pienoiskuva|Simon kirkko vuodelta 1846. Simo on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan lounaisosassa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan rajalla Perämeren rannikolla, nelostien varrella. Kunnassa asuu ihmistä, ja sen pinta-ala on km², josta km² on merialuetta ja km² sisävesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km². Simon läpi virtaa Simojoki. Simoa lähimmät kaupungit ovat Kemi, Tornio, Haaparanta ja Oulu. Naapurikuntia ovat Ii, Kemi, Keminmaa, Ranua ja Tervola. Simo on tunnettu myös Simojokisuun merkittävistä maisema-alueista.
Vaikka kunta kuuluukin Kemi–Tornion seutukuntaan, se on poikkeuksellisesti liittynyt osakkaaksi myös Oulunkaaren seutukuntaan sosiaali- ja terveystoimen osalta.
Simo koostuu monista pienistä kyläyhteisöistä. Simon nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa myöhempää empiretyyliä edustava, vuonna 1846 valmistunut Simon kirkko sekä jääkäreiden etappireitistä ja vuoden 1916 Simon kahakasta muistuttava jääkärikämppä patsaineen.
Vuonna 2015 Kemin kaupunki sekä Keminmaan ja Simon kunnat neuvottelivat yhdistymisestä uudeksi Kemin kaupungiksi. Liitoksen oli tarkoitus toteutua vuoden 2017 alusta. Kemin ja Simon kunnanvaltuustot hyväksyivät yhdistymisehdotuksen, mutta Keminmaan valtuusto hylkäsi sen.
Historia
Esihistoria Simon Tainiarolta löytynyt laaja hautapaikka on arviolta 6500 vuotta vanha. Alueelta on löydetty yli sata hautaa, keramiikkaa sekä viherliusketta, jota on pidetty arvokkaana.
Varhaishistoria Simon vanhinta asuinaluetta ovat Simonkylän jokisuualue ja Simo- ja Maksniemen rannikkoseudut. Vanhin tieto Simonkylän asutuksesta on 1300-luvulta. 1500-luvulla Simon väestö kasvoi savolaisten muuttoliikkeen seurauksena, mikä kasvatti erityisesti Simonkylän ja Simoniemen asukaslukua. Simo tunnettiin erityisesti suurtiloista ja kalastajista. Nykyisten asemakylien alueiden asutus oli vähäistä: muutamat lohenkalastajat olivat asettuneet koskien tuntumaan.
Kehityksen aika 1800-luvulla Simonkylä oli edelleen Simon tärkein keskus. Pikkuhiljaa asutus alkoi laajeta Simojoen rantoja pitkin. Vuonna 1865 suuressa kuntauudistuksessa Simon kunta sai varsinaiset rajansa, vaikka aluetta oli jo kauan kutsuttu Simoksi ja asukkaita simolaisiksi. 1800-luvulla Kemi, suuri osa nykyistä Ranuaa ja pienet määrät Tervolaa kuuluivat Simoon. Kemi erotettiin omaksi kunnakseen jo 1869. Simon väestö muuttui merkittävästi 1800–1900-lukujen vaihteessa. Suurtilalliset pitivät edelleen valtaa Simossa, mutta valtaväestö alkoi nopeasti muuttua Kemin teollisuuden tarjoamien työpaikkojen vaikutuksesta työläisvaltaiseksi.
Vuonna 1903 Simossa tapahtui merkittävä tapahtuma sen nykyisen muodon kannalta. Kun Oulusta lähdettiin jatkamaan rautatietä kohti pohjoista, kulki rautatie suunnitelman mukaan keskeltä erämaata ohittaen Simonkylän. Rautatietä harkittiin kaarrettavaksi kohti rantaa, jotta rautatie kulkisi Simonkylän läpi. Ajatusta pidettiin liian kalliina, ja rautatie päätettiin vetää Simon poikki, mikä synnytti Simon nykyisen keskustan, Asemakylän. Aseman läheisyyteen syntyi nopeasti uusi ja nopea rakennuskanta, ja Asemakylän väkiluku kasvoikin reilusta sadasta reiluun 450 asukkaaseen vuoteen 1910 mennessä. Samalla Simonkylä menetti asemansa Simon hallintokeskuksena. Kauemmas sisämaahan syntyi pientä sahateollisuutta 1930-luvulla ja laajoille lakeuksille perustettiin suuria karjatiloja ja perunapeltoja. Vielä tänäkin päivänä Simossa peruna on yksi tärkeimmistä vientituotteista.
Lapin sota Lapin sodassa Simon keskustaajama ja Maksniemi kärsivät suuria tuhoja. Asemakylän pohjoispuolella sijaitsi saksalaisten asemia. Simojoen sillat räjäytettiin Lapin sodassa, minkä takia Simojoki oli ylitettävä lossilla pitkään sodan jälkeen. Siltayhteys oli tärkeä, sillä se katkaisi Nelostien. Simonkylä ja Simoniemi säilyivät sodan ruhjeilta.
Sodasta nykypäivään Sodan jälkeen Simon väkiluku kääntyi pienoiseen laskuun, mutta alkoi nousta jälleen 1960-luvulla. Kasvu jatkui aina 1970-luvulle asti, minkä jälkeen kasvu tasoittui. 1970-luvun lopulla Simoon syntyi uudestaan teollisuutta, ja väestö lähti jälleen uuteen nousuun. Simossa muuttovoitosta hyötyivät tuolloin myös syrjäkylät, joihin muutti maanviljelijöiden jälkeläisiä jatkamaan maatiloja. Väestö kasvoi nopeasti 1980-luvulla, mutta tasoittui vuosikymmenen loppupuolella. 1990-luvun laman takia teollisuus ajautui vaikeuksiin ja teollisuus katosi Simosta. Väestö kääntyi laskuun, eniten väestöä katosi vuosituhannen vaihteessa 1995–2000 väestön muuttaessa etelään ja suhteellisen läheiseen kasvukeskukseen Ouluun. Vuonna 2005 Kuivaniemen kunta alkoi selvittää tulevaa liitoskuntaa. Simo ehdotti Kuivaniemen liittymistä Simoon, koska kuntien keskustaajamien välillä matkaa on vain noin 7 kilometriä. Kuivaniemessä ehdotus sai vastustusta ja esteenä oli myös Simon sijainti Lapin maakunnassa ja Kuivaniemen sijainti Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kuivaniemi liittyi lopulta Iin kuntaan.
Kemi-Tornio on pysynyt edelleen pääasiallisena työssäkäyntialueena, mutta 2000-luvulla työssäkäyminen Oulussa on lisääntynyt. Simon kunta on alkanut hitaasti ottaa lähempää kontaktia Ouluun, viimeisimpänä esimerkkinä Simon liittyminen osittain Oulunkaaren seutukuntaan. Vuoden 2013 alueliitoksen jälkeen Simon ja Oulun välillä on ollut enää yksi kunta. Mahdollisesti tulevaisuudessa toteutuva nelostien Oulu–Kemi-välin laajentaminen todennäköisesti lisäisi Simon suuntautumista Ouluun päin entisestään.
Simon kuntaa oltiin liittämässä suureen koko Kemi-Tornion seutukuntaa koskevaan viiden kunnan liitokseen, mutta hanke kaatui. Tämän jälkeen Simo, Kemi ja Keminmaa neuvottelivat liitoksesta. Keminmaan vastustuksen vuoksi hanke kaatui, minkä jälkeen Simo ja Kemi neuvottelivat liitoksesta, jonka Simo torjui.
Maantiede pienoiskuva|Simonkylä 1940-luvulla Yleiseltä pinnanmuodostukseltaan Simo on suurimmaksi osaksi lakeutta, jonka kohoumat, kunnaat, nousevat 5–10 metrin korkeudelle ympäristöstään. Maanpinta kohoaa rannikolta hitaasti ja tasaisesti kohti saavuttaen sadan metrin korkeuden Simojoen liepeillä Ranuan rajan tuntumassa ja lähes 150 metrin korkeuden uloinna pohjoisessa.
Simo on varsin vähävetinen alue. Vesistöjen osuus on noin 2 % pinta-alasta, kun se keskimäärin koko maassa on 9 %. Pitäjän läpi virtaa Ranuan Simojärvestä alkava Simojoki, jonka pituus on noin 178 km. Simojokeen laskee pohjoisesta useita sivujokia. Merkittävimmät ovat Iso-Tainijoki, Kuivasjoki, Simoskanoja ja Martimojärvestä alkava Martimo-oja. Luoteisreunalla, Kivalon vaarajonolta purkaa vetensä Perämereen Viantienjoki.
Simon rannikkoviiva on varsin mutkikas. Pienet lahdet ja niemet vuorottelevat kautta koko rannikon. Huomattavimmat niemet ovat Simoniemi, Karsikkoniemi sekä niiden väliin jäävä Ykskuusi. Simon edustalla on runsaasti saaria, yli 50. Suurimmat saaret ovat Tiuranen ja Montaja. Ulkosaarista huomattavin, Tiurasenkruuni, sijaitsee 15 kilometrin päässä rannikolta.
Simon kasvillisuus on vaihtelevan luonnon takia verrattain monipuolista ja lajimäärä on pohjoisen asemaan nähden suuri. Metsän peitossa lähes puolet kunnan alueesta. Lehtojen osuus on suurempi kuin keskimäärin Pohjois-Suomessa. Runkauksen luonnonpuisto sijaitsee osittain Simon alueella.
Saaria Simon edustalla
Haahka, Halttari, Harvakari, Härkäletto, Junkiletto, Koivuluoto, Korkiakari, Kuralanletto, Laitakari, Lammasletto, Leipäre, Leipäreenkrunni, Lissabon, Louekari, Montaja, Munakari, Möyly, Oravainen, Paavonletto, Palokarinletto, Paskaletto, Pensasletot, Peurankallio, Pihlajakari, Pikku-Leipäre, Pirttisaari, Rajaletto, Saapaskari, Selkäkari, Selkäkarinmatala, Tiuranen, Tiurasenkalla (Korkiankalla), Tiurasenkrunni, Tynttyrit, Vatunki, Ykskivi, Ööperit.
Aluerakenne Taajamat Vuoden 2017 lopussa Simossa oli 3 110 asukasta, joista 1 660 asui taajamissa, 1 433 haja-asutusalueilla ja 17:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Simon taajama-aste on 53,7 %. Simon taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:
# Taajama Väkiluku(31.12.2017) 1 Simon asemanseutu 830 2 Maksniemi 586 3 Simon kirkonkylä (Simoniemi) 244
Kunnan keskustaajama on lihavoitu.
Kaupunki-maaseutu-luokituksessa Simon asukkaista 21,8 prosenttia asuu kaupunkialueella (kaikki kaupungin kehysalueella) ja loput 77,5 prosenttia maaseutualueella (23,3 prosenttia kaupungin läheisellä maaseudulla ja 54,2 prosenttia harvaan asutulla maaseudulla).
Kylät ja alueet Simo koostuu lukuisista pienistä kylistä ja alueista: Alaniemi, Asemakylä, Hamari, Karisuvanto, Maksniemi, Matala, Onkalonperä, Pömiö, Sankala, Simonkylä (Filpus), Simoniemi (kirkonkylä), Soikko, Tainijoki, Taininiemi, Viantie, Ylikärppä ja Marostenmäki. Suurimmat ovat Asemakylä ja Maksniemi.
Simoniemen ja Simonkylän alueelle perustettiin 30. marraskuuta 2015 luonnonsuojelulain nojalla neljäs suomalainen valtakunnallinen maisemanhoitoalue. Simon maisemanhoitoalue on laajuudeltaan 7 821 hehtaaria, maa-aluetta siitä on 3 762 hehtaaria. Alueella asuu noin 650 ihmistä.
Väestö Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Väestönmuutokset ja väestöennuste Simon luonnollinen väestönkehitys eli syntyneiden ja kuolleiden erotus oli positiivinen vielä 1990-luvulla, mutta vuodesta 2002 se on ollut negatiivista, poikkeuksena vuosi 2006. 2020-luvulla kuolleiden lukumäärä on ollut noin 20–40 syntyneiden lukumäärää suurempi joka vuonna. Kuntien välinen nettomuutto Simoon ei ole ollut positiivinen kertaakaan ainakaan vuoden 1990 jälkeen. Nettomaahanmuutto Simoon on vähäistä.
Luonnollisen väestönkehityksen ennustettiin vuonna 2024 pysyvän Simossa likimain ennallaan syntyneiden määrän pysyessä hieman yli kymmenen ja kuolleiden määrän ollessa noin 45. Sen sijaan nettomuuton ennustetaan kääntyvän positiiviseksi, kun Simosta pois muuttaneiden määrän ennustetaan vähentyvän. Väestönkehitys kuitenkin pysyisi negatiivisena vähintään vuoteen 2045 asti. Ennusteen mukaan Simossa asuu vuonna 2045 2 255 asukasta.
Ikä- ja sukupuolijakauma Vuonna 2025 Simon asukkaista 11,4 prosenttia oli alle 15-vuotiaita, 50,2 prosenttia oli 15 vuotta muttei vielä 65 vuotta täyttäneitä ja 38,4 prosenttia oli 65 vuotta täyttäneitä. Verrattuna koko maahan ja maakuntaan kunnassa oli suhteellisesti selvästi enemmän 65 vuotta täyttäneitä. Yhden ikävuoden tarkkuudella Simon ikäluokat ovat suhteellisesti likimain koko maan tasolla alle 20-vuotiaissa, mutta 20–40-vuotiaissa osuudet ovat koko maan tasoa matalampia.
Vuonna 2025 Simon asukkaista 1 378 oli miehiä ja 1 323 naisia.
Kieli, kansalaisuus ja syntymävaltio Vuoden 2025 lopussa Simossa oli 2 701 asukasta. Näistä 2 674 puhui äidinkielenään jotain kotimaista kieltä, joista yhdeksän ruotsia tai saamea ja loput suomea. Vieraskielisiä oli 27.
Suomen kansalaisia puolestaan oli 2 681. Ulkomaan kansalaisia oli 20, joista Euroopan maiden kansalaisia 14 ja Aasian maiden kansalaisia kuusi.
Simon asukkaista 2 644 oli vuoden 2025 lopussa syntynyt Suomessa ja ulkomailla 57, joista Euroopassa 45. Toisiksi yleisin syntymämaa oli Ruotsi, jossa oli syntynyt 27 simolaista.
Ulkomaalaistaustaisten osuus on Simossa yksi prosentti, kun koko maan vastaava luku on 11,7 prosenttia.
Asuminen Vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä Simossa oli 1 353 asuntokuntaa, joista 1 185 omakoti- tai paritalossa ja 151 rivitalossa. Asuntokunnista 543:ssa oli vain yksi henkilö, 558:ssa kaksi henkilöä, 105:ssä kolme ja 147:ssä enemmän kuin kolme henkilöä. Lapsiasuntokuntia on 211.
Talous ja elinkeinot Simo on maa- ja metsätalousvaltainen kunta, jossa ei ole teollisuutta. Simossa on laajoja turvetuotantoalueita.