Reinhard Tristan Eugen Heydrich (7. maaliskuuta 1904 Halle, Saksi, Saksan keisarikunta – 4. kesäkuuta 1942 Praha, Böömin ja Määrin protektoraatti) oli saksalainen SS-kenraali (SS-Obergruppenführer und General der Polizei), natsi-Saksan valtakunnan pääturvallisuusviraston (RSHA) ensimmäinen päällikkö ja Böömin ja Määrin protektoraatin virkaatekevä protektori. Häntä kutsuttiin muun muassa ”Prahan teurastajaksi”.
Nuoruus ja sotilasura Heydrich varttui musikaalisessa katolisessa perheessä. Hänen isänsä Bruno Heydrich oli Wagnerin teoksia esittävä oopperalaulaja. Hän toimi Hallessa sijaitsevan musiikkikonservatorion johtajana; hän oli perustanut kyseisen oppilaitoksen vuonna 1901. Isä tutustutti poikansa Richard Wagnerin kulttiin, ja äiti oli ankara kasvattaja; perhettä epäiltiin virheellisesti osittaisesta juutalaisesta taustasta.
Ensimmäisen maailmansodan ja sen jälkimaininkien aikana Bruno Heydrich pystyi pitämään konservatorion toiminnassa vain vaivoin sodan aiheuttamien taloudellisten rajoitusten vuoksi. Perheen kamppaillessa taloudellisten vaikeuksien keskellä vielä teini-ikäinen Heydrich alkoi tuntea vetoa rasistiseen (völkisch) nationalismiin. Hän seurasi mielenosoituksia, lakkoja ja katutaisteluita Hallessa sodan viimeisenä vuonna sekä sitä seuranneessa vallankumouksellisessa kaaoksessa. Urheilullinen oikeistomielinen 15-vuotias nuorukainen liittyi kenraalimajuri Georg Maerckerin Freikorps-osastoon vuonna 1919.
Reinhard Heydrich suoritti lukion loppututkinnon keväällä 1922. Sen sijaan, että olisi toteuttanut isänsä toiveen musiikkiurasta (Heydrich oli lahjakas viulisti), hän värväytyi Saksan laivastoon 30. maaliskuuta 1922, alle kuukausi 18-vuotispäivänsä jälkeen.
Aliluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1926, jonka jälkeen hän palveli viestiupseerina taistelulaiva SMS Schleswig-Holsteinilla. Hänet erotettiin laivastosta vuonna 1931 ”upseerille ja herrasmiehelle sopimattoman menettelyn takia”. Sotilaallinen kunniatuomioistuin, joka paheksui hänen kunnioittamatonta käytöstään kuulemisen aikana, totesi hänen häväisseen laivaston upseeriston ja pakotti hänet eroamaan palveluksesta huhtikuussa 1931.
Heydrich oli nimittäin purkanut aiemman kihlauksensa korkea-arvoisen upseerin tyttären kanssa pian sen jälkeen, kun oli tavannut tulevan vaimonsa, vakaumuksellisen kansallissosialisti Lina von Ostenin. Toisen lähteen mukaan hän kieltäytyi menemästä naimisiin telakanjohtajan tyttären kanssa, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde.
Kansallissosialistisessa puolueessa Perhetuttu esitteli Heydrichin SS-johtaja Heinrich Himmlerille Münchenissä. Tuolloin Himmler pyrki luomaan natsipuolueelle sisäisen tiedustelupalvelun. Heydrich teki Himmleriin suuren vaikutuksen.
Vuonna 1931 Heinrich Himmler valitsi Heydrichin uuteen SS:n vastavakoiluyksikköön ja värväsi tämän samalla kansallissosialistiseen puolueeseen. Heydrich sai nopeasti pelottavan maineen puolueen sisällä. Heinäkuussa 1932 hänen yksikkönsä otti nimen Sicherheitsdienst (SD, ”Turvallisuuspalvelu”). Tammikuuhun 1933 mennessä Heydrichin johtamasta SD:stä oli tullut kansallissosialistisen puolueen merkittävin tiedusteluelin. Kesäkuussa 1934 puolueen varajohtaja Rudolf Hess nimesi sen ainoaksi elimeksi, jolla oli oikeus kerätä poliittista tiedustelutietoa Kolmannen valtakunnan alueella.
Vuonna 1934 hänet nimitettiin Preussin Gestapon johtoon. Heydrichista ja Himmleristä tuli pian läheisiä kumppaneita, ja he hyötyivät toisistaan poliittisesti. Hänellä oli avainrooli ns. pitkien puukkojen yössä kesä-heinäkuussa 1934. Myöhemmin Heydrich nimettiin keskusturvallisuusvirasto RSHA:n ensimmäiseksi päälliköksi. RSHA:n alaisuudessa olivat SD, Gestapo, rikospoliisi ja Einsatzgruppen. Marraskuun 1938 kristalliyön aikana Heydrich määräsi Gestapon ja SS:n pidättämään tuhansia juutalaisia ja viemään heidät keskitysleireille. pienoiskuva|SS-Brigadeführer ja Baijerin poliisijohtaja Reinhard Heydrich istumassa työpöytänsä ääressä toimistossaan Münchenissä vuonna 1934. Hermann Göringiin, joka Hitlerin nimeämä sijainen tässä asiassa, teki vaikutuksen Heydrichin dynaaminen johtajuus tämän kilpaillessa natsipuolueen ja Saksan valtion virkamiesten kanssa johtoasemasta ”juutalaiskysymyksen ratkaisemisessa”. Niinpä Göring valtuutti Heydrichin 24. tammikuuta 1939 laatimaan suunnitelmat ”juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi” Saksan valtakunnassa. pienoiskuva|SS-johtaja Richard Pruchtnow’n häät vuonna 1937. Vas. (eturivi): Lina Heydrich, Karl Wolff, Heinrich Himmler, Pruchtnow ja hänen morsiamensa Martha Dickert sekä Reinhard Heydrich. thumb|200px|Hermann Göringin kirje Heydrichille heinäkuulta 1941 ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta”.
Heydrichista tuli natsi-Saksan likaisen työn suunnittelun ja toteutuksen avainhahmoja. Hän ylläpiti arkistoja natsien vastustajista ja oli mukana suunnittelemassa Puolan valehyökkäystä, jota käytettiin tekosyynä Saksan hyökkäykselle Puolaan 1. syyskuuta 1939. Lisätäkseen saksalaisten valvontaa getoissa hän määräsi perustettaviksi Judenräte-elimiä (”juutalaisneuvostoja”), joiden tehtävänä oli panna täytäntöön saksalaisten määräyksiä Saksan miehittämän Puolan juutalaisgetoissa. Heydrichilla oli keskeinen rooli Niskon ja Lublinin suunnitelmissa, joiden tarkoituksena oli eristää juutalaiset heitä varten perustetuille rajatuille alueille, sekä ehdotuksessa karkottaa kaikki Euroopan juutalaiset Madagaskarin saarelle suunnitelmassa, jota ei koskaan toteutettu. Jotkut historioitsijat uskovat, että suunnitelman epäkäytännöllisyys rohkaisi natseja ryhtymään joukkomurhiin.
Hermann Göring valtuutti 31. heinäkuuta 1941 Heydrichin koordinoimaan valtakunnan voimavaroja ”juutalaiskysymyksen kokonaisratkaisua varten Saksan vaikutuspiirissä Euroopassa”. Tätä varten Heydrichin tuli laatia luonnos toimenpiteistä, joita ehdotettiin ”juutalaiskysymyksen tavoitellun lopullisen ratkaisun toteuttamiseksi”. Hän oli 20. tammikuuta 1942 järjestetyn Wannseen konferenssin kokoonkutsuja ja puheenjohtaja. Tilaisuudessa keskusteltiin ja päätettiin ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta” (Endlösung der Judenfrage).
Syyskuussa 1941 Adolf Hitler nimitti Heydrichin erotetun Konstantin von Neurathin tilalle käskynhaltijaksi Böömin ja Määrin protektoraattiin (nykyinen Tšekki ilman Sudeettialueita, jotka oli liitetty Saksaan vuonna 1938 Münchenin sopimuksella).
Valtakunnanprotektorina Heydrich johti myös Böömin ja Määrin protektoraatin tšekkiläisten juutalaisten vainoa. Marraskuussa 1941 hän perusti Theresienstadtin (Terezínin) gheton, jonka kautta tšekkiläisiä juutalaisia karkotettiin muihin ghettoihin sekä teloituspaikoille ja tuhoamiskeskuksiin. pienoiskuva|Presidentti Emil Hácha esittelee Tšekin kruunajaisregaliat ja kruununjalokivet Reinhard Heydrichille marraskuussa 1941. Toimiessaan valtakunnanprotektorina Heydrich pyrki myös voittamaan puolelleen tšekkiläisiä teollisuustyöläisiä ja maanviljelijöitä, joiden tuotantopanosta tarvittiin Saksan sotaponnisteluissa, tarjoamalla heille saksalaisia kollegoitaan vastaavia palkkoja ja etuuksia. Hänen politiikkansa tuloksena sabotaasien määrä väheni 73 prosenttia kuuden kuukauden kuluessa. Kevääseen 1942 mennessä Saksan viranomaiset saattoivatkin kehuskella saaneensa tilanteen protektoraatissa rauhoitettua. On myös esitetty arvioita, joiden mukaan Heydrichin seuraavana tavoitteena oli siirtyä hoitamaan uutta, korkeaa siviilihallinnon virkaa miehitetyssä Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa. pienoiskuva|Emil Hácha luovuttaa Tšekin kruununjalokivien säilytysholvin avaimen Reinhard Heydrichille.
Ilmailu-ura
Heydrich palveli Wehrmachtissa reservin majurina. On mahdollista, että hän toimi pommikoneen konekivääriampujana Puolan offensiivissa vuonna 1939. Vuonna 1940 hän hankki 36-vuotiaana hävittäjälentäjän koulutuksen. Se oli propagandatemppu, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että SS-miehet ovat kaiken osaavaa eliittiä.
Huhtikuussa 1940 Heydrich lensi Messerschmitt Bf 109 -hävittäjällä Jagdgeschwader 77 -rykmentissä Norjassa. Hän teki epäonnistuneen lentoonlähdön 13. toukokuuta 1940 ja loukkaantui maahansyöksyssä. Toukokuussa 1940 hän lensi Pohjois-Saksassa ja Alankomaissa. Toisen onnettomuuden jälkeen hän palasi Berliiniin.
Kesäkuun puolivälissä 1941 Heydrich alkoi taas lentää Himmlerin kiellosta huolimatta. Hän lensi Bf 109E-7 -hävittäjällään JG 77:ssä Baltsista eteläiselle itärintamalle. Hänen koneensa vaurioitui pahasti 22. heinäkuuta 1941 Neuvostoliiton ilmatorjuntatulessa Jampolissa. Heydrich teki pakkolaskun ei-kenenkään-maalle ja pääsi omiensa luo. Hän sai uuden lentokiellon esimieheltään, ja tämä kielto piti.
Heydrich lensi tiedustelulentoja ja torjuntalentoja mutta ei saavuttanut ilmavoittoja. Hän sai toisen luokan rautaristin vuonna 1940 ja ensimmäisen luokan rautaristin vuonna 1941. Hän sai Frontflugspange-rintamatunnuksen, josta voidaan päätellä hänen lentäneen yli 60 sotalentoa.
Heydrichin salamurha
Heydrich oli niin vakuuttunut Böömin ja Määrin protektoraatin rauhoittamisohjelmansa onnistumisesta, että hän jätti räikeästi huomiotta oman turvallisuutensa vaatimat toimet ja liikkui Prahassa avoautossa.
Tšekkoslovakian pakolaishallitus oli maanpaossa Lontoossa, ja brittiläisen koulutuksen saaneet S.O.E:n agentit murhasivat Heydrichin Prahassa 27. toukokuuta 1942, kun hän matkusti tuttua reittiä lentokentälle lentääkseen Hitlerin päämajaan.
Adolf Opálkan johtama ryhmä, johon kuuluivat Josef Valčík, Jan Kubiš ja Jozef Gabčík odotti Heydrichin autoa kadunkulmassa, jossa se joutui hidastamaan. Kun auto lähestyi, Gabčík tähtäsi ja painoi Sten Mk II-konepistoolinsa liipaisinta, mutta aseeseen tuli toimintahäiriö, eikä se lauennut. Autoa kuljettanut SS-Oberscharführer Klein luuli Gabčíkin olevan yksin ja pysäytti auton ampuakseen väijyjän. Toisen lähteen mukaan Heydrich käski auton pysähtymään, nousi seisomaan ja veti aseensa esiin. Silloin Kubiš heitti panssarintorjuntakäsikranaatin auton alle, ja sen räjähdyksessä Heydrich haavoittui sirpaleista jalkaan ja alaselkään.Drakenlordh, Rikard, Toisen maailmansodan avainhenkilöt. Suomentanut Petri Kortesuo. Karisto Oy, Hämeenlinna 2005. s. 18, 70–71. Heydrich sai kylkiluun murtuman, pallean repeämän ja pernavamman. Istuimesta irronnut sirpale vei likaa elimistöön, mikä johti myöhemmin verenmyrkytykseen ja kuolemaan viikkoa myöhemmin.
Vaikka Himmler lähetti parhaat lääkärinsä paikalle, Heydrich vaipui koomaan 3. kesäkuuta ja kuoli 38-vuotiaana verenmyrkytykseen 4. kesäkuuta kello 4.30 aamulla prahalaisessa sairaalassa. Heydrich ripittäytyi kuolinvuoteellaan katolilaiselle papille muun muassa juutalaisia vastaan tehdyistä teoista. Hänet haudattiin juhlavissa valtiollisissa hautajaisissa Berliinissä, ja Adolf Hitler piti tilaisuudessa muistopuheen. Heydrichin seuraajaksi valittiin Ernst Kaltenbrunner.
Perintö Kostoksi Heydrichin kuolemasta 10. kesäkuuta saksalaiset turvallisuusjoukot piirittivät Lidicen kylän ja Ležákyn kaivoskylän 24. kesäkuuta 1942, surmasivat kylän kaikki yli 16-vuotiaat miehet, lähettivät naiset ja lapset keskitysleireille ja sen jälkeen polttivat kylät."Kostoksi SS-joukot ampuivat kaikki miehet pienessä Lidicen kylässä Prahan pohjoispuolella." Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 17, s. 276.
Leskeksi jäänyt vaimo Lina Heydrich avioitui uudelleen suomalaisen Mauno Mannisen (1915–1969) kanssa vuonna 1965. Lina Manninen kuoli vuonna 1985.Dederich, Mario, R. 2002: Verdrängung, Vertuschung und Vergebung (Serie - Die Macht des Bösen, Stern.de 6.11.2002) Heydrichin kuoleman jälkeen ensimmäiset kolme ”kokeilukeskitysleiriä” avattiin Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä. Projekti nimettiin operaatio Reinhardiksi.