Aspiraatio on konsonantin, yleensä klusiilin (esimerkiksi p, t, k) ääntämisen yhteydessä esiintyvä h-mainen lisä-äänne tai ääntöväylän sulun laukeamisen jälkeinen soinniton vaihe. Äänteestä, johon liittyy aspiraatio, käytetään nimeä aspiraatta.Opiskelijakirjasto Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa aspiraatio merkitään pienellä h-kirjaimella , esimerkiksi .

Aspiraatioksi tai ”loppuhenkoseksi” nimitettiin suomen kielen kuvauksissa jopa 1960-luvulle saakka rajageminaatiota. Tämä käytäntö on virheellinen ja vanhentunut.

Aspiraation ilmenemismuodot Aspiraatio voi esiintyä klusiilin edellä (preaspiraatio) tai sen jäljessä (postaspiraatio).

Aspiraation toteutumiseen liittyy paitsi voimakkaampi ilmavirta (h-mainen ”henkäys”) myös äänihuulten avautuminen jopa enemmän kuin tavallisten soinnittomien konsonanttien yhteydessä. Tämä avautuminen voidaan tulkita joko aspiraation erityiseksi tunnusmerkiksi itsessään tai osaksi sitä prosessia, jolla äänihuulten avautuminen tai sulkeutuminen ja oraalinen artikulaatio eli ääntöväylän sulkeutuminen suussa suhteutetaan toisiinsa. Soinnittomia aspiroituja konsonantteja luonnehtii pitkä VOT (voice onset time eli aika siihen, kun äänihuulet oltuaan avoinna alkavat taas värähdellä toisiaan vasten), ja VOT:n avulla voidaan tutkia ja vertailla klusiilien aspiroitumista eri kielissä. Tämä soinniton vaihe voi olla kestoltaan jopa samanpituinen kuin tavallinen äänne ja hahmottua erilliseksi äänteeksi.

Aspiraatio eri kielissä Useissa germaanisissa kielissä, kuten ruotsin, saksan ja englannin kielessä, aspiroituneita ovat soinnittomat klusiilit sanan (tai painollisen tavun) alussa, ei kuitenkaan s:n jäljessä. Esimerkiksi ruotsin tack ’kiitos’ ääntyy [thɑk] mutta stack ’keko’ [stɑk]. Näissä kielissä klusiileja on periaatteessa kolme sarjaa: soinnittomat, soinnittomat aspiroituneet ja soinnilliset (b d g), mutta soinnittomien aspiroitumattomien ja aspiroituneiden ero ei ole fonemaattinen eli merkitystä erottava. On myös kieliä, joissa aspiroituneet konsonantit ovat erillisiä foneemeja: esimerkiksi itäarmenian tak merkitsee ’alla’, takh merkitsee ’kuuma’.

Sanskritissa on aspiroituneita soinnillisia klusiileja, ja tämän mukaan useimmat tutkijat ovat perinteisesti rekonstruoineet indoeurooppalaiseen kantakieleen vastaavanlaisen klusiilisarjan (*bh *dh *gh *ǵh *gwh). Ne ovat useimmissa indoeurooppalaisen kielikunnan haaroissa langenneet yhteen aspiroitumattomien soinnillisten klusiilien kanssa, mutta säilyneet indoarjalaisissa kielissä, ja kreikassa, itaalisissa (romaanisissa) ja germaanisissa kielissä sekä armeniassa ne edustuvat yhä toisin kuin alkuperäiset aspiroitumattomat soinnilliset klusiilit: esim. *bher- ’kantaa’ > klassisen kreikan phérō, latinan ferō ’minä kannan’, englannin bear.

Preaspiraatio eli klusiilia edeltävän vokaalin, nasaalin tai likvidan (l-äänteen) lopussa kuuluva soinniton vaihe (vaihe, jonka aikana äänihuulet ovat auki eivätkä värähtele) esiintyy esimerkiksi gaelissa, islannissa, fäärissä ja useissa saamelaiskielissä.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Fonetiikka