Englanninsetteri () on englantilainen koirarotu ja se kuuluu FCI:n roturyhmään seitsemän, seisovat kanakoirat. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis indexHamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 197. Chatto & Windus: Piccadilly.. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi englanninsetterin pentuja noin viisikymmentä vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Englanninsetterin pää Englanninsetteri on korkea, pitkäturkkinen ja melko kevytrakenteinen. Pää on pitkä ja kapea, niska lihaksikas. Häntä on pitkä ja tuuhea. Säkäkorkeus on 61–68 cm. Englanninsetterillä on pitkä turkki, joka voi olla mustan, oranssin, tai maksanruskean kirjava valkealla pohjalla.
Luonne ja käyttäytyminen pienoiskuva|Englanninsetteri Englanninsetteri on vilkas koirarotu, joka vaatii paljon liikuntaa. Jotta rotua voitaisiin käyttää sen käyttötarkoitukseen eli kanalintujen metsästämiseen, vaatii koira varsin perusteellisen tottelevaisuuskoulutuksen. Rotu on jalostettu etsimään ja seisomaan nimenomaan kanalintuja, mutta sitä voi hyvin käyttää myös vesilintujahdeissa noutavana koirana. Englantilaisten kanakoirien käyttöominaisuuksia mitataan kanakoirien metsästyskokeilla. Nämä jakaantuvat edelleen kenttä-, tunturi- ja metsäkokeisiin.
Alkuperä thumb|280px|Llewellin-linjainen englanninsetteri. thumb|280px|Laverack-linjainen englanninsetteri. Englanninsetterin varhaismuodot perustuvat ilmeisesti jo 1500-luvulla käytettyihin ”setting dog” -nimityksen saaneisiin lintukoiriin. Paikantaessaan linnun tai lintuparven ne yleensä heittäytyivät makaavaan ”seisontaan".
Varsinaista englanninsetteriä on jalostettu suurin piirtein 1785-luvulta lähtien. Pyrkimyksenä on ollut kehittää perusväriltään valkea, kohtuullisen pitkäkarvainen, seisova lintukoira, joka olisi kykenevä työskentelemään suurella vauhdilla ja kestävästi vaikeissakin maastoissa. Englanninsetterin jalostuksessa on käytetty myös irlanninsetteriä sekä gordoninsetteriä.
Todennäköisesti 1800-luvulla englanninsettereitä tuotiin Suomeen metsästyskoiriksi jokseenkin samoihin aikoihin kuin muihinkin Pohjoismaihin. Kun 1889 perustettu Suomen Kennelklubi julkaisi viisi vuotta perustamisensa jälkeen ensimmäisen rotukirjan, siinä oli tiedot 32:sta englanninsetteristä.
Settereiden kannalta tärkein tapahtuma oli Hönshundssektionin – Kanankoiraosaston perustaminen Suomen Kennelklubiin 11. toukokuuta 1901. Se oli Pohjoismaiden ensimmäinen kanakoirien rotujärjestö.
Terveys Englanninsetteri elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Englanninsetterin tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, etenevä verkkokalvon surkastuma, atopia ja allergiat.
Noin 78 %:lla englanninsettereistä on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 6 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 19 %:lla rodun edustajista. Englanninsetterin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy etenevää verkkokalvon surkastumaa. Sairauteen on olemassa geenitesti ja sitä hyödyntämällä voidaan sairaiden koirien määrää vähentää jalostuksen avulla.
Englanninsettereillä esiintyy myös allergioita ja atooppista oireilua. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Koiran atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Englanninsetterit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä rotukoiralla on havaittu geenitutkimuksissa. Englanninsetterin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 46 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.
Katso myös
Irlanninsetteri Gordoninsetteri Pointteri
Lähteet Kanakoirakerho - Hönshundssektionen ry / Englanninsetterijaos KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Suomen Kennelliiton hyväksymä rotumääritelmä (pdf) Kymen Setterit ja Pointterit ry
Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 7 Seisovat lintukoirat Luokka:Seisojat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit