Sergei Prokofjevin sinfonia nro 1 D-duuri, (op. 25) valmistui vuonna 1917. Sinfonia on tyyliltään uusklassistinen, ja sitä kutsutaan monesti nimellä Klassinen sinfonia.
Teoksen ensiesitys oli säveltäjän itsensä johtamana Pietarissa 21. huhtikuuta 1918. Boris Asafjeville omistetun sinfonian esitys kestää noin viisitoista minuuttia.Symphony No 1 in D major "Classical", Op 25, Catalog of Works, The Prokofiev page 5.1.2011
Teos on sinfoniaksi hyvin pienimuotoinen. Se noudattaa pitkälti klassismin ajan sinfonian rakenteita, ja musiikki on yhtä helppotajuista, joskin teos hyödyntää myös uudempia sävellys- ja soitinnustehoja. Teos kuuluu Prokofjevin soitetuimpiin. Sergei Prokofjev käytti myöhemmin ensimmäisen sinfoniansa kolmatta osaa, gavottia, baletissaan Romeo ja Julia.
Osat Prokofjevin ensimmäinen sinfonia jakautuu neljään osaan:
Allegro Larghetto Gavotta: Non troppo allegro Finale: Molto vivace
Kokoonpano
2 huilua 2 oboetta 2 klarinettia 2 fagottia 2 trumpettia 2 käyrätorvea patarummut jouset (viulut, alttoviulut, sellot, kontrabassot)
Lähteet
Luokka:Sergei Prokofjevin sinfoniat Luokka:1910-luvun musiikkiteokset