Päiväntasaajan Guinean tasavalta eli Päiväntasaajan Guinea on pieni valtio Keski-Afrikan länsiosassa, Guineanlahden rannalla. Maan rajanaapureita ovat Gabon etelässä ja idässä sekä Kamerun pohjoisessa. Nimestään huolimatta maa ei sijaitse aivan päiväntasaajan kohdalla, vaan päiväntasaaja kulkee Päiväntasaajan Guinealle kuuluvien saarten välistä, São Tomé ja Príncipen valtioon kuuluvan Ilhéu das Rolasin saaren läpi. Päiväntasaajan Guinea koostuu Biokon (ent. Fernando Po) ja Annobónin saarista sekä Río Munin alueesta mantereella.
Päiväntasaajan Guinean pääkaupunki on ollut 2. tammikuuta 2026 lähtien Ciudad de la Paz. Entinen pääkaupunki on Biokon saarella sijaitseva Malabo.
Päiväntasaajan Guinea on maailman julmimpiin kuuluvia diktatuureja, jonka ihmisoikeusrikkomukset ovat poikkeuksellisen räikeitä. Valtiolla on suuret tulot öljyvarantojen takia, mutta korruption, nepotismin, kleptokratian ja huonon hallinnon takia kansa elää köyhyydessä.
Päiväntasaajan Guinea on Afrikan ainoa maa, jossa virallisena kielenä puhutaan espanjaa.
Maantiede
Päiväntasaajan Guinealle kuuluviin alueisiin kuuluvat mantereella sijaitseva Río Munin alue sekä viisi saarta Guineanlahdelta. Päiväntasaajan Guinean rajanaapureita mantereella ovat Kamerun pohjoisessa sekä Gabon idässä ja etelässä. Merellä Biokon ja Annobónin saarten välissä sijaitsee São Tomé ja Príncipen saarivaltio. Päiväntasaajan Guineaan kuuluvista viidestä saaresta suurin on Bioko, joka sijaitsee selvästi pohjoisempana kuin Päiväntasaajan Guinean muut alueet, noin 40 kilometrin päässä Kamerunin rajasta. Annobón sijaitsee noin 595 kilometriä Biokosta lounaaseen ja loput kolme saarta, Corisco, Elobey Grande ja Elobey Chico, sijaitsevat Corisconlahdella Río Munin alueen edustalla.
Mantereella oleva 26 003 neliökilometrin kokoinen Río Muni on valtion harvimpaan asuttu alue, sillä rannikko on mangrovesuota ja sisämaa tiheää sademetsää. Rannikon tasankojen jälkeen maisema kohoaa hiljalleen ylöspäin, kunnes Gabonin raja tulee vastaan. Rio Benito -joki, joka jakaa Río Munin kahtia, lähtee Päiväntasaajan Guinean itärajalta ja laskee lopulta Guineanlahteen. Lämpötilat ja kosteus ovat Río Munissa pääosin pienempiä kuin Biokossa tai Annobónissa, mutta kasvavat rannikkoa lähestyttäessä.
thumb|left|Päiväntasaajan Guinean kartta. Bioko, jota kutsuttiin ennen 1970-lukua Fernando Poksi, on 2 017 neliökilometrin alueellaan Guineanlahden suurin saari. Se on muodoltaan saappaan näköinen, ja siellä on kaksi suurta vulkaanista muodostumaa. Niiden väliin jää laakso, joka jakaa saaren kahtia sen kapeimmasta kohtaa. Rantaviivaa on 195 kilometriä, ja etelässä ranta on kivikkoista, mutta pohjoisempaan mentäessä ranta muuttuu tasaisemmaksi, ja kylien väleissä on myös muutama maisemallinen hiekkaranta. Saarilla on jo pitkään viljelty kaakaota, ylemmillä rinteillä viljellään nykyään kahvia. Vulkaaniset rinteet kohoavat saaren keskiosissa muodostaen maan suurimman vuoren Pico Basilen (3 011 m). Saaren eteläosassa sijaitsevat 250 metriä korkeat Iladyin vesiputoukset.
Annobón löydettiin uudenvuodenpäivänä vuosien 1472–1475 välisenä aikana. Se on pieni vulkaaninen saari, jonka pinta-ala on 17 neliökilometriä. Ranta on erittäin jyrkkää lukuun ottamatta pohjoisosaa, jossa päätulivuori muodostaa pienen järven. Saarella asuu noin 5 000 asukasta.
Päiväntasaajan Guinean ilmasto on tyypillinen päiväntasaajan seudulle: kuumaa, kosteaa, suuret sademäärät ja runsas pilvisyys ympäri vuoden.Country Guide: Equatorial Guinea BBC Weather. BBC. Rio Munin alueella vuoden keskilämpötilat ovat 26 asteen paikkeilla, suhteellinen kosteus 80–95 prosenttia ja sademäärät kaikkialla yli 3 000 millimetriä vuodessa, paikoin yli 4 500 millimetriä. Biokon saarella sademäärä vaihtelee vuoristoisuuden mukaan. Eniten sataa Gran Calderan rinteillä saaren eteläosassa, mihin ulottuu lounaismonsuuni. Urekassa on mitattu 11 430 millimetrin sademäärä vuodessa, joten se kuuluu maailman sateisimpiin paikkoihin.
Historia
Nykyisen Päiväntasaajan Guinean manneralueen varhaisimpia asukkaita olivat pygmit. Bantuheimot alkoivat vaeltaa alueelle 1100- ja 1200-luvuilla. Bubit asettuivat Biokon saarelle 1200-luvulla.
Siirtomaa-aika Fernão do Pón johtama portugalilainen retkikunta löysi vuonna 1472 Guineanlahden saaren, jonka portugalilaiset nimesivät eurooppalaisen löytäjänsä mukaan Fernando Pó -saareksi (vuodesta 1979 alkaen Bioko). Portugali hallitsi Fernando Póota ja sen lähisaaria vuodesta 1592 lähtien. Hollanti pyrki saamaan saaret haltuunsa vuosina 1642–1648. Vuosina 1777–1778 tehtyjen sopimusten perusteella Portugali luovutti saaret ja Río Munin alueen Espanjalle. Saarille lähetetty espanjalaisretkikunta kärsi tappion taistelussa bubi-kansaa vastaan. Britannia vaati saaria itselleen vuonna 1782. Vuonna 1827 englantilaiset perustivat Fernando Póolle Port Clarencen kaupungin (vuosina 1843–1973 Santa Isabel, nykyään Malabo), mutta vetäytyivät saarilta vuonna 1833. Espanjalaiset valtasivat vuonna 1843 Fernando Póon uudelleen ja vuonna 1856 Río Munin, joita alettiin kutsua Espanjan Guineaksi. Alueen rajat määriteltiin kolonialististen maiden tekemässä Pariisin sopimuksessa vuonna 1900. Alkuperäisväestö joutui pakkotöihin kaakaoviljelmille. Espanjalaiset tukahduttivat vuosien 1898 ja 1906 bubikapinat verisesti. Fernando Póolle tuotiin orjatyövoimaa Río Munista ja Nigeriasta. Alkuperäinen kansa oli vailla kaikkia laillisia oikeuksia.
thumb|left|Postimerkki Espanjan Guineasta vuodelta 1924. Ensimmäinen kansallismielinen järjestö Crusada perustettiin vuonna 1947. Kansallinen vapautusliike järjestyi vuonna 1959 MONALIGE- ja IPGE-puolueiksi. Vuonna 1960 Espanja julisti alueen ”merentakaiseksi provinssikseen”. Vuonna 1964 se sai sisäisen itsehallinnon. Vuodesta 1965 lähtien Espanjan Guinean itsenäisyyttä käsiteltiin YK:ssa ja Afrikan yhtenäisyysjärjestössä. Heinäkuussa 1968 Espanjan hallitus ja paikalliset puolueet laativat perustuslain, joka hyväksyttiin elokuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä. Syyskuussa pidetyt presidentinvaalit voitti MONALIGE:n ehdokas Francisco Macías Nguema, joka muodosti eri puolueiden edustajista koostuneen maan ensimmäisen hallituksen. Päiväntasaajan Guinea julistettiin itsenäiseksi tasavallaksi 12. lokakuuta 1968. Espanja veti joukkonsa pois maasta maaliskuussa 1969.
Itsenäisyyden aika Heinäkuussa 1970 Nguema lakkautti maan kaikki poliittiset puolueet ja kansalaisjärjestöt. Samalla perustettiin Työtätekevien kansallinen yhtenäisyyspuolue PUNT, jonka jäseniksi määrättiin maan koko aikuisväestö. Presidentin toimivaltaa rajoittavat perustuslain kohdat mitätöitiin toukokuussa 1971. Taloutta pyrittiin kehittämään paikallista yrittäjyyttä kannustamalla ja ulkomaista pääomaa houkuttelemalla. Samalla lisättiin valtion harjoittamaa talouden sääntelyä. Vuonna 1972 järjestetyssä PUNT:in toisessa edustajakokouksessa Nguema julistettiin elinikäiseksi presidentiksi. Maahan pystytettiin diktatuuri. Järjestelmän vastustajat ja suurin osa espanjalaisista pakeni ulkomaille. Espanjalaisten poismuutto ja Nigerian kielto lähettää maatyöläisiä lamauttivat maan talouden. Ulkomailla perustettu demokratialiike yritti tunkeutua maahan Gabonista heinäkuussa 1976.
Francisco Macías Nguema syrjäytettiin 3. elokuuta 1979 tapahtuneessa vallankaappauksessa. Poliittiset puolueet ja ammattiliitot lakkautettiin ja vallan otti Teodoro Obiang Nguema Mbasogon johtama sotilasneuvosto. Huomattava osa aikaisemmin kansallistetusta omaisuudesta palautettiin entisille omistajilleen. Taloudessa pyrittiin yhteistyöhön Espanjan ja Ranskan kanssa. Elokuussa 1982 järjestetyssä kansanäänestyksessä hyväksytyn perustuslain mukaan Nguema Mbasogosta tuli maan presidentti. Sotilasneuvosto lakkautettiin saman vuoden lokakuussa. Nguema Mbasogo on jatkanut itsevaltiutta. Hän oli vuosien 1996 ja 2002 presidentinvaalien ainoa ehdokas. Myös vuoden 2009 presidentinvaali päättyi hänen voittoonsa; vastaehdokas Placido Mico sai 3,6 prosenttia äänistä. Vuoden 2016 vaaleissa vastaehdokas Avelino Mocache Benga sai 1.5 prosenttia äänistä. Presidentin poika Teodorin on ollut syytteessä valtion varojen väärinkäytöstä, ja joutui palauttamaan yli 30 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin edestä omaisuutta.
Vuonna 2012 nimitettiin presidentin poika Teodorin Obiang maan varapresidentiksi. Presidentin poika on tunnettu äärimmäisen ylellisestä elämäntavastaan. Vuonna 2020 ranskalainen tuomioistuin tuomitsi hänet maksamaan 30 miljoonaa euroa sakkoja Päiväntasaajan Guinean julkisten varojen käytöstä omaan ylelliseen elämäänsä, johon on kuulunut kalliit kiinteistöt Euroopassa, ylelliset autot, taide, jalokivet, kellot ja design-vaatteet. Maan presidentti Teodoro Obiang Nguema on ollut vallassa vuodesta 1979 lähtien ja hänestä on tullut Afrikan pisimpään vallassa ollut nykyinen valtionpäämies. Maailman pisimmän vallassaoloajan hallitsijana (lukuun ottamatta monarkkeja) Obiang saavutti vuonna 2022, kun 80-vuotias itsevaltias valittiin presidentiksi.
Politiikka
thumb|upright|Presidentti Teodoro Obiang Vuoden 1968 itsenäistymisen jälkeen Päiväntasaajan Guinealla on ollut kaksi päämiestä: ensimmäiset 11 vuotta maata hallitsi Francisco Macías Nguema, jonka kaoottisella valtakaudella noin 50 000 guinealaista menetti henkensä ja 150 000 lähti maanpakoon. Nykyinen elinikäinen presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo järjesti sotilasvallankaappauksen vuonna 1979. Hän uudistutti perustuslain vuonna 1982, ja se hyväksyttiin kansanäänestyksessä 95,38 prosentin enemmistöllä.
Presidentti nimittää pääministerin ja apulaispääministerin. Maassa on kaksikamarinen parlamentti, jonka alahuone valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Senaatin 70 jäsenestä presidentti nimittää 15, loput 55 valitaan vaaleilla. Vuonna 2013 valitussa parlamentissa pääpuolue PDGE:llä (Päiväntasaajan Guinean demokraattinen puolue) on 99 paikkaa alahuoneessa ja 54 paikkaa senaatissa, opposition CPDS:llä (Convergence Party for Social Democracy) yksi paikka kummassakin. Parlamentilla on erittäin vähän valtaa.
Päiväntasaajan Guinea hyväksyttiin vuonna 2014 Portugalinkielisten maiden yhteisöön, vaikka maassa ei käytännössä juuri portugalia puhuta.
Hallinnollinen jako thumb|upright|Päiväntasaajan Guinean provinssit kartalla Päiväntasaajan Guinea jakautuu hallinnollisesti nykyään kahdeksaan hallintoalueeseen eli provinssiin, jotka puolestaan jakautuvat kuntiin. Kahdeksas ja uusin provinssi, Djiblohon provinssi, muodostettiin vuonna 2017 Ciudad de la Pazin (entinen Oyala) ja Mberen kaupungeista.
+Päiväntasaajan Guinean hallintoalueet Hallintoalue Pääkaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (4.7.2001) Väkiluku (2013) Annobónin provinssi San Antonio de Palé 17 5 008 20 741 Bioko Norten provinssi Malabo 776 231 000 410 541 Bioko Surin provinssi Luba 1 241 29 000 181 525 Centro Surin provinssi Evinayong 9 931 126 000 202 054 Djiblohon provinssi Ciudad de la Paz Kié-Ntemin provinssi Ebebiyín 3 943 167 000 238 548 Litoralin provinssi Bata 6 665 298 000 400 415 Wele-Nzasin provinssi Mongomo 5 478 158 000 318 451
Ulkosuhteet Venäjään pienoiskuva|Vladimir Putin "Venäjän energiaviikon" täysistunnossa syyskuussa 2024 presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogon kanssa Marraskuussa 2024 uutisoitiin, että Venäjä on lähettänyt jopa 200 sotilasta Päiväntasaajan Guineaan suojelemaan presidenttiä. Samaan aikaan Venäjä jatkoi läsnäolonsa laajentamista Afrikassa. Uutisten mukaan venäläiset kouluttavat eliittivartijoita maan kahdessa suurimmassa kaupungissa – pääkaupungissa Malabossa ja Batassa. Ensimmäiset raportit maahan sijoitetuista venäläisjoukoista saatiin ensimmäisen kerran elokuussa 2024. Venäjä on lähettänyt viime vuosina tuhansia palkkasotureita Länsi- ja Keski-Afrikkaan suojelemaan sotilashallintoja ja auttamaan niitä taistelussa kapinallisia vastaan. Venäläisen uutistoimisto Tassin mukaan presidentti Obiang kiitti Vladimir Putinia syyskuussa ohjaajien lähettämisestä vahvistamaan Päiväntasaajan Guinean puolustusta.
Talous