Tosca on Giacomo Puccinin säveltämä ooppera, joka sijoittuu vuoden 1800 Roomaan. Oopperan ensi-illassa vuonna 1900 Toscaa esitti Hariclea Darclée, Cavaradossia Emilio De Marchi ja Scarpiaa Eugenio Giraldoni. Esityksen johti Leopole Mugnone. Tosca on koko oopperakirjallisuuden suosituimpia teoksia.
I näytöksen kesto on 45 min, II näytöksen 40 min ja III näytöksen 25 min eli yhteensä noin kaksi tuntia.
Victorien Sardoun La Tosca
Ranskalainen kirjailija Victorien Sardou (1831–1908) oli aikansa suosituimpia näytelmäkirjailijoita. Hänen kirjoittamansa viisinäytöksisen La Toscan ensi-ilta oli 24. marraskuuta 1887 Porte Saint-Martinin teatterissa. Näytelmän menestykseen vaikutti se, että se oli tehty mittatilaustyönä Sarah Bernhardtille.
La Toscassa Sardou sekoittaa todellisen historian ja fiktion. Oopperan historiallinen tausta liittyy Napoleonin toiseen Italian-sotaretkeen, Napoleonin vastaiseen allianssiin, Italian jakoon pieniin valtioihin ja Marengon taisteluun 14. kesäkuuta 1800.
Näytelmästä oopperaksi
Aluksi Sardou ei ollut kovinkaan innostunut näytelmänsä tekemisestä oopperaksi. Oopperasäveltäjä Alberto Franchetti (1860–1942) ja libretisti Luigi Illica tapasivat vuonna 1894 Pariisissa Victorien Sardoun. Giuseppe Verdi oli myös kiinnostunut, mutta korkean iän vuoksi hän jätti aiheen. Sardou myi oopperaoikeudet Franchettille.
Puccini oli nähnyt näytelmän jo kaksi vuotta (1890) sen ensiesityksen jälkeen ja kiinnostui siitä aiheena. Giulio Ricordi oli vakuuttunut, että Tosca olisi Puccinin käsissä onnistuneempi kuin Franchettin. Monimuotoisen vakuuttelun, painostuksen ja harhainformaation jälkeen Ricordi avustajineen onnistui vakuuttamaan Franchettin siitä, että Tosca olisi murhineen ja kidutuksineen sopimaton oopperaksi. Lopuksi Victorien Sardou saatiin myymään oopperaoikeudet Puccinille. Näytteeksi Puccini soitti pianolla musiikkia Toscasta. (Todellisuudessa Puccini soitti otteita Manon Lescautista ja La Bohèmesta.)
Toscan tapahtumapaikat
Sardou on merkinnyt näytelmäänsä tapahtumapäiväksi 17. kesäkuuta 1800. Puccini sen sijaan merkitsi librettoon ajankohdaksi vain kesäkuun 1800. Toscan tapahtumapaikat ovat Roomassa todella olevia rakennuksia. Tosca tapahtuu yhden vuorokauden aikana.
Ensimmäinen näytös Sardoun La Toscassa on sijoitettu Sant’ Andrea al Quirinalen kirkkoon. Puccini muuttaa sen Sant' Andrea della Valleen ja näytös tapahtuu puolenpäivän aikaan. Toinen näytös tapahtuu illalla Palazzo Farnesessa, joka toimii nykyisin Ranskan suurlähetystönä. Sardou sijoitti Scarpian huoneen kolmanteen kerrokseen ja kuningatar Maria Carolinan juhlien musiikki tulee ikkunasta sisään. Cavaradossin huvilan Sardou sijoittaa melko tarkasti Caracallan kylpylän luo. Kolmas näytös tapahtuu klo 4 aamulla Castel Sant’Angelossa, joka on keisari Hadrianuksen muistomerkki.
Toscan ensi-ilta
Poliittinen ilmasto oli kriittinen. Poliisipäällikkö tuli kapellimestari Leopoldo Mugnonen pukuhuoneeseen kertomaan, että ensi-illassa oli läsnä kuningatar Margherita sekä hallituksen jäseniä ja senaattoreita ja että poliittinen pommi-isku olisi mahdollinen. Jos näin tapahtuisi, orkesterin olisi aloitettava kansallishymni. Esitys alkoi äänekkäästi. Yleisö oli levotonta. Myöhään tulijat aiheuttivat niin kovat vastalauseet, että Mugnone joutui aloittamaan esityksen uudelleen. Useat kriitikot arvostelivat juonta ja vertasivat sitä näytelmään. Pääosin ooppera kuitenkin hyväksyttiin. Yleisö hyväksyi oopperan nopeasti. Esitys sai kaksikymmentä uusintaa ja pian se levisi ympäri Italiaa ja sitten ympäri maailman.
Toscan Suomen ensi-esitys Ooppera impressaari Edvard Fazer ja oopperalaulaja Aino Ackté yhteistyössä järjestivät Kansallisteatteriin italiankielisen Tosca esityksen 20. syyskuuta 1905. He saivat kapellimestariksi kansainvälisesti ansioituneen Arturo Vignan, joka puolestaan toi mukanaan italialaiset mieslaulajat. Esityksiä oli kuusi ja esiintyjät ja koko esityksen ylöspano saivat loistavat arvostelut mutta kuiskaajan mainittiin olleen liian äänekäs. Ensi-illan arvostelivat Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Uusi Suometar, Helsingfors-Posten ja Kotkan Uutiset.
Uusi Suometar 21.09.1905: ”Loistava instrumentatsioni, jolla Puccini, huolellisena muusikkona silaa teoksensa, ei voi peittää sen köyhyyttä. Kun neronkipinä puuttuu niin se puuttuu, ja sellainen puute on aina kouraantuntuva.” Helsingin Sanomat 21.09.1905: ”Tosca-premiääri jätti unohtumattoman muiston jälkeensä. Rientäköön maan jokainen musiikin ystävä tutustumaan tähän uudenlaiseen oopperaan ja siihen taiteellisesti täydelliseen esitykseen, minkä se nyt meillä saa.” Kotkan Uutiset 21.09.1905: ”Toisena kapellimestarina (näyttämöllä) oli Ferrari. Näyttämollä avustivat sitäpaitsi Emmy Achté, joka oli köörit harjoittanut, hra E. Fazer kellojen soittajana sekä joukko muita avustajia, kellojen soittajia, kanuunain laukaisijoita y.m. Kööri oli noin 40-henkinen, valituista äänistä koottu.”
Ensi-ilta miehitys Esityksen johti ja ohjasi: Arturo Vigna Orkesteri: Helsingin Filharmonisen seuran orkesteri, vahvennettuna tuntuvasti lisävoimilla Suomesta ja Pietarista. Floria Tosca: Aino Acktê Mario Cavaradossi: Ottavia Frosini Paroni Scarpia: Taurino Parvis Cesare Angelotti: Eino Rautavaara Sakrestani: Fernando Gianoli-Galletti Spoletta: Silvio Francesconi Sciarrone: Eino Rautavaara Vanginvartija: Fernando Gianoli-Galletti Paimenpoika: Signe Liljequist
Toscan musiikki
Eri lähteet mainitsevat sävellystyön alkaneen joko I näytöksen rakkausdueton lopusta Mia gelosa tai sitten Te Deumista. Vaikka oopperan nimi on Tosca, se alkaa Scarpian teemalla. Eri teemoja, niiden muistutuksia ja metamorfooseja Toscassa lasketaan olevan yli 60 kpl. Te Deumia varten Puccini sai apua Isä Pietro Panichellilta, Kirkonkellokohtauksessa Puccinia avusti Maestro Meluzziin. Erityisesti Puccinia kiinnosti Pietarin kirkon suurin kello, kuuluisa campanone. Heräävän Rooman kirkonkellojen ääniä Puccini kävi kuuntelemassa Castel Sant’Angelon ylätasanteella. III näytöksen alussa Rooman murteella lauletun perinteisen campagnalaisen paimenlaulun alun sanat Puccini sai roomalaiselta runoilijalta Luigi Zanazzolta.
Tunnettuja aarioita, duettoja ja kohtauksia
"Recondita armonia" – Cavaradossi I näyt "Mia gelosa" – Toscan ja Cavaradossin rakkausduetto I näyt "Tre sbirri, una carrozza" (Te Deum) – Kuoro ja Scarpia I näyt "Vissi d’arte, vissi d’amore" – Tosca II näyt "E lucevan le stelle" – Cavaradossi III näyt "O dolci mani" – Toscan ja Cavaradossin rakkausduetto III näytös
Hahmot Pääroolit Floria Tosca, laulaja – sopraano Mario Cavaradossi, taiteilija – tenori Paroni Scarpia – baritoni Sivuroolit Cesare Angelotti – basso Sakrestani – baritoni Spoletta – tenori Sciarrone – basso Vanginvartija – basso Paimenpoika – altto tai poikasopraano
Toscan nimirooli on ollut kautta aikojen yksi kuuluisimpia sopraanorooleja. Todennäköisesti kuuluisin Tosca oli Maria Callas, jonka verevä tulkinta kuuluu oopperahistorian ikimuistoisimpiin. Muita kuuluisia Toscia ovat olleet muun muassa Maria Jeritza, Claudia Muzio, Renata Tebaldi, Birgit Nilsson, Zinka Milanov, Leontyne Price ja Eva Marton. Cavaradossi on tenorille kiitollinen rooli, sillä sen kaksi aariaa kuuluvat oopperakirjallisuuden suosituimpiin. Cavaradossin kuuluisia esittäjiä ovat olleet Enrico Caruso, Beniamino Gigli, Luciano Pavarotti, Giuseppe Di Stefano, Jussi Björling, Franco Corelli, José Carreras ja Plácido Domingo. Scarpian rooli on pahuudessaan herkullinen dramaattisille baritoneille. Kuuluisin Scarpia oli Tito Gobbi, joka esiintyi Toscassa usein Maria Callasin kanssa. Muita kuuluisia roolin esittäjiä ovat olleet mm. Antonio Scotti, Ettore Bastianini, Piero Cappucilli, Giuseppe Taddei, Ingvar Wixell, Renato Bruson, Ruggero Raimondi, ja Bryn Terfel. Kantaesityksessä Scarpian roolin laulanut Eugenio Giraldoni vieraili Scarpiana myös Suomalaisessa Oopperassa toukokuussa 1922, ja jäi Suomeen opettamaan laulua. Hän kuoli 24.6.1924 Terijoella, hänet on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.
Ensi-iltamiehitys
Tosca 14.1.1900 Teatro Costanzi, Rooma
Kapellimestari Leopoldo Mugnone Floria Tosca – Hariclea Darclée Mario Cavaradossi – Emilio de Marchi Paroni Scarpia – Eugenio Giraldoni Cesare Angelotti – Ruggero Galli Sakrestani – Ettore Borelli Spoletta – Enrico Giordani Sciarrone – Giuseppe Gironi Vanginvartija – Aristide Parasassi Paimenpoika – Angelo Righi
Juoniseloste I näytös
Ooppera alkaa kolmella soinnulla fff, tutta forza, joka kuvaa Scarpian ylimielistä ja kostonhaluista luonnetta. Scarpia-teemaan loppuvat myös I ja II näytös.
Ensimmäisen näytöksen tapahtumapaikkana on Sant’Andrea della Vallen kirkko Roomassa. Oikealla on Attavantien kappeli ja vasemmalla maalaustelineillä iso fresko peitettynä. Telineillä on myös maalarin työvälineet ja kori. Poliittinen vanki ja entinen Rooman tasavallan konsuli Cesare Angelotti saapuu, löytää Neitsyt Marian alttarilta avaimen Attavantien sukukappeliin ja menee sisälle. Sakrestani tulee ja polvistuu rukoilemaan, samalla taiteilija Cavaradossi saapuu. Cavaradossi paljastaa keskeneräisen, sinisilmäisen ja kultatukkaisen Maria Magdalenaa esittävän maalauksen. Sakrestani tunnistaa taulussa kirkossa usein rukoilemassa käyneen naisen. Cavaradossi vertailee rakastamansa Floria Toscan kasvonpiirteitä kuvan esittämään Maria Magdalenaan aariassaan Recondita armonia (Salaperäinen harmonia). Sakrestanin poistuttua Angelotti tulee piilosta. Angelottin ja Cavaradossin keskustelun keskeyttää sisään saapuva Floria Tosca. Angelotti piiloutuu uudestaan. Oopperalaulaja Tosca on kuullut ääniä kirkosta ja on mustasukkainen. Hän ehdottaa tapaamista illan esityksen jälkeen. Cavaradossi haluaisi jatkaa työtään, ja Tosca on lähtemäisillään. Katsoessaan taideteosta Tosca tunnistaa Maria Magdalenan muistuttavan markiisitar Attavantia. Toscan mustasukkaisuus voimistuu. Rakkausduetto Mia gelosa (Olet mustasukkainen). Lopuksi Tosca pyytää taiteilijaa maalaamaan Maria Magdalenalle tummat silmät.
Cavaradossin ja Angelottin keskustelussa Cavaradossi ehdottaa Angelottille piilopaikaksi huvilansa kuivunutta kaivoa. Vankilasta kuuluu tykinlaukaus ja molemmat poistuvat. Suntio saapuu tyhjään kirkkoon innostuneena kertomaan, että Bonaparte on voitettu. Illan ohjelma on muutettu, ja Floria Tosca laulaa kantaatin kuningattaren läsnä ollessa Farnesen palatsissa. Kirkossa alkaa pian Te Deum, ja kuorolaisia saapuu paikalle.
Kesken ilon poliisipäällikkö Scarpia saapuu Spolettan ja Sciarronen kanssa. Attavantien kappeli tutkitaan ja sieltä löytyy viuhka, jossa on Attavantien sukuvaakuna. Tosca palaa kirkkoon ilmoittamaan illan ohjelman muutoksesta. Scarpia yllyttää Toscan mustasukkaisuuden raivoon Attavantin viuhkan avulla. Tosca lähtee kirkosta suunnattoman raivon vallassa itkien. Scarpia käskee Spolettan seurata Toscaa ja raportoida kaiken illalla Farnesen palatsissa. Te Deum alkaa ja sen aikana Scarpia ilmaisee halunsa saada Tosca syliinsä ja Cavaradossi hirteen. Lopuksi hän huudahtaa Tosca, mi fai dimenticare Iddio (Tosca, saat minut unohtamaan Jumalan), sen jälkeen Scarpia yhtyy Te Deumiin.
II näytös