnonmukaisuuden palautus