Valkoinenpaimenkoira (, , ) on sveitsiläinen perhe-, seura- ja harrastekoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1. Valkoinenpaimenkoira on nykyisin etupäässä seura- ja harrastuskoira.
Valkoinenpaimenkoira oli vuonna 2025 Suomen 49. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–400 rodun edustajaa.
Ulkonäkö pienoiskuva|Valkoinenpaimenkoira Uroksen säkäkorkeus on 60–66 cm ja nartun 55–61 cm. Valkoinenpaimenkoira on voimakas, lihaksikas, keskikokoinen ja suorakaiteen muotoinen koira, jolla on pystyt korvat, kaksinkertainen keskipitkä tai pitkä karvapeite, keskivahva luusto sekä tasapainoiset rungon ääriviivat. Valkoinenpaimenkoira-rodulla on suora ja vaaka selkälinja. Sillä tulisi olla tummat silmät ja tumma kuono. Kaksinkertainen karvapeite on keskipitkää tai pitkää, tiheää ja rungonmyötäistä; runsasta aluskarvaa peittää sileä ja paksu peitinkarva.
Käyttäytyminen ja luonne Rodulla on eloisa ja tasapainoinen luonne. Valkoinenpaimenkoira on tarkkaavainen ja helposti koulutettava, palvelualtis, ystävällinen ja vaatimaton. Se kiintyy isäntäänsä ja on sosiaalinen, minkä ansiosta se sopeutuu erinomaisesti erilaisiin tilanteisiin. Valkoinenpaimenkoira ei saisi olla koskaan pelokas eikä aiheettomasti vihainen. Se on iloinen ja oppivainen työ- ja harrastuskoira, joka soveltuu koulutettavaksi erilaisiin tehtäviin.
Alkuperä Valkoinenpaimenkoira on saksanpaimenkoirasta eriytynyt rotu. Kun valkoinen väri luettiin saksanpaimenkoirassa virheeksi 1930-luvulla, valkoiset saksanpaimenkoirat katosivat Euroopasta miltei kokonaan. Siihen saakka valkoista oli esiintynyt saksanpaimenkoirissa muiden värien ohella. Valkoisten saksanpaimenkoirien kanta kuitenkin säilyi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, jossa niitä alettiin myös kasvattaa. Pohjois-Amerikasta valkoiset saksanpaimenkoirat palautuivat 1970-luvulla Eurooppaan ja etenkin Sveitsiin. Yhdysvaltalaista 5. maaliskuuta 1966 syntynyttä Lobo-urosta pidetään Sveitsissä rodun kantaisänä. Omaksi rodukseen se tunnustettiin Sveitsissä 1991. Terveys thumb|Pitkäkarvainen valkoinenpaimenkoira-pentu. Valkoisenpaimenkoiran keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Rodun merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, panosteiitti, muutamat silmäsairaudet, atopia ja allergiat.
Luuston sairauksista huolestuttavimpia on lonkkaniveldysplasia ja kyynärniveldysplasia. Noin 71 %:lla rodun edustajista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 7 %:lla (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 21 %:lla rodun edustajista. Panosteiitti eli luutulehdus on yleisin nuoren koiran ontuman aiheuttaja. Oireet usein helpottavat kasvun myötä.
Silmäsairauksista yleisimpiä ovat kaihi, plasmooma, pannus (keratiitti) ja ylimääräiset ripset (dischiasis). Valkoisenpaimenkoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto, LTV-lausunto ja silmälausunto.
Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on erilaiset iho-oireet, joiden taustalla voi olla atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyksiä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Valkoinenpaimenkoira on yhtä sisäsiittoinen koirarotu kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Valkoisenpaimenkoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 29 %.
Katso myös Vanhasaksanpaimenkoira Saksanpaimenkoira Tšekinpaimenkoira
Lähteet Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto) Suomen Valkoinenpaimenkoira KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat Luokka:Sveitsiläiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit