pienoiskuva|oikea|pysty=0.9|Kurtisaani ja hänen asiakkaansa. Polygnotoksen punakuviotekniikalla koristelema attikalainen pelike noin vuodelta 430 eaa. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena. Prostituutio oli antiikin Kreikassa osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Kreikan tärkeimmissä kaupunkivaltioissa ja satamakaupungeissa prostituutio oli tärkeä elinkeino. Yhteisö ei juuri paheksunut julkista prostituutiota ja ilotalot toimivat avoimesti. Ateenassa jopa laskettiin lainsäätäjä Solonin ansioksi huokeahintaisten valtiollisten ilotalojen perustaminen. Prostituutio kuitenkin kosketti miehiä ja naisia eri tavoin: kaikenikäiset naiset ja nuoret miehet myivät itseään asiakkaille, jotka olivat pääsääntöisesti miehiä.
Naisten prostituutio
Pseudo-Demosthenes julisti 300-luvulla eaa. oikeuteen kokoontuneiden kansalaisten edessä: ”Meillä on kurtisaanit ilonpitoon, jalkavaimot saadaksemme jokapäiväisen huolenpitomme ja aviopuolisot, jotta saisimme laillisia lapsia; he ovat myös kotimme uskollisia vartijoita.” Vaikka todellisuus olikin vähemmän karrikoitu, niin selvää on, että kreikkalaiset miehet eivät tunteneet moraalisia ongelmia prostituoitujen hyväksikäytöstä.
pienoiskuva|vasen|Hetaira ja juhlijat istumassa penkillä. Kreikkalainen terrakottaveistos Myrinasta noin vuodelta 25 eaa. Louvren museo. Samanaikaisesti lait kohtelivat erittäin ankarasti miesten suhteita avioliitossa olevien vapaiden naisten kanssa. Aviorikostapauksissa petetyllä aviomiehellä oli oikeus jopa tappaa itse teossa tavattu avioliittoa loukannut osapuoli; sama päti myös raiskauksen kohdalla. Miesten keskimääräinen avioitumisikä oli noin 30 vuotta, joten halutessaan heteroseksuaalisia suhteita nuorilla ateenalaisilla miehillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kääntyä orjien tai prostituoitujen puoleen.
Naisasiakkaille suunnattu naisprostituutio on vaikeasti todistettava ilmiö. Platonin Pidoissa (191e2–5) komediakirjailija Aristofanes esittää kuuluisan tarinan Eros-jumalasta ja mainitsee siinä yhteydessä termin hetairistriai (). Hänen mukaansa ”naiset, jotka syntyvät primitiivisistä naisista, eivät ole kiinnostuneita miehistä, vaan pitävät naisia parempina, ja siitä tulee käsite hetairistriai”. Oletettavasti kyseessä ovat prostituoidut, jotka myyvät palveluitaan lesboasiakkaille. Myös Lukianos Samosatalainen kiinnittää huomionsa tähän tapaan teoksessaan Ilotyttöjen rupatteluja (V), mutta on mahdollista, että kyseessä on yksinkertaisesti kirjoittajan viittaus Platonin tekemään tekstiin.
Pornai
Prostituoidut oli antiikin Kreikassa luokiteltu useaan eri luokkaan. Alimmassa luokassa olevia kutsuttiin nimellä pornai (, yksikössä )Sana esiintyy ensimmäistä kertaa 600-luvulla eaa. eläneellä runoilijalla Arkhilokhoksella (fgt. 302 W = Lasserre 91).. Kuten sanan etymologiakin ilmaisee – lähtökohtana on pernēmi (, ”myydä”) – he olivat pääasiassa orjia. Heidän omistajaansa eli parittajaa kutsuttiin nimellä pornoboskos (, kirjaimellisesti ”porneiden paimen”). Parittaja otti veronsa kaikesta tulosta, jota prostituoidut ansaitsivat. Omistaja saattoi olla kansalainen, jonka tulolähde, muiden tulojen joukossa, oli juuri prostituoitujen verotus. Eräs neljännellä vuosisadalla elänyt puhuja kertoo esimerkin kahdesta mainitulla tavalla omaisuutensa hankkineesta. Theofrastos mainitsee teoksessaan Luonteita majatalon pitäjän sekä veronkerääjän rinnalla myös parittajan listassa, jossa on lueteltu tavanomaisia ammatteja. Prostituoidun omistaja saattoi olla myös miespuolinen tai naispuolinen metoikki.
pienoiskuva|pysty|Kurtisaani vastaanottaa asiakastaan. Attikalainen punakuviotekniikalla koristeltu lekyytti, maalattu Ateenassa noin 460–450 eaa. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena. Arkaaisella ja klassisella kaudella, 500- ja 400-luvuilla eaa. prostituoidut olivat orjia ja syntyisin usein barbaareja. Hellenistisellä kaudella tähän ryhmään kuuluivat myös pikkutytöt, jotka heidän kansalaisisänsä olivat syntymän jälkeen jättäneet heitteille ja joita pidettiin orjina, kunnes toisin todistettiin. Nämä tytöt työskentelivät ilotaloissa, jotka sijaitsivat tämänkaltaisesta liiketoiminnasta tunnetuissa kortteleissa, kuten Ateenan satamakaupungissa Pireuksessa tai Kerameikoksen kaupunginosassa. Heidän palvelujaan käyttivät merimiehet ja vähävaraiset kansalaiset.
Kategoriaan pornai kuuluivat myös Ateenan kaupunkivaltion omistamien bordellien tytöt. Kreikkalainen oppinut ja kielentaitaja Athenaios (170–200-luku; XIII, 23) siteeraa komediakirjailijaa Filemonia (Adelfoi, fgt. 23) ja historioitsija Nikandrosta (Kolofonin historia = FGrH 271–272 fgt. 9) ja kertoo, että Solon ”huolestuneena nuorten miesten kiihkon hillitsemisestä – – otti tehtäväkseen avata ilotaloja ja asettaa niihin ostettuja naisiaPhilippe Remaclen tekemän ranskannoksen vapaa suomennos (A. M.), samoin menetellään kaikkien Athenaioksen tekstien käännösten kanssa. Katso myös.”. Näin asian ilmaisee eräs Adelfoin henkilö:
Kuten äskeinen henkilö korostaa, niin solononilaiset ilotalot antoivat tyydytyksen kaikille eikä se ollut sidoksissa henkilön tulotasoon.Yksi oboli on kahdeksasosa drakhmasta, joka oli palkkatyöläisen keskiansio Ateenan julkisissa töissä 500-luvun eaa. lopulla. 400-luvun eaa. puolivälissä keskiansio kohosi puoleentoista drakhmaan. Samaan tapaan Solonin kerrotaan pystyttäneen ilotaloista kerättyjen verojen avulla temppelin Afrodite Pandemokselle eli kirjaimellisesti ”kaiken kansan Afroditelle”. Vaikka tämän anekdootin historiallisuus on vähintäänkin epäilyttävä, näyttää silti selvältä, että ateenalaiset kokivat prostituution osana demokraattista järjestelmäänsä.
Mitä tulee kysymykseen hinnoista, niin useissa yhteyksissä tuodaan esille yhden obolin hinta, joka oli kaikkein halvimman luokan prostituoitujen maksu, mutta kyse on ilmeisesti kaikkein yksinkertaisimmista palveluista. On hyvin vaikea tietää, onko kyse eräänlaisesta tyylikeinosta kertoa, että kyseessä oli todella ”halpa kauppa” vai todellisesta hinnasta.
Itsenäiset prostituoidut
Astetta ylempänä olivat itsenäisesti työskentelevät prostituoidut, jotka pyydystivät asiakkaitaan kaduilla. Paitsi että he esittelivät omaa sulokkuuttansa suoraan mahdollisille asiakkaille, he turvautuivat myös mainonnallisiin temppuihin. On näet löydetty sandaaleita, joiden pohjaan oli muokattu kuvio, joka jätti merkin AKOLŪTHI (, ”seuraa minua”) maahan painettuna. He käyttivät myös meikkiä, luultavasti eivät kovinkaan hillitysti. Keskikomedian edustaja Eubulos tekee naurunalaisiksi ”lyijyvalkoisella töhrityt ja – – poskensa marjamehulla sivelevät” kurtisaanitAthenaios: Deipnosofistai 13.6..
pienoiskuva|vasen|pysty=1.2|Pitojen muusikot yhdistetään usein prostituutioon. Yksityiskohta attikalaisen punakuviotekniikalla koristellun kyliksin tondosta eli pohjamaalauksesta. Colmar-maalari, noin vuodelta 480 eaa. Louvren museo. Itsenäisillä prostituoiduilla oli hyvin erilaiset taustat. Jotkut heistä olivat metoikkien vaimoja, jotka eivät löytäneet muuta työtä kaupungista, johon olivat tulleet, tai köyhiä leskiä tai entisiä pornē-luokan prostituoituja, jotka olivat onnistuneet ostamaan itsensä vapaiksi, usein lainan avulla. Ateenassa prostituoitujen tuli rekisteröityä kaupunkivaltion virastossa ja maksaa eräänlainen vero. Jotkut naiset pystyivät vaurastumaan tällä työllä. Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Koptoksessa, roomalaisessa Egyptissä prostituoitujen matkakulu (eräänlainen tullimaksu) oli 108 drakhmaa, kun se muilta naisilta oli vain 20 drakhmaa.Dittenberger, W.: Orientis Græci inscriptiones selectæ (OGIS), Leipzig, 1903–1905, II, 674.
Itsenäisten prostituoitujen hinnat ovat erittäin vaikeasti arvioitavissa. Ne todennäköisesti vaihtelivat hyvinkin paljon. 300-luvulla eaa. Theopompos toteaa, että toisen ryhmän prostituoidut maksoivat yhden staterin eli neljä drakhmaa, ja ensimmäisellä vuosisadalla eaa. epikurolainen filosofi Filodemos Gadaralainen (siteerattu Anthologia Palatinassa, V 126) mainitsee sarjalippujärjestelmän, jossa kaksitoista käyntiä maksoi viisi drakhmaa. Toisella vuosisadalla Lukianos Samosatalaisen dialogissa Ilotyttöjen rupatteluja prostituoitu Ampelis piti viiden drakhman summaa käyntiä kohden keskinkertaisena hintana (8, 3). Samassa tekstissä nuori neitsyt voi pyytää yhden minan eli sata drakhmaa, ja jopa kaksi minaa, jos asiakas on vastenmielinen (7, 3). Toisin sanoen nuori ja kaunis prostituoitu saattoi vaatia korkeampaa hintaa kuin hänen jo ikääntyneempi kollegansa, joskin kuvista voimme nähdä, että oli olemassa myös markkinat vanhempien naisten prostituutiolle. Kaikki riippui tietenkin myös siitä, halusiko asiakas käyttää prostituoitua yksinoikeudella. Oli olemassa myös sellaisia järjestelyjä, että kaverusten ryhmä osti yhdessä prostituoidun ja jakoi käyttöajan niin, että jokaisella ryhmän jäsenellä oli oma aikansa.
Itsenäisten prostituoitujen luokkaan voidaan sijoittaa myös muusikot ja tanssijattaret, jotka toimivat miehisten pitojen yhteydessä. Aristoteles teoksessaan Ateenan valtiomuoto (L.2) mainitsee tietyn virkamiesryhmän, astynomit, joiden tehtäviin kuului valvoa, että huilunsoittajattaria sekä lyyran ja kitharan soittajia ei vuokrattaisi iltaa kohden yli kahden drakhman edestäGeorges Mathieu'n ja Bernard Haussoulier'n tekemän ja Claude Mossén tarkistaman ranskannoksen mukaan, Belles Lettres, 1996.. Seksuaaliset palvelut olivat selvästi osa vuokraamistaKatso myös esimerkiksi Aristofaneen Ampiaiset 1342–43. ja niiden hinnoittelu, vaikka astynomit valvoivat asiaa, tahtoi tulla jatkuvasti korkeammaksi ajan myötä.
Hetairat pienoiskuva|pysty|Capitoliumin Afrodite, kopio Knidoksen Afroditestä. Tekijä oli Praksiteles ja mallina toimi hänen rakastajattarensa, hetaira Fryne. Louvren museo.
Hetairat olivat prostituoitujen hierarkian ylintä tasoa. Päinvastoin kuin alemmat luokat, he eivät tyytyneet tarjoamaan yksinomaan seksipalveluja eivätkä heidän tehtävänsä olleet yhtä tarkoin rajattuja. Kirjaimellisesti hetaira () tarkoittaa toveria. Eräässä mielessä heitä voidaan verrata japanilaisiin geishoihin, koska he olivat saaneet perusteellisen kasvatuksen ja pystyivät ottamaan osaa sivistyneisiin keskusteluihin. Spartan naisia lukuun ottamatta hetairat olivat ainoita kreikkalaisia naisia, jotka olivat täysin vapaita ja saattoivat itse hallita omaisuuttaan.
Aspasia, Perikleen rakastajatar, oli viidennen vuosisadan eaa. kuuluisin nainen. Hän oli syntyjään Miletoksesta ja sai siten ulkomaalaisen statuksen Ateenassa. Hän veti puoleensa Sofoklesta, Feidiasta ja jopa Sokratesta ja hänen oppilaitaan. Plutarkhoksen mukaan ”hän dominoi kaikkein vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja ja herätti filosofeissa mielenkiinnon, joka ei ollut kovin vähäinen ja kapea-alainen”Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 24. Ranskalainen käännös Anne-Marie Ozanam, Gallimard, 2001. Vapaa suomennos A.M..
Tiedämme useiden hetaroiden nimet. Klassisella kaudella oli Theodote, joka oli Alkibiadeen ystävä ja jonka kanssa Sokrates keskustelee Ksenofonin Muistelmissa (III, 11, 4). Oli myös Neaira, joka oli Pseudo-Demostheneen erään puheen kohde sekä Fryne, joka oli Knidoksen Afroditen mallina – kyseessä on Praksiteleen mestarityö ja kuvattu nainen oli siis hänen rakastajattarensa, mutta samalla myös Hypereideen, ateenalaisen poliitikon ja puhujan, kumppani; Hypereides puolusti Frynetä tämän jumalanpilkkaa koskevassa oikeudenkäynnissä. Tunnettuihin hetairoihin kuuluu myös Leontine, Epikuroksen elämänkumppani, joka oli itsekin filosofi. Hellenistiseltä kaudelta voidaan mainita Tythonike, joka oli Harpaloksen, Aleksanteri Suuren rahastonhoitajan rakastajatar ja vielä Thais, itse Aleksanteri Suuren rakastajatar ja myöhemmin Ptolemaios I:n rakastajatar.