Bengali on kissarotu, jonka esi-isissä on sekä kesykissoja että aasialaisia leopardikissoja.
Jalostus Villin leopardikissan turkiksia käytettiin turkistuotteisiin, ja pentuja myytiin lemmikeiksi. Risteytystyön tarkoituksena oli kehittää rotu, joka olisi yhtä kaunis kuin leopardikissa mutta sopeutusi paremmin elämään lemmikkinä.
Ensimmäisen sukupolven pennut, joilla toinen vanhemmista on leopardikissa, ovat vaikeita käsitellä. Riittävästi kotikissaa muistuttava luonne saadaan vähintään neljän sukupolven jälkeen, jolloin pennun isoisovanhempi on villieläin.
Rodun aktiivinen kehitystyö tehtiin 1980-luvulla ja rotu hyväksyttiin eurooppalaisessa kissajärjestöjen kattojärjestössä Fifessä v. 1999. Rekisteröidyillä bengaleilla leopardikissa on aina vähintään viiden sukupolven päässä. Leopardikissan lisäksi bengalin luomisessa on rodun alkutaipaleella käytetty myös useita eri rotuja olevia kesykissoja mm. egyptin mauta, burmaa, abessinialaista ja tabby-kuvioisia amerikkalaisia lyhytkarvarotuja.
Suomessa bengaleita on ollut jo 1990-luvulta lähtien.
Ulkonäkö Tyypillistä bengalille ovat lihaksikas ja pitkänomainen vartalo, pienehkö pää suhteessa vartaloon, pienet, pyöreäkärkiset, matalalle asettuneet korvat, suuret, ovaalinmuotoiset, kaukana toisistaan sijaitsevat silmät sekä korostuneet viiksityynyt. Bengalin kuviointi on erikoinen ja muista kesykissaroduista poikkeava. Sen vahva ja keskipitkä häntä muistuttaa suurten kissaeläinten häntää, ja kissa kantaa sitä matalalla.
Bengalin turkki on joko täplikäs tai marmorikuvioinen. Pohjaväriltään bengali on perinteisesti ollut ruskea tai lumivärinen, mutta myös hopeisia, sinisiä ja mustia bengaleita on olemassa. thumb|"Lumivärinen" bengali.
Lähteet
Aiheesta muualla
Finticat Suomen Kissaliitto
Luokka:Kissarodut Luokka:Risteymät Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit