thumb|Auschwitz-Birkenaun pääsisäänkäynti.
Auschwitz oli suurin saksalaisten rakentama toisen maailmansodan ja holokaustin aikainen keskitys- ja tuhoamisleirikompleksi, jossa murhattiin 1,1 miljoonaa ihmistä, suurin osa heistä juutalaisia. Se sijaitsi puolalaisen Oświęcimin (saks. Auschwitz) kaupungin liepeillä. Nykyisin Auschwitz on museo ja Unescon maailmanperintökohde.
Auschwitzin leirialueeseen kuului kolme eri keskitysleiriä. KL (Konzentrationslager) Auschwitz I oli pääleiri, jonka rakentaminen alkoi toukokuussa 1940 lähelle Oświęcimin keskustaa. Se perustettiin paikalla aiemmin sijainneen puolalaisen siirtoleirin paikalle. KL Auschwitz II eli Auschwitz-Birkenau oli varsinainen tuhoamisleiri, jonka rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 1941. Leiri oli juutalaisten joukkotuhon keskuspaikka, jonka kaasukammioissa surmattiin vankeja laajamittaisesti ja hyvin järjestelmällisesti vuosina 1942–1944. Leirillä saksalaiset lääkärit ja tiedemiehet suorittivat myös erilaisia ihmiskokeita. KL Auschwitz III eli Monowitz oli pakkotyöleiri, joka rakennettiin vuonna 1941 IG Farbenin nitriilikumitehtaan viereen.Auschwitz-Birkenau State Museum, Poland
Alueen väestö eli vastaperustetun leirin läheisyydessä asuneet puolalaiset ja juutalaiset – häädettiin kodeistaan vuosina 1940–1941. Noin tuhat heidän asuntoaan purettiin. Muut rakennukset osoitettiin leirin SS-varuskunnan upseereille ja aliupseereille, jotka toisinaan saapuivat paikalle koko perheensä kanssa. Saksalaisten haltuunsa ottamia, sotaa edeltäneitä teollisuuslaitoksia laajennettiin tai joissakin tapauksissa purettiin, jotta niiden tilalle voitiin rakentaa Kolmannen valtakunnan sotilaallisia tarpeita palvelevia uusia tehtaita. Leirin hallinto käytti leiriä ympäröivää aluetta leirin tekniseen tukitoimintaan, työpajoihin, varastoihin, toimistoihin sekä SS-joukkojen parakkeihin. pienoiskuva|Ilmatiedustelukuva Auschwitzin keskitysleiristä; kuvassa näkyy Auschwitz I -leiri, 4. huhtikuuta 1944. Saksalaiset eristivät kaikki leirit ja sivuleirit ulkomaailmasta ja ympäröivät ne piikkilanka-aidoilla. Kaikki yhteydenpito ulkomaailmaan oli kielletty. Komendantin hallinnoima ja SS-leirivartioston valvoma alue ulottui kuitenkin piikkilanka-aitojen rajaaman alueen ulkopuolelle. Se käsitti noin 40 neliökilometrin laajuisen lisäalueen (Interessengebiet eli etupiirialue), joka ympäröi Auschwitz I- ja Auschwitz II-Birkenau -leirejä.
Laajimmillaan kesällä 1944 Auschwitzin ydinalue kattoi noin 40 neliökilometriä, minkä lisäksi siihen kuului yli 40 sivuleiriä, jotka sijaitsivat hajallaan satojen kilometrien säteellä. Tuolloin Auschwitzin leirikokonaisuudessa oli noin 135 000 ihmistä (105 000 rekisteröityä vankia ja noin 30 000 rekisteröimätöntä), mikä vastasi 25:tä prosenttia koko keskitysleirijärjestelmän vankimäärästä.
Leirin rakenne Auschwitz I. Ensimmäinen ja vanhin osa oli niin kutsuttu ”pääleiri” (vankimäärä vaihteli noin 15 000 tienoilla ja nousi ajoittain yli 20 000:een). Se perustettiin puolalaisten sotilaskasarmien alueelle ja rakennuksiin. Täällä sijaitsivat SS-varuskunnan hallinto (SS-Standortverwaltung) sekä paikallisen varuskunnan komentajan ja Auschwitz I:n komendantin toimipaikat. Jälkimmäisellä oli muodollinen etuoikeus ja ”vanhimman” palvelusarvon asema suhteessa kahteen muuhun komendanttiin (”Der Lagerkommandant des KL Auschwitz I ist dienstältester Lagerkommandant und SS-Standortältester des SS-Standortes Auschwitz”). Auschwitz I:ssä toimivat myös poliittisen osaston ja vankityövoimaosaston päätoimistot. Samalla alueella sijaitsivat lisäksi tärkeimmät huoltovarastot, työpajat ja SS-yhtiöt (Deutsche Ausrüstungswerke G.m.b.H-DAW - Laitteistotyöt; Deutsche Erd-und Steinwerke G.m.b.H – DEST - Maa- ja kivityöt ja Deutsche Lebensmittel GmbH - Elintarvikkeet). Työskentely näissä hallinto- ja talousyksiköissä sekä yhtiöissä muodosti leirin vankien pääasiallisen työtehtävän.
Auschwitz II. Toinen osa oli Birkenaun leiri (yli 90 000 vankia vuonna 1944), joka oli leirikokonaisuuden laajin osa. Natsit aloittivat rakentamisen lokakuussa 1941 Brzezinkan kylän paikalle, kolmen kilometrin päähän Oświęcimista. Puolalainen siviiliväestö häädettiin, ja heidän talonsa takavarikoitiin ja purettiin. Suurin osa joukkotuhojärjestelmästä rakennettiin Birkenauhun, ja valtaosa uhreista murhattiin siellä. Leirin oli tarkoitus toimia 125 000 sotavangin leirinä, joka avattiin alaleirinä maaliskuussa 1942, ja samalla se toimi juutalaisten tuhoamiskeskuksena. Viimeisessä vaiheessaan vuodesta 1944 alkaen se toimi myös paikkana, johon vankeja koottiin ennen heidän siirtämistään pakkotyöhön Saksan teollisuuden palvelukseen. Todennäköisesti noin 90 prosenttia uhreista eli noin miljoona ihmistä menehtyi Birkenaussa ja enemmistö heistä oli juutalaisia. Yli 70 000 puolalaista sekä noin 20 000 romania, sintiä, neuvostoliittolaisia sotavankia ja muiden kansallisuuksien edustajaa kuoli myös Birkenaussa.
Auschwitz III. Vuosina 1942–1944 perustettiin yli 40 sivuleiriä, joissa vankeja käytettiin pakkotyövoimana pääasiassa erilaisissa saksalaisissa teollisuuslaitoksissa ja maatalouksissa. Suurin niistä oli nimeltään Buna (Monowitz; 10 000 vankia); leirihallinto avasi sen vuonna 1942 Buna-Werken synteettisen kumin ja polttoaineen tuotantolaitoksen alueelle, kuuden kilometrin päähän Auschwitzin leiristä. Laitoksen rakensi sodan aikana saksalainen IG Farbenindustrie -yhtymä, jolle SS toimitti vankeja pakkotyöhön. Marraskuussa 1943 Bunan sivuleiristä tuli Auschwitz III:n komendantin toimipaikka, jonka alaisuuteen muut Auschwitzin teollisuussivuleirit kuuluivat.
Uhrit Useimmat nykyarviot asettavat Auschwitzin uhrimäärän 1,1–1,5 miljoonan välille. Tarkkaa määrää on mahdotonta tietää, koska kaikkia uhreja ei kirjattu, ja saksalaiset myös tuhosivat todistusaineistoa. Auschwitzissa kuoli poliittisia vankeja, vastarintaliikkeiden jäseniä ja sotavankeja monista eri maista. Suurin osa surmatuista oli juutalaisia. Vangit kuolivat nälkään, pakkotyöhön, sairauksiin, teloituksiin, ja vuodesta 1942 alkaen myös kaasutuksen uhreina.
Vaikka liittoutuneet saivat nopeasti tietää leirin joukkomurhista, sitä ei koskaan pommitettu. Leirin vapauttivat lopulta puna-armeijan sotilaat tammikuussa 1945. Leirin johtajat ja osa työntekijöistä tuomittiin sodan jälkeen kuolemaan tai vankeusrangaistuksiin.
Historia
Perustaminen
Vuonna 1939 Saksan miehittäessä Puolan, mukaan lukien Oświęcimin kaupungin, aluetta miehittivät SS-joukot ja kaupungin nimeksi tuli Auschwitz. Kaupungin liepeillä oli vuonna 1917 valmistunut sesonkityöläisten siirtoleiri, josta tuli saksalaisten rakentaman leirin perusta.Steinbacher 2008, s. 18–20.
Reichsführer-SS Heinrich Himmler löysi Auschwitzin vuoden 1940 alussa etsiessään raja-alueelta sopivia paikkoja poliittisten vankien keskitysleireiksi. Auschwitz valittiin, vaikka sen talot ja parakit olivat ränsistyneitä, alue sijaitsi malarian vaivaamalla tulvavesialueella, ja pohjavesi oli surkeaa. Paikan etuja olivat kuitenkin sen hyvä infrastruktuuri, sijainti rautatien solmukohdassa sekä ulkomaailmalta syrjäinen sijainti, jolloin leiri sai toimia salassa muulta maailmalta.Steinbacher 2008, s. 29.Jewish Virtual Library Auschwitz-Birkenau
Himmler antoi leirin rakentamismääräyksen luultavasti 27. huhtikuuta 1940. Auschwitzista tuli järjestyksessään Saksan seitsemäs keskitysleiri. Saksalaiset pakkovärväsivät paikallisia keskitysleirin rakennustöihin, ja rakentamiseen ja varustamiseen osallistui yli 500 yritystä koko Saksan valtakunnan alueelta.Steinbacher 2008, s. 30.
Vuoden 1940 lopussa ensimmäisessä asemakaavassa määriteltiin erikseen internointileiri, teollisuusalue, työpajat, kasarmialue, varustevarastot, SS:n asunnot ja maatalousalue. Niin kutsuttu SS-etupiiri laajeni lopulta noin 40 neliökilometrin laajuiseksi. Sitä kiersi kaksi vartioketjua, ja alue oli ympäröity betonimuureilla, vartiotorneilla ja sähköistetyillä piikkilanka-aidoilla, jotka oli valaistu öisin.Steinbacher 2008, s. 34.
Organisaatio ja vartijat pienoiskuva|250x250px|Auschwitz I leirin pääportti kuuluisine Arbeit macht frei (”työ vapauttaa") -kyltteineen. Taustalla on vanhoja, ennen vuotta 1939 rakennettuja Itävallan ja myöhemmin Puolan armeijan kasarmeja. Auschwitzin leirikompleksin ensimmäinen johtaja oli komendantti Rudolf Höss, jonka Heinrich Himmler nimitti päälliköksi toukokuussa 1940. Hänen aloitteestaan leirin portille kiinnitettiin iskulause Arbeit macht frei (”työ tekee vapaaksi”), joka komeili myös joidenkin muiden keskitysleirien porteilla. Höss johti SS-valvontajoukkoja, oli vastuussa leirin turvallisuudesta ja hoiti sen kaikkia sisäisiä asioita.Steinbacher 2008, s. 30–31.
Marraskuussa 1943 Hössin tilalle komentajaksi nimettiin Arthur Liebehenschel. Toukokuussa 1944 komentajaksi tuli Richard Baer, joka oli leirin johtaja sen hylkäämiseen asti tammikuussa 1945. Auschwitz-Birkenaun päällikköinä sen ollessa itsenäinen leiri marraskuun 1943 ja marraskuun 1944 välillä olivat Friedrich Hartjenstein ja Josef Kramer. Monowitzin leirin päällikkö marraskuusta 1943 tammikuuhun 1945 oli Heinrich Schwarz. pienoiskuva|Leirin komendantin talo ja hallintorakennus. Auschwitzin organisaatio oli samanlainen kuin muissakin leireissä. Esikuntaa johti komendantin adjutantti, ja se oli vastuussa SS-henkilöstöasioista, kirjeenvaihdosta ja sotilaiden asevarustuksesta. Osasto II oli poliittinen osasto, joka edusti Gestapoa ja rikospoliisia sekä vastasi esimerkiksi vankien kuulustelusta. Osasto III:n tehtäviin kuului internointileirin johtaminen ja työvoiman hankinta. Osasto IV oli hallinto-osasto, osasto V lääkärit ja muut lääkintähenkilöstö, ja osasto VI:lle kuuluivat huoltotehtävät, koulutus ja sotilaista huolehtiminen.Steinbacher 2008, s. 31–34.
Leirin vartijoina toimineet SS-miehet asettuivat asumaan Auschwitzin kaupunkiin, jonne heille muodostui oma kaupunginosa. Heitä oli vuoden 1941 maaliskuussa 700, seuraavana vuonna yli kaksituhatta ja elokuussa 1944 jo yli 3 300. He elivät kaupungissa mukavasti normaalia perhe-elämää ja nauttivat monenlaisista huvituksista. Leirin kauheudet eivät heidän mielenrauhaansa vaivanneet, sillä he uskoivat olevansa oikealla asialla murhatessaan ”arvottomampia” ihmisiä.Steinbacher 2008, s. 50.
Vangit thumb|Ensimmäinen vankikuljetus leirille kesäkuussa 1940. Auschwitz aloitti toimintansa 14. kesäkuuta 1940 karanteeni- tai läpikulkuleirinä. Leiri avattiin vankilaksi puolalaisille poliittisille vangeille, ja se oli mitoitettu 10 000 vangille. Perustamispäivänä leirille toimitettiin 728 puolalaista vankia vankilasta Krakovan läheltä, ja seuraavina viikkoina leirille tuotiin tuhansia vankeja lisää. Aluksi vankeja käytettiin rakennustyövoimana. Alkuvaiheen vangit olivat lähinnä puolalaisia puolueiden ja hallinnollisten organisaatioiden jäseniä, älymystön edustajia sekä potentiaalisia puolalaiskansallisen vastarinnan kannattajia kuten opettajia, tiedemiehiä, pappeja ja lääkäreitä. Tämä leirin niin sanottu puolalaisvaihe kesti vuoden 1942 puoliväliin saakka. Vankeja ei vielä tuolloin murhattu järjestelmällisesti, mutta heitä kuoli nälkään, työhön tai kahakoissa, ja joitain vankeja teloitettiin.Steinbacher 2008, s. 34–37. pienoiskuva|Unkarin juutalaisia Tet ghetosta Auschwitz II-Birkenaun tuhoamisleirillä vuoden 1944 jälkipuoliskolla. Valokuvassa esiintyvät: 1. Rozi Bittman o.s. Mueller Tacovasta, jäi eloon, Moshe Zvin ja Fassilin (o.s. Herschkovicz) tytär, David Josef Bittmanin vaimo. (Gershonin mukaan) 2. Rita Magdelena Rivka Abraham. pienoiskuva|Naisvankeja Birkenaussa toukokuussa 1944. Taustalla SS-upseeri. pienoiskuva|Työnjako Auschwitz II:n keittiöparakin edessä touko-kesäkuussa 1944.