pienoiskuva|500px|Maailma vuonna 1945
(Lounais-Afrikka)
Siirtomaavallan purkaminen eli dekolonisaatio tarkoittaa Euroopan valtioiden muualla maailmassa omistamien siirtomaiden itsenäistymistä, mikä tapahtui useassa vaiheessa. Yhdysvallat itsenäistyi jo vuonna 1776, ja suurin osa Latinalaisen Amerikan valtioista 1800-luvulla. Aasian ja Afrikan siirtomaiden itsenäistyminen alkoi pääosin toisen maailmansodan jälkeen ja huipentui 1950–1960-luvuilla. Jotkin entiset siirtomaat kuuluvat yhä entisiin emämaihinsa niin sanottuina merentakaisina alueina, kuten esimerkiksi Ranskan Guayana.
Nykyiset siirtomaat Yhdistyneet Kansakunnat määrittelee Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan "luvussa XI: julistus ei-itsehallintoalueista" "ei-itsehallinnon alueiksi" "alueiksi, joiden kansa ei ole vielä saavuttanut täysimääräistä itsehallintoa. "—kolonialismin nykyaikainen määritelmä. Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen antautuessa vuonna 1945 ja kahden vuosikymmenen kuluttua 1900-luvun jälkipuoliskolle yli kolme tusinaa "Aasian ja Afrikan valtiota saavutti autonomian tai suoran riippumattomuuden" Euroopan hallintovallasta. Vuodesta 2020 lähtien XI luvun mukaisen jaon piiriin kuuluu edelleen 17 aluetta.
Yhdistyneiden kansakuntien ei-itsehallintoalueet Listattu Hallitsee valtaaAlue1946 1946 1946 1946 1946 1946 1946 1946 1946 1946 1946 1946 1946 1946 1963 1946–1947, 1986 1946–1947, 2013
Siirtomaavallan purkautuminen
Amerikassa Kansallisuusaate kasvoi Amerikan siirtomaissa 1700- ja 1800-luvuilla. Siirtomaiden tyytymättömyys isäntävaltioihin aiheutti lukuisia kapinoita. Niin kutsutut Bostonin teekutsut vuonna 1775 käynnistivät Amerikan vallankumouksen, jossa Yhdysvallat syntyi voitettuaan Ison-Britannian Yhdysvaltain vapaussodassa 1783. Kanadassa siirtomaavallan purkautuminen tapahtui ranskalaisten siirtokuntien jäädessä häviölle briteille. Muodollisesti Kanadaa johtaa kuitenkin edelleen Britannian lähettämä kenraalikuvernööri.
Haitilla mustat orjat nousivat kapinaan Ranskan vallankumouksen heikentämää miehittäjää vastaan. Napoleon I lähetti vuonna 1802 kymmeniä tuhansia sotilaista miehittämään Haiti uudestaan, mutta yritys epäonnistui, ja Haitin vallankumous johti saaren itsenäistymiseen vuonna 1804. Länsimaat asettivat Haitin vuosikymmeniksi saartoon ja Ranska vaati ja sai satojen miljoonien dollareiden (1800-luvun rahan arvossa) korvaukset laskemistaan menetyksistä. Haitin joukot auttoivat muuta Etelä-Amerikkaa aloittamaan vapaustaistelunsa eurooppalaista kolonialismia vastaan.
Espanjan siirtokuntien vapaustaistelu kasvoi Etelä-Amerikan itsenäisyyssodiksi vuosina 1808–1825 ja Meksikon vapaussodaksi vuosina 1810–1821. Sodat päättivät Espanjan siirtomaavallan Amerikassa. Brasiliassa kansallismieliset nousivat kapinaan ja Portugalin kuninkaan poika Pedro I tuki heitä. Brasilia itsenäistyi vuonna 1822, ja Pedro I:stä tuli Brasilian keisari. Kaikissa Etelä-Amerikan maissa valta säilyi 1900-luvun loppuun asti valkoisella vähemmistöllä. Vasta 2000-luvulla alkuperäisamerikkalaisia on noussut maiden johtoon.
Amerikan dekolonisaatio pienoiskuva|Keski-Amerikan ja Karibian poliittinen kehitys Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa19021931 1962 1962 1966 1966 1973 1974 1975 1978 1979 1981 1981 1983
Aasiassa ja Oseaniassa Yhdysvallat oli jo luopunut siirtomaistaan, kuten Filippiineistä. Samaa vaadittiin Britannialta muun muassa Intiassa. Aluksi brittihallinto ei halunnut luopua maasta, mutta Mahatma Gandhin johtama itsenäisyysliike ja sen järjestämä passiivinen vastarinta johtivat lopulta vuonna 1947 brittien vetäytymiseen ja Intian ja Pakistanin itsenäistymiseen.
Ranska halusi palauttaa valtansa Japanin siltä viemiin Kaukoidän siirtomaihin, mikä johti vuonna 1946 Indokiinan sotaan, jossa Ranskan sotatoimien päärahoittajana toimi Yhdysvallat. Sota päättyi vuonna 1954 Ranskan tappioon ja entisen Indokiinan alueelle kolmesta eri kansasta syntyi kolme valtiota: Laos, Vietnam ja Kambodža. Vietnamin sota kesti 20 vuotta ja siinä kuoli noin viisi miljoonaa vietnamilaista. Yhdysvaltojen vastarinta levitti sodan kaikkiin kolmeen maahan.
Oseaniassa siirtomaavallan purkautumista tapahtui Australian ja Uuden-Seelannin itsenäistyessä. Tyynenmeren saarivaltioista osa on edelleen alueen ulkopuolisten maiden vallassa.
Aasian dekolonisaatio Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t) 19161919193220px Korea19451946 1946 1946 1947 1947 1948 1948 1948 1948 1949 1953 1954 1954 1957 1961 1967 19671971 1971 1971 1976 1984
Oseanian dekolonisaatio Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)19011907 1962 1968 1970 1970 1975 1978 1978 19791980 1986 1986 1994
Euroopassa
Euroopan dekolonisaatio Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)19311918 1960 1964
Afrikassa pienoiskuva|
Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Saksa menetti siirtomaansa Afrikassa, mutta ne siirtyivät Kansainliiton kautta lähinnä Britannian alusmaiksi (esimerkiksi Namibia ja Tanganjika). Suuri talouslama heikensi Euroopan maiden kykyä pitää siirtomaansa valtansa alla niiden kansojen siirtyessä eri asteiseen vastarintaan pyrkimyksenä vapautua eurooppalaisesta kolonialismista.
Ennen toista maailmansotaa itsenäisiä valtioita Afrikassa olivat vain Liberia, Egypti, Etiopia ja Etelä-Afrikka. Näistä Liberia oli Yhdysvalloista muuttaneiden entisten mustien orjien alue, jossa tulokkaat ottivat vallan maan alkuperäisasujilta muuttaen maan kielen ja kansakunnan nimen. Westminsterin säädöksellä Britannia julisti eräitä siirtomaitaan vapaaksi vuonna 1931: muun muassa Etelä-Afrikka sai näin muodollisen itsenäisyyden ilman omaa toimintaa vapauden saamiseksi. Egypti tuli muodollisesti itsenäiseksi vuonna 1922, mutta oli käytännössä brittien miehittämänä ja ohjaamana Nasserin hallintoon asti.
Etiopia on käytännössä ainoa Afrikan valtio, joka ei joutunut alistumaan eurooppalaiselle kolonialismille. 1890-luvulla Italia yritti epäonnistuneesti valloittaa sen osana Italian–Etiopian sotaa. Vuonna 1935 alkaneessa Italian–Etiopian sodassa valtaus onnistui, koska Italialla oli nyt huomattava tekninen ylivoima, ja seuraavana vuonna Italia perusti siirtomaakseen Italian Itä-Afrikan. Siirtomaavalta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä aikana vuonna 1941 liittoutuneet valtasivat alueen italialaisilta osana toista maailmansotaa.
Siirtomaiden vapautuminen Afrikassa alkoi toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951, kun Libya itsenäistyi. Seuraavana itsenäistyi Kultarannikko vuonna 1957, jonka nimi muuttui Ghanaksi. Nigeria itsenäistyi 1960, Sierra Leone ja Tanganjika vuonna 1961 myöhemmin Tansania. Uganda itsenäistyi vuonna 1962, Kenia vuonna 1963, Malawi ja Zambia vuonna 1964, Gambia vuonna 1965, Lesotho ja Botswana 1966 sekä Swazimaa 1968. Vapautuminen ei kaikissa maissa sujunut ongelmitta kuten Belgian Kongossa, jossa puhkesi kuuden vuoden sota ja Nigeriassa jossa alkoi Biafran sota. Viimeisinä itsenäistyivät Guinea-Bissau 1974, Mosambik 1975, Angola 1975 jossa syttyi sisällissota, Djibouti 1977, Zimbabwe 1980, Namibia 1990 sekä Eritrea 1993.
Afrikan dekolonisaatio Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista Valtio ItsenäistymisvuosiEntinen emämaa19221931 1951 195519561956 1957 Guinea 19581960 1960 (Burkina Faso) 1960 1960 (Benin)1960196019601960 19601960196019601960 1960 1960196019611961 19621962 1962 1962 19631964 1964 1964 1964 (Zimbabwe)1965 1965 1966 19661968 1968196819741975 1975 1975 1975197519761977 1990 1993
Itsehallintoalueet Ei-itsenäiset entiset siirtomaat, joilla on erityisaseman osa.
AlueStatusEntinen emämaa Portugalin Intia n osavaltion ja territorio alue vuodesta 1961 Yhdysvaltain itsehallintoalue vuodesta 1951 Yhdysvaltain itsehallintoalue vuodesta 1978 n erityishallintoalue vuodesta 1999 Ranskan Intia n territorio asema vuodesta 1954 n erityishallintoalue vuodesta 1997 Espanjan Sahara Marokon / n maakunta vuodesta 1975 (Mauritania luopui alueesta 1979) 20px Newfoundlandn provinssi vuodesta 1949 Alankomaiden kuningaskuntien osa vuodesta 1949n maakunta vuodesta 1953n Itsehallintoalue vuodesta 194820px Hongkongsta riippuvainen territorio vuodesta 1981n merentakainen territorio vuodesta 1946 Uuden-Seelannin liitännäisvaltio vuodesta 1965 Uuden-Seelannin liitännäisvaltio vuodesta 1974
Katso myös Eurooppalaisten siirtomaavalta Uusi imperialismi Afrikan historia Postkolonialismi
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Poliittinen maantiede Luokka:Valtioiden itsenäistyminen Luokka:Kolonialismi Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit